Kuvittelu kirjoittajan apuna

Tietokirjahautomon tapaamisessa teimme pitkän harjoituksen, jonka keskiössä oli kuvitteleminen. Ohjatun mielikuvaharjoituksen myötä kuvittelimme kirjoittamiselle ideaalisen miljöön yksityiskohtineen, kuvittelimme itsemme toimimaan ja kirjoittamaan tuossa ympäristössä. Kuvittelemme itsemme kirjoittamassa, lukijan lukemassa kirjoittamaamme ja keskustelun itsemme (kirjoittajan) ja lukijan välille.

Harjoitus perustui Celia Huntin ja Fiona Sampsonin kehittämään harjoitukseen ”lukija kirjoittamisprosessissa”. Hunt ja Sampson ovat tunnettuja runoilijoita, kirjailijoita ja tutkijoita, jotka ovat yhdessä kirjoittaneet ja toimittaneet luovaa kirjoittamista, omaelämäkerrallista kirjoittamista sekä kirjoittamista eheyttävänä ja parantavana kokemuksena käsitteleviä teoksia.

Mielikuvaharjoitus koostui erilaisista vaiheista, jotka toiset olivat helpompia (minulle) kuin toiset. Kirjoittamiselle ideaalin miljöön kuvitteleminen on helppoa ja hauskaa. Pystyn myös kuvittelemaan itseni kirjoittamassa. Mutta lukijan kuvitteleminen oli haasteellisempaa ja kaikkein vaikeinta oli rakentaa mielikuvissaan kohtaamista ja keskustelua kirjoittajan ja lukijan välille. Tietokirjoittajana en ole käytännössä koskaan kirjoittanut dialogia. Mutta luovana tietokirjoittajana sekin haaste pitää kohdata.

Tietokirjahautomon ohjaajan ja muiden osallistujien kanssa keskustelimme kuvittelun merkityksestä omalle tietokirjoittamiselle. Aiheesta ja lähestymistavasta riippuen kuvittelemisen tarve vaihtelee. Omalle tulevalle tietokirjalleni kuvitteleminen tulee olemaan suuremmassa roolissa kuin missään aikaisemmassa tekstissäni. Kirjan tapahtumat sijoittuvat suurimmalta osaltaan ajalle ennen syntymääni ja joka tapauksessa aikoihin, paikkoihin ja tilanteisiin, joihin minulla ei ole pääsyä ja joista minulla ei ole kokemusta.

Tarkoitukseni on toki matkustaa keskeisiin paikkoihin, joista tulen kirjoittamaan: Viipuri, Rooma ja Sveitsin Dornach. Kuljeskelemalla, kuuntelemalla, katsomalla, kokemalla voin toivottavasti rakentaa uskottavia miljöitä. Mutta itse kokemukset, tapahtumat, tilanteet ja keskustelut joudun kuvittelemaan olemassaolevan aineistomateriaalin pohjalta. Minun on myös kuviteltava mennyt aika: 1800-luvun lopun Viipuri, 1910-luvun Helsinki ja 1950-1960-lukujen Rooma.

Kuvittelu tietokirjoittamisen välineenä tai tukena ei ole vain mielikuvitukseen perustuvaa. Kuvittelu rakentuu olemassaolevien tosiaisoiden, tiedossa olevien seikkojen, aiheesta tehdyn kirjallisuuden sekä omien kokemusten ja tulkintojen varaan. Kuvitellun pohjalta olisi pyrittävä kirjoittamaan tekstiä, jossa kuviteltu näyttää todelta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s