Kirjoitin runon

Tietokirjaryhmäni tapaamisiin kuuluvat olennaisesti erilaiset ohjatut kirjoitusharjoitukset. Usein hyvin yksityiskohtaisten ohjeiden avulla tuotamme tekstejä, jotka vievät meidät odottamattomiin suuntiin ja avaavat kirjoittamisen portteja monilla erityisillä tavoilla. Meditatiivinen kirjoittaminen kaivaa mielen syövereistä esiin ajatuksia, joita ei tiennyt olevankaan. Tarjoaa vastauksia kysymyksiin, joita ei ole osannut edes kysyä. Nostaa näkyviin kysymyksiä, jotka osoittautuvat perustavanlaatuisiksi juuri sillä hetkellä.

Koska tapaamistemme tarkoitus on edistää tietokirjahankkeitamme, myös harjoitukset tavalla tai toisella vievät hankettamme eteenpäin. Harjoitusten avulla jäykkään tietokirjoittamiseen ehdollistuneet mielemme aukenevat kohti luovuutta, tarinaa ja persoonallista tekstiä.

Harjoitusten rohkaisemina uskallamme astua mielikuvituksen maailmaan ja epämukaville alueille. Minun esimerkiksi on äärimmäisen vaikeaa ajatella kirjoittavani dialogia. Mutta lempeästi ohjatun harjoituksen myötä kirjoitin, en nyt aivan dialogia, mutta vuoropuhelua ja keskustelua kuitenkin. Avauduin dialogin mahdollisuudelle.

Harjoitusten avulla olemme pyrkineet löytämään ja ottamaan yhteyttä sisäisiin kirjoittajaminuuksiimme. Meissä kaikissa on erilaisia kirjoittajapersoonallisuuksia, jotka aktivoituvat eri tilanteissa ja joita voi oppia ja opetella hyödyntämään.

Ehkä tapaamisten myötä olen havahtunut vahvemmin myös lukijan huomioimiseen. Hahmotan sitä, minkälaiselle lukijalle olen kirjoittamassa. Miten otan lukijan, sinut, huomioon? Millä keinoin onnistun luomaan luottamuksellisen ja kantavan suhteen lukijaan? Miten kirjoitan vakuuttavaa ja vaikuttavaa tekstiä? Ehkä tärkein kysymys on: Minkälaisen tarinan haluan lukijalle kertoa?

Vastaukset näihin tärkeisiin kysymyksiin saattavat löytyä alitajunnasta. Kirjoitusharjoitukset tuottavat toisinaan jollain mystisellä, selkäpiitä karmivallakin tavalla jotain uutta ja tiedostamattomasta nousevaa. Jotain mystistä.

Tällainen mystinen kokemus oli indonesialaisen toistorunon, pantoumin kirjoittaminen. Runon lähtökohtana oli kaksi vapaassa kirjoitusharjoituksessa tuotettua lausetta. Tarkkojen ohjeiden mukaan lauseita toistamalla ja uusia rakentamalla,  syntyi rytminen runo, joka kuvasi sitä tilannetta, jossa kirjoittamisprosessissa olen, niitä tunteita, joiden lävitse kuljen. Se tarjosi myös vastauksia kysymättömiin kysymyksiin minun ja tekeillä olevan tarinan suhteesta. Runon kauneus ja merkitsevyys ovat merkitsevyyttä minulle juuri nyt. Ulkopuoliselle lukijalle runon viimeinen säkeistö ei varmastikaan vaikuta niin vahvalta ja vavisuttavalta kirjoittamisohjeelta kuin minulle:

”Että kaikkea ei tarvitse tietää ja sanoa
Tarina on vasta nousemassa esiin,
ja annan sen kuljettaa.
Hän on elänyt monta elämää.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s