Verkossa julkaistava artikkeli

Teologisia tieteitä popularisoiva teologia.fi-sivusto kokoaa Teologisen aikakauskirjan teemanumerojen artikkeleista omaa teemasivustoaan. Minuakin pyydettiin kirjoittamaan omasta n. 50 000 merkin artikkelistani verkossa julkaistavaksi ja luettavaksi soveltuva 8 000 merkin teksti. Ja tuohon merkkimäärään kuuluvat myös välilyönnit. Teksti on tuolloin pituudeltaan vähän yli kaksi sivua.

Pelkkä tiivistäminen ei tässä kohden tule kysymykseen. Tiivistettävää on liikaa. Pitää miettiä artikkeli aivan uudestaan: Mikä on sen pointti? Mitä haluan sillä sanoa? Mitä tekstin ytimessä on?

Verkossa julkaistavat artikkelit on rakennettava samalla tavoin kuin nettiuutiset, sanomalehtitekstit tai vaikkapa tiedotteet: Keskeinen uutinen tai tulos tulee ensin. Rakenne ja järjestys on käänteinen verrattuna tutkimusartikkeleihin, joissa johdatetaan aiheeseen, tutkimusongelmiin, aineistoihin ja metodeihin, teorioista puhumattakaan. Ja aivan lopuksi lukija palkitaan tuloksilla ja johtopäätöksillä.

Verkkolukija on kärsimätön. Hän haluaa tulokset ja johtopäätökset heti, jotta voi päättää, jatkaako lukemista vai klikkautuuko uudelle sivulle.

Verkkolukija ei myöskään halua pitkiä, ajatusviivoin ja sivulausein pätkittyjä virkkeitä. Hän haluaa lyhyitä lauseita. Hän haluaa päälauseita. Miesmodernistikirjoittajilta tämä verkkokirjoittaminen sujuisi kuin vettä vain. Juha Seppälä olisi verkossa kuin kala vedessä.

Me muut joudumme sydän verta valuen poistamaan tuikitärkeitä kappaleita ja kokonaisia alalukuja. Joudumme pilkkomaan liian pitkiksi venähtäneitä virkkeitä ja poistamaan turhia, epämääräisiä sanoja ja sanontoja: Ehkä… Mahdollisesti… Voidaan olettaa… Tämän voisi tulkita…

On kuitenkin opettavaista käydä omaa tekstiä lävitse etsimällä turhia ja tarpeettomia sanoja. Ylimääräisten sanojen siivouksen jälkeen tekstistä tulee ilmaisuvoimaisempaa ja takempaa. Lauseista tulee tiiviimpiä, selkeämpiä ja jotenkin kirkkaampia.

”Kill your darlings” on lause, joka omaa tekstiä hiottaessa tulee ottaa vakavasti. Jokaisella on sanoja, sanontoja ja rakenteita, joita mieluusti käyttää. Mutta lukija ärsyyntyy törmätessään liian usein samaan sattuvaan sanontaan tai nokkelaan kielikuvaan, ja silloin niiden sattuvuus ja nokkeluus katoavat. Usein tarvitaan ulkopuolinen lukija nostamaan esiin nuo ”tapettavat rakkaat”. Itse niitä ei välttämättä huomaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s