Marraskuun lukuhaasteen ensimmäinen kolmannes

Luen koko ajan. Viime vuosina olen kirjannut ylös kaikki lukemani kirjat, joita on ollut yli sata vuodessa. Suurin osa on romaaneja, mutta luen paljon myös tietokirjallisuutta ja luonnollisesti tutkimuskirjallisuutta. Luen siis joka kuukausi. Viime aikoina olen opetellut ja oppinutkin lukemaan tabletilta e-kirjoja, mutta useimmin luen kirjani perinteisessä paperimuodossa.

Tartuin marraskuun lukuhaasteeseen (Karo Hämäläisen Facebookissa lanseeraama haaste lukea jokaisena marraskuun päivänä vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta), sillä minusta tuntui kuin olisin lukenut viime kuukausina vähemmän kuin tavallisesti. Kirjamessujen jäljiltä sänkyni vieressä oli useita lukemista odottavia kirjoja. Päätin lukea ne kuluvan marraskuun aikana. Lisäksi suunnittelen hankkivani Tove Janssonin Sent i November. Minulla on se vain suomenkielisenä, mutta tänä marraskuuna, Janssonin juhlavuotena, haluan lukea sen alkukielellä.

Ensimmäinen sängynvieruskirjani oli irlantilaisen Emma Donoghuen Huone, joka on alunperin ilmestynyt vuonna 2010. Se osoittautui ennakko-odotuksia voimakkaammaksi lukukokemukseksi. Yhdeksi niistä kirjoista, joista haluaisin keskustella jonkun kanssa. Se oli ahdistava. Sitä ei saanut laskettua kädestään. Se hankaloitti nukahtamista. Sen tunnelma tuli uniin. Onneksi se päättyi toivoon ja lunastukseen. Ehkä nyt pääsen rauhaan minäkin.

Huone

Rinnan Huoneen kanssa luin toista, omalla erilaisella tavallaan ahdistavaa Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa, joka on dystopia, tulevaisuuskuva ajasta, jolloin meri on syönyt suuren osan mannermaista ja vedet ovat suurelta osin juomakelvottomia. Tämän päivän kauhukuvitelmat ilmastonmuutoksesta ovat käyneet toteen. On siirrytty huipputeknologian ajasta toiseen, yksinkertaisempaan.

Muistan nuorena lukeneeni suomalaista Helsinkiin sijoittuvaa tulevaisuuskuvitelmaa, jossa siinäkin vedestä oli tullut ylellisyystarvike. Siinäkin päähenkilöllä oli pääsy lähteeseen, josta hän saattoi käydä juomassa puhdasta, raikasta vettä mielin määrin. Mutta kiinnijääminen merkitsisi kummassakin teoksessa hengen menetystä. En muista enää silloin lukemani kirjan nimeä tai kirjoittajaa, mutta muistan, että lukiessani join lasin toisensa jälkeen kylmää, raikasta vettä, jota sai helposti vain hanasta vääntämällä.

Teemestarin kirjassa on rauhallinen taianomainen tunnelma. Tutun ja oudon sekoitus maalaa harmaan ja ruskean sävyistä maisemaa. Lukijalle herää paljon kysymyksiä, mieleen rakentuu uudenlainen maailmankartta, uudenlaisine olosuhteineen; aurinko porottaa pohjoisessakin polttavasti, eikä ulkona voi kulkea ilman hyönteisiltä suojaavia päähineitä.

Vaikka ihmisten perimmäinen luonne ei liene muuttunut, henkilöhahmojen käyttäytyminen on aika ajoin vaikeasti tulkittavissa. Vai ajaako kaikkia epätoivoinen halu elää ja suojella vain itseään? Tämä teos säilyy ahdistavana loppuun asti. Dystopiasta ei ole enää pääsyä utopiaan.

