Oma huone

Jokainen nainen tarvitsee oman huoneen, väitti Virginia Woolf – ihan aiheesta.

Minä olen lopulta saanut oman huoneen, jossa voisin kirjoittaa. Toki huonetta käytetään muuhunkin, eityisesti yövieraiden majoittamiseen. Mutta suurimman osan ajasta se olisi kokonaan minun käytössäni, jos niin haluaisin.

Kesäaikana, kun työskentelin kotona (tai lomaksi sitä myös kutsutaan), majoittauduin työhuoneeseeni, levitin aineistot ja kirjallisuuden sängylle, sohvalle ja lattioille. Käperryin nojatuoliin lukemaan ja kirjoittamaan. Istuin läppäri sylissäni nojatuolissa, sohvalla tai naputtelin työpöytäni ääressä. Se tuntui oikealta ja hyvältä, ja artikkelikin tuli valmiiksi.

Mutta lukukauden ja opetus- ja muiden työvelvollisuuksien alettua työhuoneen käyttö vähentyi. Siirryin taas tekemään töitä makuuhuoneen sängylle, olohuoneen sohvalle ja keittiön pöydän ääreen.

Olen kai tottunut vuosien saatossa kirjoittamaan keittiön pöydän ääressä, kaiken keskellä, perheen lähellä ja käytettävissä. Oma huone tuntuu silloin eristyneeltä, eristyksissä olevalta. En ole siellä kaikkien tavoitettavissa ja käytettävissä. Sekö minua huolestuttaa?

Kesä on taas tulossa. Ehkä hiljalleen alan valloittaa itselleni omaa huonetta, omaa kirjoittamis- ja työskentelytilaa,  ei eristyksissä vaan vapaana.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s