Henkilöistä ja arkistoista

Kuuntelin tänään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkiston johtajan Ulla-Maija Peltosen alustuksen, joka käsitteli henkilöarkistojen rakentumista sekä kaanonin käsitettä arkiston näkökulmasta. Alustus oli inspiroiva ja herätti paljon ajatuksia, joita tähän kokoan.

Arkistot eivät ole neutraaleja kokoelmia, joissa oisi tasapuolisesti edustettuna yhteiskunnan kaikki osapuolet eri aikoina. Arkistojen kokoelmat koostuvat monella tavoin seulotusta aineistosta, jolloin suurimmasta osasta ihmisistä ei jää arkistoihin mitään jälkiä.

Tietyt ihmiset – useimmiten he ovat miehiä – nähdään niin merkittäviksi, tärkeiksi, edustaviksi ja vaikuttaviksi, että heidän elämänsä katsotaan arkistoinnin arvoiseksi. Tällä tavoin omat kokoelmansa saaneet ovat useimmiten johtajia, rikkaita, johtaviin tai rikkaisiin sukuihin syntyneitä, poliitikkoja, sotapäälliköitä, teollisuuspohattoja sekä myös merkittävään asemaan nousseita taiteilijoita. Heidän elämäkerrallinen aineistonsa kootaan yhteen, järjestetään ja luokitellaan ja annetaan tutkijoiden käyttöön. Heidät on näin kanonisoitu osaksi kansallista historiaa.

Mutta minkälaista on elämäkerrallinen aineisto, jota arkistosta löytyy? Koottu aineisto on useimmiten luonteeltaan yksityistä ja intiimiä, eikä alunperin tarkoitettu julkisuuteen. Kyse on läheisille ja rakkaille lähetetyistä ja heiltä vastaanotetuista kirjeistä, korteista ja muista viesteistä. Merkittävissä tilanteissa otetuista valokuvista. Ehkä jopa päiväkirjoista, jos henkilö on kirjoittava persoona.

Jotkut – vaikkapa presidentit – kirjoittavat päiväkirjaansa tietäen, että tutkijat tulevat niitä myöhemmin lukemaan ja ne ehkä julkaistaan myös suuren yleisön nähtäväksi. (Jotkut näkevät itse itsensä niin tärkeäksi, että kokoavat aineistojaa jälkipolvien löydettäväksi, kyse on eräänlaisesta itsekanonisoinnista.)  

Järjestelmälliset ihmiset kokoavat elämänsä aikana kertyneitä dokumentteja, kirjoja, kortteja, todistuksia ja muuta aineistoa järkeviksi kokonaisuuksiksi. Epäjärjestelmälliset ihmiset eivät löydä edes niitä dokumentteja, joita välttämättä tarvitsisivat, kuten vakuutustodistuksia tai kauppakirjoja. 

Joidenkin läheiset editoivat kuolleen sukulaisen päiväkirjasta mehevät jutut ja skandaalit pois. Jotkut taas editoivat itse päiväkirjansa ja julkaisevat sen jo elinaikanaan. Kaikki arkistoista löytyvä aineisto on seuloutunut suuremamasta kokonaisuudesta ja siksi aukollista, fragmentaarista ja näkökulmaista. Kenenkään koko elämä ei tule arkistoihin koottua.

Yleinen arkistoaineistojen erityispiirre on se, että aineisto on alunperin syntynyt jotain aivan muuta tarkoitusta varten kuin tulevien tutkijoiden iloksi. Arkistoitavat dokumentit ovat syntyneet jostain tietystä syystä, kuten todistukset käydyistä kouluista tai suoritetuista tutkinnoista, onnitteluja tai tervehdyksiä välittävät postikortit, velkakirjat, kauppakirjat, kuitit, lääkärintodistukset ja monenlainen muu aineisto, joka on syntynyt osana yksityistä elämää, henkilökohtaista historiaa ja joka henkilön kuoleman jälkeen siirretään osaksi tämän arkistokokonaisuutta ja jota käytetään tutkimuksissa tai vaikkapa elämäkerran kirjoittamisessa. 

