Totuuksia tieteellisestä kirjoittamisesta

Tietokirjailija, historiantutkija Teemu Keskisarja oli puhumassa Turun yliopistolla luovan kirjoittamisen oppiaineen järjestämällä Kirjoittajan avaruus -kurssilla. Keskisarjan esitys läheni manifestia, mutta sellaista manifestia, jonka itsekin voisin allekirjoittaa miltei sanasta sanaan. Esitys, jonka jälkeen teki mieli huudahtaa: Amen!

Ei mielikuvittelua
Keskisarja vannoo lähteiden nimiin. Kirjoittaja ei saa panna omiaan, ei lisäillä itsekeksimiään yksityiskohtia. On pysyttävä kiinni lähteiden tarjoamissa faktoissa, mutta samalla irrottauduttava niistä ja esitettävä oma tulkinta. Tässä kohden astuu esiin luova kirjoittaja, joka asiantuntemukseensa nojautuen tekee valistuneita arvauksia.

Ei saa pelätä virheitä
Vaikka tutkijan on, totta kai, koko ajan pyrittävä kiivaasti mahdollisimman virheettömään tutkimukseen, on hänen kuitenkin tunnustettava, että virheettömiä tutkimuksia ei ole. Tämä ei kerro niinkään kirjoittajan epäonnistumisesta vaan siitä, että lähteet eivät ole virheettömiä. Lähteissä on aina virheitä, aukkoja, puolueellisia tulkintoja, suoranaisia valheita. Lähteet kattavat vain murto-osan niiden ihmisten elämästä, joista kirjoitamme. Jälleen tässäkin kohdin tarvitaan luovan tietokirjoittajan ja valistuneen arvaajan taitoja.

Ei akateemiselle monimutkaisuudelle
Keskisarja vannoo kirkkaan äidinkielen nimiin! Itsekin olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että kirjoittaisin tavalla, jota on asiasta kiinnostuneen lukijan helppo seurata ja ymmärtää. Akateemisen monimutkainen, vierasperäisiin sanoihin tukeutuva tyyli on pyrkimys erottautua muista, pyrkimys asettua muiden yläpuolelle. Mutta asiat voi myös sanoa suomen kielellä. Ja ne pitää sanoa suomeksi.

Ei monimutkaiselle rakenteelle
Historiantutkijalle on ymmärrettävää, että hän haluaa esittää asiat kronologisesti. Keskisarjan mukaan hyvänkin tietokirjan aiheen voi hukata kirjoittamalla kronologian pakoilevan rakenteen, jota lukijan on hankala seurata. Jo Aristoteles sen sanoi: tarinalla tulee olla alku, keskikohta ja loppu. Tämä vaatimus koskee erityisesti tietokirjoja. Keskisarjan mielestä hyvässä tietokirjassa on kiinnostusta herättävä ensimmäinen lause, mieleenpainuva loppulause ja siinä välissä sydämestä kumpuavaa ja lukijaa koskettavaa sanottavaa.

Ei olekaan paljon vaadittu?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s