Kirjoittamisen ajattelu on kirjoittamista

Akateemisilla ja muillakin kirjoittavilla ihmisillä on erilaisia keinoja siirtää kirjoittamisen aloittamista, keksiä muita ja tärkeämmältä tuntuvia tekemisiä, jotka pitää hoitaa ennen kuin voi kirjoittaa.

Kirjoittajalla saattaa hyvinkin olla pyykit pesty ja silitetty, lakanat mankeloitu, ikkunat pesty ja valokuvat lajiteltu ennen varsinaiseen kirjoittamiseen ryhtymistä. Viimeisessä hädässä kirjoittaja etsii jalkaansa kirjoitusvillasukat ja keittää suuren kupin teetä tai kahvia, jota voi hitaasti siemailla pohtiessaan kirjoittamisen aloittamista.

Tunnen itsessäni nuo samat oireet, siirtäessäni kirjoittamistani aina vain eteenpäin, koska opiskelijoiden esseitä on vielä lukematta, sähköposteja vastaamatta, kukkia kastelematta ja ruoka tekemättä – jos ei tämän päivän niin huomisen.

Kun deadline on viimein käsillä, muut tehtävät jäävät ja kirjoittaminen on tiukkaa, tiivistä ja maanista. Ei ole enää aikaa eikä mahdollisuutta siirtää aloittamista ja viivytellä muun tekemisen parissa. Valmista on tultava ja heti.

Kirjoittaminen kestää kuitenkin aina kauemmin kuin on suunnitellut, joten viimeistään päivää ennen deadlinea pitää ottaa myös yön tunnit käyttöön. Jos kysen on artikkelista, lehden tai kirjan toimittajalta anelee vielä muutaman päivän lisäaikaa. Jos kirjoitettavana on konferenssiesitelmä, sen viimeistely tapahtuu edellisen alustuksen aikana.

Laajemmissa projekteissa, kuten meneillään olevassa kirjaprojektissani, ei ole varsinaista deadlinea. Se pitäisi asettaa itse tai pyytää joltakulta ulkopuoliselta. Kirjoittaminen on silloin laveampaa, väljempää, pidemmälle aikajanalle asettuvaa, jolloin sen sisällä valmistuu muita, pienempiä kirjoituksia.

Kirjoittamista ei vain siirrä eteenpäin, sitä myös ajattelee. Itse ajattelen paljon kirjoittamista – ja kirjoitan kirjoittamisesta tänne. Toimiiko ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” -ajatus myös kirjoittamiseen? Kun tarpeeksi miettii, pohtii ja suunnittelee – ja mielellään myös kirjoittaa muistiinpanoja tai piirtää ajatuskarttoja – itse kirjoittaminen saattaakin sujua helpommin. Rakenne on ehkä jo mietittynä, keskeiset pointit, muutama hyvä lainaus ja onnistunut kiteytys ovat valmiina, ja niiden pohjalta kirjoittaminen onnistuu ilman takkuilua ja jumeja.

Ajattelen paljon kirjoittamista myös abstraktimmin, ei mihinkään tiettyyn tekstiin liittyen. Silloin kirjoittaminen on jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa, jotain jota odottaa. Se voi laajentua niin menneisyyteen kuin nykyhetkeen, vähän samaan tapaan kuin haaveilee kesän auringosta, laineiden liplatuksesta ja kallion lämmöstä. Niiden muistoja kantaa talven yli seuraavaa kesää odottaessa.

Kun ajattelen kirjoittamista ideaalina, se on jossain kirjoittamiselle tietyssä – todellisessa tai kuvitellussa – tilassa tai paikassa mahdollistuvaa toimintaa. Se on silloin jokin tietty pöytä, tuoli, riippumatto, parveke, huone, talo, kahvila, kallionkolo tai muu paikka ja aika, jossa kirjoittaminen on ilo ja nautinto.

Ajatuksissani on paikka ja mielentila, jossa kirjoittaminen on helppoa.

Tämän pöydän ääressä oli ilo kirjoittaa
Kesäinen kirjoittaminen ulkoilmassa, mökin terassilla kulkee mielessä talvellakin
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s