Ihmisen kuoltua yksityisistä dokumenteista saattaa tulla julkisia. Aineistot kertovat jotain yksilöstä, mutta ne asettavat hänet myös osaksi laajempaa kulttuuria, suvun tai perheen tapoja, lakeja tai erilaisia institutionaalisia kehyksiä, kuten koulujärjestelmää, yliopistoa tai lainsäädäntöä. 

Joitain dokumentteja me kai kaikki kokoamme. Meillä kaikilla on jonkinlaisia henkilökohtaisia arkistoja, enemmän tai vähemmän järjestyksessä – tullaan ne sitten tulevaisuudessa siirtämään arkistoihin tai ei. Mitä arvoja kootut dokumentit heijastavat? Millä periaatteilla säästämme jotain ja heitämme jotain muuta pois? Perheellisillä kyse on useimmin perhearkistosta, jonka avulla rakennamme perhehistoriaa: lapsien syntymätodistukset, musteläiskä vastasyntyneen jalkapohjasta, muistokirja johon on koottu ensimmäiset kehitysaskeleet. Lapsien kasvaessa muistojen tallentaminen on harvinaisempaa. Ehkä säästämme luokkakuvat, ensimmäisen jalkapallojoukkueen paidan, joitain askarteluja päiväkodista tai koulun alaluokilta, itse askarrellun äitienpäiväkortin.

Aikuistuvalle ja pois muuttavalle lapselle voi vanhempi koota valokuvakansion, jossa perhehistoria saa kuvallisen muotonsa. Mukaan voidaan pakata myös astioita, huonekaluja, liinavaatteita ja muita tarvikkeita, jotka kantavat muistoa lapsuudenperheestä tai esivanhemmista. Lapsi saa mukaansa historian. 

Perheenäidit usein huolehtivat siitä, mitä perheenjäsenten dokumenteista säilytetään, mitä heitetään pois. Joskus käy niin, että kokonaisia henkilöitä suljetaan pois perheen historiasta. Jäljelle jää keskeltä kahtia leikattuja valokuvia, tyhjiä lehtiä albumeissa, valkoisia aukkoja. Perheitten ja sukujen historia syntyy seulonnan tuloksena.

Arkistoissa arkiston säännöt ja viime kädessä arkistojen henkilökunta päättää seulonnan periaatteista: mitä jätetään, mitä heitetään pois. Tässä tullaan kanonisoimisen äärelle. Kun perheissä nähdään ylioppilastodistukset tärkeiksi ja säilyttämisen arvoisiksi ja leikataan kuvista petollisiksi osoittautuneet poikaystävät tai viedään kirpputorille särkyneestä suhteesta muistuttavat kihlajaislahjat, samankaltaisia arvovalintoja tehdään myös arkistoissa. Kaanonin rakentaminen liittyy siihen mikä on hyvää, oikein ja säilyttämisen arvoista. Arkistojen kaanon muodostuu niiden ihmisten aineistoista, jotka nähdään erityiseksi ja tärkeäksi. Jokainen yhteiskunta ja kulttuuri valitsee ne henkilöt, jotka se näkee omassa ajassaan muistamisen arvoiseksi. 

Kun innostuneena käyn lukemaan arkistoista löytyneitä kirjeitä tai muita todistuskappaleita oman tutkimuskohteeni elämästä – hänet on siis nähty niin merkittäväksi tai osana merkittävää sukua että aineistoja löytyy arkkistoista – pyrin pitämään tarkasti mielessä sen, että näkyvissä on vain jäävuoren huippu, ehkä monenlaisten sattumien myötä valikoitunut kokoelma dokumentteja, jotka kertovat paljon mutta jättävät vielä enemmän kertomatta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s