Kirjoittamista vaativa pöytä

Kivenheiton päässä mahtavasta Goetheanum-rakennuksesta, laajan kukkulan alarinteellä sijaitsee 1900-luvun alkupuolella rakennettu kolmikerroksinen, hämärässä kummitustaloa muistuttava kivinen Haus Friedwart. Se toimi nuoruudessaan antroposofien majapaikkana ja Antroposofisen seuran toiminnan keskuksena. Nykyisin se majoittaa Goetheanumissa vierailevia antroposofeja, aiheesta kiinnostuneita tai sitä tutkivia. Minä ja matkaseuralaiseni edustamme sopivassa suhteessa näitä kaikkia kolmea ulottuvuutta.

Mansardi-tyyppinen katto, kuin paanuista tai suomuista ladottu, laskeutuu matalalle ja ylimmän kerroksen huoneiden ikkunat näkyvät osana kattoa. Ne ovat antroposofiselle arkkitehtuurille uskollisesti ylhäältä pyöreäkulmaisia ja niiden puoliskot on helppo avata. Näin kuumalla ikkunat ovat auki yötä päivää.

Ikkunat avautuvat puutarhaan ja siitä voi tarkastella viereisten, yhtä lailla antroposofista arkkitehtuuria noudattavien rakennusten muotoja ja puutarhoja. Ikkunan ohitse saattaa lentää korppi. Ympäri vuorokauden ikkunasta kuuluu säännöllisin väliajoin kirkon kellojen äänet ja aamuyössä aikaisin alkava lintujen kuoro. Sieltä voi kuulua myös lehmänkellojen kalkatus tai kaukainen huilun soitto.

Ikkunan takana on huoneeni. Pieni kammio, jonka seinät ovat vaaleaa kiveä, lattiat ja huonekalut laudasta. Seinällä on Rudolf Steinerin maalaama auringonlaskua esittävän maalauksen kopio. Lattiat narisevat. Joskus ne narisevat, vaikka kukaan ei liikkuisikaan. Huoneessa on suuri vaatekaappi, sänky, yöpöytä ja korituoli sekä pesuallas. Huone tuo yksinkertaisuudessaan mieleen luostarin kammion.

Tärkeintä ja merkittävintä huoneessa on pyöreäkattoisessa ikkunasyvennyksessä sijaitseva pieni pöytä, jonka edessä on mukava selkänojallinen tuoli. Pöytä näkyy ensimmäisenä huoneeseen astuttaessa ja sen nähdessän tietää: tuohon minun on päästävä kirjoittamaan mahdollisimman pian. Pöytä vaati istumaan ääreensä ja aloittamaan kirjoittamisen.

Pöydälle mahtuisi toki tietokone, mutta menneiden kirjoittajien muistoa miettien jätän sen reppuuni. Pöydälle kuuluu muistikirja, johon kirjoitetaan käsin. Kirjoitan useita kertoja päivässä ajatuksia, kokemuksia, tuntemuksia ja tunnelmiani, joita kiireiset päivät täällä minussa herättävät.

Pöydän ääressä voin rauhoittua ja koota ajatuksiani. Voin muotoilla ajatukseni sanoiksi. Voin kirjoittaa levollisena lintujen laulaessa ja tuulen suhistessa. Voin pysähtyä katsomaan puita, taloja, pilviä, tähtiä tai yötuulessa hiljalleen liikahtelevia verhoja. Kirjoittamisen hetki kauniissa juuri siihen tarkoitetussa tilassa on meditatiivista, pyhää.

Mieleni tekee Pablo Nerudaa mukaellen sanoa, ”tämän pöydän ääressä voisin kirjoittaa kauneimmat sanani” – vaikka toki tiedän, kirjoittaminen luonnistuu muuallakin, tila kirjoittamiseen rakentuu mielessä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s