Kävelykirjoitusta

Kävelemisellä on suuri merkitys paitsi ruumiin myös mielen hyvinvoinnille. Kävelyllä on myös suuri merkitys kirjoittamiselle. Luovan kirjoittamisen oppaat suosittelevat, hyvästä syystä, säännöllisiä kävelyretkiä tutuissa mutta myös vieraissa maisemissa.

Tuntuu siltä, että luovan kirjoittamisen gurut asuvat seudulla, jossa on avarat näkymät moneen suuntaan ja vuoristo käden ulottuvilla. Sieltä voi ammentaa suuria ajatuksia. Meille muille riittävät pienemmätkin näköalat. Mutta täytyy myöntää, että merenrannalla kävely tarjoaa mielenrauhaa ja ajattelun avaruutta, jota on vaikea muualta löytää.

Arkikäytössä riittää pienempikin vesi, kuten läheltä löytyvä joki, jonka rauhallista virtaamista, pienten kalojen leikkejä ja raskaita oksiaan veden päällä riiputtavia salavia on rauhoittavaa pysähtyä seuraamaan.

Mielireittini varrelta löytyvä joki
Mielireittini varrelta löytyvä joki

Mutta kävellä voi toki vedettömässä tai urbaanissakin ympäristössä. Omakin kävelyreittini sivuaa moottoritietä. Kaupungin kadut ja puistot tarjoavat tuttuja reittejä mutta myös mahdollisuuksia löytöretkiin ja ehkä eksymisiinkin.

Käveleminen tässä mielessä ei tarkoita mitä tahansa eteenpäin kiiruhtamista. Se tarkoittaa aistit auki kulkemista, jolloin on avoinna luonnon tai kaupungin äänille, tuoksuille, näkymille. Se tarkoittaa myös avautumista sisään päin, omaan mieleen ja omaan ruumiiseen. Kävely on tärkeä mietiskelyn ja keskittymisen muoto.

Kävelyn rullatessa ajatuksetkin lähtevät virtaamaan. Mieli kulkee monenlaisia polkuja ja löytää usein ratkaisuja käsilläoleviin ongelmiin, muotoiluja kirjoituksen alla oleviin lauseisiin, ratkaisuehdotuksia pulmallisiin rakenteisiin, kokonaan uusia tekstien aiheita tai oivallisia ilmaisuja.

Mitä tehdä tälle kaikelle mieleen pulppuavalle tekstille? Voi antaa ajatusten muotoutua valmiiksi ja hautua kypsiksi ja ryhtyä kirjoittamaan heti kotiin saavuttua. Voi kuljettaa mukanaan muistikirjaa ja pysähtyä penkille, kivelle tai kahvilan pöytään kirjaamaan ajatukset ylös. Tai voi sanella ajatukset mukana kulkevalle sanelimelle tai puhelimen muistiin. Mikä vain on itselle tai siihen hetkeen soveltuvin tapa.

Voi myös kirjoittaa ilmaan, tehdä muistiinpanoja mielen muistikirjoihin, joista ne voi tarpeen tullen noutaa, ehkä vielä kypsyneemmässä muodossa. Ja jos niitä ei enää jälkeenpäin mielen syövereistä löydä, voi tuudittautua sillä, että uusia ja entistä parempia ajatuksia tulee taas seuraavalla kävelyretkellä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s