Minun tekstini ei ole minun

Yleistajuinen, oppikirjamainen teksti tieteenalan perusteista syntyy ja hioutuu pitkässä prosessissa, jossa yksiselitteinen käsitys tekijyydestä asettuu kyseenalaiseksi.

Kaikki luetut teokset, kuunnellut luennot ja käydyt keskustelut rakentuvat pohjaksi luennoille, jotka vuosien toistojen myötä hioutuvat ja päivittyvät. Samassa hioutumisen prosessissa ne samalla etääntyvät lähteistään ja kadottavat siihen suoran kytköksen: minkä ajatuksen olen lukenut mistäkin kirjasta; mikä anekdootti on peräisin mistäkin keskustelusta; mikä muotoilu kuultu milläkin luennolla.

Missä vaiheessa lukemani ja kuulemani prosessoituu omiksi ajatuksikseni, omaksi ymmärryksekseni, omaksi puheekseni tieteenalan perusteista?

Uusi vaihe on edessä, kun luentojen pohjalta ryhdyn kirjoittamaan yleistajuista tekstiä. Teksti muovautu kokonaisuudeksi yhdessä toisten tekstien kanssa. Sen ilmaisut hioutuvat ja selkeytyvät toimittamisen prosessissa.

Muuttuuko tällöin minun ajatukseni ja puheeni tekstiksi? Vai onko yleistajuisella, yhdessä tuotetulla ja toimitetulla tekstillä kirjoittajaa? Tarvitseeko teksti aina nimetyn kirjoittajan? Vai voisiko ajatella, että tekstin takana puhuu tiedeyhteisön ääni? Vai suodattuuko tiedeyhteisön ääni – tai jotkut niistä – minun kirjoittamiseni ja tekstini lävitse?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s