Luettua: Miksi naiset ovat miehiä uskonnollisempia?

Marta Trzebiatowska & Steve Bruce 2012. Why are women more religious than men? Oxford: Oxford University Press.

Kuva

On pitkään ollut tunnustettu tosiasia, että erilaisissa tilastoissa, kyselyissä ja yhteisöjen jäsenmäärissä naiset näyttäisivät olevan miehiä uskonnollisempia. Miehiä useammin naiset rukoilevat, osallistuvat uskonnollisen yhteisönsä toimintaan, uskovat erilaisiin uskomuksiin ja kokevat uskonnon olevan elämässään tärkeä ja turvaa tuova elementti. Erot eivät ole poistuneet edes maallistuneessa Pohjois-Euroopassa, vaikka tilastojen havaitsema uskonnollisuus onkin vähentynyt molemmissa sukupuolissa.

Uskonnon ja sukupuolen suhde on yksi tärkeimmistä minua kiinnostaneista kysymyksistä, joten tartuin Trzebiatowskan ja Brucen teokseen innolla. Kirja on kompakti ja sujuvaa luettavaa, se tarjoaa hyvän kattauksen erilaisista selitysmalleista, joiden avulla uskonnon sukupuolittuneisuutta on pyritty ymmärtämään, mutta ei mielestäni anna aivan lopullista ja tyhjentävää vastausta otsikkonsa kysymykseen. Tutkittavaa siis riittää jatkossakin.

Steve Brucen tuotannolle tyypilliseen tapaan pääargumenttina on sekularisaatio: sekularisaatio on kohdannut miehet aikaisemmin ja vahvemmin kuin naiset. Siksi miehet ovat naisia aikaisemmin luopuneet uskonnosta. Naiset ovat tulossa perästä.

Jossakin määrin tämä saattaakin pitää paikkansa, totta kai, mutta ei siitä aivan universaaliksi selitykseksi ole. Siksi kirjoittajat tarjoavat lisäselitykseksi pienten erojen kumulatiivista kasautumista: naiset kasvatetaan uskonnollisemmiksi, naiset huolehtivat lastensa uskonnollisesta kasvatuksesta ja kantavat vastuuta kodin, perheen ja jopa puolisoittensa uskonnollisista velvollisuuksista.

Eri aikoina, eri yhteisöissä ja eri paikoissa ovat syyt naisten suuremmalle uskonnollisuudelle hieman erilaisia. Esimerkiksi jotkin uskonnolliset yhteisöt rajoittavat naisten julkista uskonnollista osallistumista, mutta niissä taas naisen rooli kodin uskonnollisissa rituaaleissa on miestä vahvempi.

Minua häiritsi teoksessa erityisesti kaksi seikkaa: vaihtoehtoisen henkisyyden (spirituaalisuuden) marginalisointi sekä sekularisaatioteorioiden feministisen kritiikin trivialisointi. Vaihtoehtoinen tai postsekulaari henkisyys eivät ole tilastojen tavoitettavissa, mutta ei se tarkoita sitä, että kyseessä olisi vain marginaalinen ilmiö. Feministisen kritiikin kritisoimisen sijaan olisin toivonut sekularisaatioteorioiden pohtimista sukupuolen näkökulmasta.

Erityisen kiinnostavaa teoksessa oli se, miten siinä esiteltiin useita naisia, jotka ovat perustaneet ja uudistaneet uskonnollisia yhteisöjä. Naiset ja yhteisöt (esim. adventistit, spiritualistit ja teosofit) esiteltiin näkökulmasta, joka korosti sitä, että liikkeissä (joita naiset kehittävät ja joista naiset ovat kiinnostuneet) kiinnitetään erityisesti huomiota terveyteen, itsehoitoihin, parantamiseen ja ruumiilliseen puhtauteen.

Laajempi arvioni teoksesta ilmestyy marraskuun Teologisessa aikakauskirjassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s