Silmänä ja ruumiina

Etnografian tekemisessä painotetaan kenttäpäiväkirjan – tai pikemmin kenttäpäiväkirjojen – kirjoittamista tärkeänä osana tutkimuksen tekoa. Erityisesti autoetnografiassa kenttäpäiväkirjoista tulee keskeinen osa tutkimuksen aineistoa. Paikantumista ja reflektointia painottava nykytutkimus näkee ensiarvoisen tärkeänä sen, että tutkija kirjoittaa, kirjaa ylös kenttätyötä tehdessä syntyneet kokemuksensa ja ajatuksensa.

Kenttätyötä tekee kuitenkin kokonainen ihminen, ei vain näkevä ja ajatteleva pää. Paikalla ollaan paitsi silminä myös ruumiina. Ruumis – tiettyä sukupuolta, etnisyyttä, ikää, habitusta jne kantavana – elää, kokee ja on läsnä. Tämänkaltaisesta sukupuoli- ja ruumissensitiivisestä kenttätyöstä erinomainen esimerkki on Terhi Utriaisen aunukselaista kenttätyötä kuvaava artikkeli, josta lainasin omankin otsikkoni: ”Paikalla silmänä ja ruumiina.”

Viime aikoina on niin kulttuurintutkimuksessa kuin yhteiskuntatieteissä nostettu esiin emootiot – sekä tutkija että tutkittavat tuntevina ihmisinä – sekä aistit. Kenttätyö on monikanavainen tilanne, jossa käytössä tulisi olla koko aistien kirjo: näkö, kuulo, haju, tunto ja maku. Kuudennesta aististakaan ei olisi haittaa. 

Tämä ruumiin, tuntemuksien ja aistikokemuksien kirjon tietoinen tunnistaminen, tajuaminen ja reflektointi on vaativaa. Se vaatii pysähtymistä hetkeen (tässä kohden mindfullness-kokemuksesta on hyötyä) ja hetken kokonaisvaltaista kokemista. Vielä vaativampaa on kokemisen eritteleminen ja sanoittaminen tekstiksi kenttäpäiväkirjan lehdille ja sieltä edelleen tutkimuksen osaksi.

Koska en itse voi haastatella tai havainnoida omaa kohdehenkilöäni, sen lisäksi, että luen hänen julkaistuja tekstejään ja yksityisiä kirjeitään, kuljen hänelle merkittävissä paikoissa ja tärkeillä seuduilla. Haistellen, maistellen, kuunnellen ja tarkasti katsellen. Yrittäen eläytyä ja sitten, yrittäen sanoittaa kokemukseni.

Mutta miten kirjoittaa omat kokemukset tai aistimukset osaksi lopullista tekstiä? Milloin kirjoitan itseni – silmänä ja ruumiina – tutkijan ominaisuudessa mukaan ja milloin liitän aistimukseni ja elämykseni osaksi kohdehenkilön elämän kuvausta? Ja miten?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s