Teemestari

E-kirjallisuutta

Tabletillani on myös aina kesken muutama teos. Tieteellisiä ja tietokirjoja, joita ei tähän haasteeseen lasketa, sieltä löytyy useita, mutta olen ladannut muutamia romaanejakin. Tuoreen Ken Follettin 1900-lukutrilogian viimeisen osan, Edge of Eternity, ehdin pääosin lukea jo lokakuun puolella. Mutta sen perään ostin tarjouksessa olleen kohutun ja kehutun Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Lukeminen oli vähällä hyytyä jo alkusivuilla inhorealistiseen lapsivuodekohtaukseen. Mutta kerättyäni voimia pääsin onneksi sen yli ja eteenpäin kirjassa. Enkä katunut. Tarina vetää, vaikka liikkuukin ajassa ja paikassa nopeassa tahdissa.

Luvut tarjoavat kuin fragmentteja erään perheen naisten elämästä, sukupolvesta toiseen. Lukiessa herää paljon kysymyksiä valaistun kuvan ulkopuolelle jäävistä hämäristä kohdista. Toisinaan vastaus tulee seuraavassa luvussa kuin ohimennen. Se näytetään lukijalle epäsuorasti. Joskus kysymykset jäävät vaille vastauksia, mieleen kaihertamaan.

Ahdistava tunnelma on tässäkin marraskuun romaanissani. Ihmiset puhuvat toistensa ohi, eivät kuule toisiaan, eivät kohtaa. Ja hauta luodaan umpeen.

Kinnunen kirjoittaa siitä, miten elämän pienistä tapahtumista muodostuu tarinoita kun niitä toistetaan kerran toisensa jälkeen. Mutta jos ei ollut tottunut kertomaan: ”Ne eivät koskaan oikein alkaneet mistään eivätkä päättyneet mihinkään eikä niistä muodostunut kunnollista tarinaa. Niitä olisi pitänyt kertoa monesti aiemmin, ja niistä pitäisi unohtaa jotakin ja yhdistää jotain muuta toisesta tarinasta, jotta ne saisivat sopivan kaaren.”

Neljäntienristeys harppoo ajassa eteen ja taakse, joskus lyhyemmin askelin, joskus pitkin harppauksin. Sen kertoma tarina muodostaa komean kaaren, oikeastaan kai kolme kaarta – Maria-kätilön, tämän tyttären valokuvaaja-Lahjan sekä tämän miniän, Kaarinan. Oman kaarensa muodostaa myös Lahjan puolison, Onnin, varjoelämänkaari, piiloon jäänyt kertomus. Onnin tarinan myötä aukeaa vastaus siihen, miksi Lahjan elämästä tuli katkeraa ja ilotonta.

Vastaukset, ehkä toivo ja hyväksyntäkin, löytyvät vasta seuraavasta sukupolvesta.

Neljäntienristeys

Haaste jatkuu

Onko lukeminen nyt jotenkin merkityksellisempää, jotenkin tietoisempaa, kun luen päämäärätietoisesti, osana virtuaalista ryhmää? Ainakaan en ole valinnut lukemisiani ajatellen, mitä teoksia minun olisi hyvä lukea, mitä minun kuuluisi lukea. Kirjat olivat kaikki valmiina sänkyni vierellä odottamassa lukemistaan. Pari uutta lukematonta teosta on vielä jäljellä, ja muutama sellainen, jonka lukeminen on jäänyt syystä tai toisesta kesken. Ne on saatettu ostaa mukaan matkalle, joka on päättynyt ennen kuin kirja.

Yllättävän paljon melko tuoretta kotimaista kirjallisuutta on osunut tai tihentynyt tähän kuukauteen. Olen jo päässyt alkuun palkitun Riikka Pelon Jokapäiväinen elämä -teoksen lukemisessa. Sen jälkeen vuoroaan odottaa Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Myös Tieto-Finlandian palkintoehdokkaaksi päässyt Minna Maijalan Minna Canth -elämäkerta odottaa loppuunlukemistaan. Marraskuu jatkuu kiinnostavien naiskirjailijoiden seurassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s