Portinvartijakirjoitusta

Väitöskirjakäsikirjoituksesta laadittavan esitarkastuslausunnon kirjoittaminen on äärimmäisen vaativa tehtävä, vaikka sen keskeinen sanoma sijaitseekin tekstin yhdessä, viimeisessä virkkeessä. Siinä käsikirjoitus joko hyväksytään julkaistavaksi väitöskirjana tai julkaisulupa evätään.

Esitarkastuslausunnon kirjoittaja toimii tieteenalan portinvartijana: Minkälainen tutkimus hyväksytään tämän tieteenalan väitöskirjaksi? Esitarkastuslausunnon kirjoittajia on kaksi. Useimmiten he kirjoittavat kumpikin oman lausuntonsa, mutta he voivat tehdä myös yhteisen lausunnon. Usein esitarkastajat keskustelevat keskenään ennen lausuntojensa jättämistä, jotta heillä on jonkinlainen yhteisymmärrys käsiteltävän työn heikkouksista ja vahvuuksista. Tämä ei ole kuitenkaan välttämätöntä. Toinen esitarkastuslausunnon kirjoittajista on useimmiten – ainakin omalla tieteenalallani – myös väitöstilaisuuden vastaväittäjä. Joka tapauksessa vastaväittäjä saa luettavakseen esitarkastuslausunnot.

Esitarkastuslausunnossa pohditaan työn tehtävänasettelua ja suhdetta laajempaan tutkimuksen kenttään ja työn ansioita suhteessa siihen. Esitarkastuslausunnossa tarkastellaan työn yleisvaikutelmaa, rakennetta, rakenteen johdonmukaisuutta, teoriaa, metodeita, aineistoa ja terminologiaa.

Esitarkastuslausunnon keskeiset kysymykset ovat: Perustuuko käsikirjoitus itsenäiseen työhön? Tuoko se uutta tietoa? Onko se yhtenäinen esitys?

Esitarkastuslausunto käsittää yleensä seuraavanlaiset osiot: 1. Väitöskirjan yleinen luonne;  2. Aihe ja kysymyksenasettelu;  3. Aiemman tutkimuksen huomioiminen;  4. Tutkimusaineisto ja menetelmät;  5. Teoreettinen viitekehys;  6. Tulosten esittely (luvuittain) ja johtopäätökset;  7. Käsikirjoituksen jäsentely ja esitystapa, 8. Kokonaisarvio ja väittelyluvan myöntäminen. Liitteenä saattaa olla vielä  yksityiskohtainen luettelo, joka sisältää teknisiä huomautuksia.

Hyvä esitarkastuslausunto auttaa jäsentämään työn punaisen langan ja keskeiset pointit. Ja on hyödyllinen myös siinä tapauksessa, että esitarkastaja ei ole niitä oikein, väittelijän tarkoittamalla tavalla ymmärtänyt.

Esitarkastuslausuntoa kirjoittavan tehtävä ei ole helppo. Hänen on luettava sanasta sanaan noin 250 sivun (usein huomattavasti pidempikin) käsikirjoitus, vähintään pariin otteeseen. Kyseessä on tavallaan hermeneuttinen luenta; pyritään suhteuttamaan osat kokonaisuuteen ja kokonaisuudet osiin. On tarkkailtava virkkeiden, kappaleiden, alalukujen ja lukujen sisäistä logiikkaa sekä suhdetta toisiinsa. Pyritään etsimään kirjoittajan mieltä, mutta samalla on kiinnitettävä huomio yksityiskohtiin ja esimerkiksi tarkkailtava sitä, että kaikki lähteet mainitaan asianmukaisesti bibliografiassa.

Mutta kyse on myös paholaisen asianajajan lukutavasta. Tekstiä pitää lukea kuin piru raamattua. Missä kohden kirjoittaja on oikaissut aidan alta? Mitä keskeisiä teoksia hän on jättänyt lukematta tai peräti väärinymmärtänyt? Missä kohtaa argumentaatio pettää?

Esitarkastuslausunnon kirjoittajalla on kuitenkin aina tähtäimessään paras mahdollinen väitöskirja – oli lausunto sitten myönteinen tai kielteinen. Myös myönteisissä lausunnoissa annetaan enemmän tai vähemmän korjaus- ja parannusehdotuksia, jotka väittelijän tulisi visusti ottaa huomioon – tai ainakin perustella vakuuttavasti, jos on jättänyt joitain ehdotuksia noudattamatta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s