Ensimmäinen kirjoitusviikko

Syyskuun ensimmäisenä päivänä alkoi Wsoy:n kirjallisuussäätiön mahdollistama kahden kuukauden mittainen kirjoitusvapaani. Sain vapauden palkkatyöstä (ja palkasta) syys- ja lokakuuksi, ja voin keskittyä juuri siihen mitä haluankin: kirjoittamiseen.

Kaksi kuukautta aikaa kirjoittaa, noin 40 arkipäivää. Miten pitkä aika. Miten lyhyt aika. Tavoitteena, julkilausuttuna ja ääneensanottuna, on kirjoittaa valmiiksi pitkään tekeillä ollut Kersti Bergrothin elämäkerran ensimmäinen raakaversio.

Tarkoitus on tuottaa sellainen tekstikokonaisuus, jonka voi antaa luettavaksi ja kommentoitavaksi parille esilukijalle ja jota voi sen jälkeen työstää eteenpäin kustantajille kustannussopimuksen toivossa lähetettäväksi. Niin, kustannussopimusta ei siis vielä ole. Mutta juuri nyt en ala sitä murehtia.

Urakan alkaessa, päivän yksi valjetessa, käsikirjoitus oli 112 sivun mittainen. Tavoitteenani on noin 300 sivun teksti, joten päivävauhtini pitäisi olla sellaiset 4,5 sivua päivässä. Jokaisena arkipäivänä.

Määrä alkaa heti hirvittää, sillä minun pitäisi istua joitain päiviä myös arkistossa ja tehdä muutama haastattelu. Vieraskielisen kirjeaineiston läpikäyminen on myös hidasta. Toisina päivinä on siis kirjoitettava enemmän.

Ensimmäiseen viikkoon mahtui vain kolme kokonaista työpäivää, sillä viikko alkoi vasta tiistaina ja yhdelle päivälle oli sovittuna kaksi pitkää tapaamista. Mutta siitä huolimatta onnistuin jopa ylittämään tavoitteeni: viikon lopulla on valmiina 138 sivua käsikirjoitusta. 26 kirjoitettua sivua kolmessa päivässä ei ole huono aloitus.

Suurin osa tällä viikolla kirjoitetusta tekstistä tosin perustuu aikaisempiin muistiinpanoihini luetuista kirjoista ja arkistomateriaaleista sekä omista pohdinnoista. Jatkossa kirjoittamisnopeus hidastunee, mutta se ei ole ongelma. Nyt vain seuraan ilahtuneena, miten tekstiä syntyy.


Kirjoitusolosuhteissa ei ole valittamista. Talon yläkerrasta löytyy työhuone ja kirjoitusrauhaa, työpöytä, kirjoja sekä sohva ja nojatuoli lukuhetkiä varten. Säätila sallii vielä myös kuistilla lukemisen.

Työrytmi on muodostunut sellaiseksi, että aamupäivisin sekä lounaan jälkeen alkuiltapäivästä kirjoitan muistiinpanoihin ja kirjallisuuteen nojautuen. Loppupäivän luen tarvittavaa tutkimus-ja lähdekirjallisuutta. Tällä viikolla luin innoissani Kirjeet ja historiankirjoitus -teosta ja sain siitä paljon ajatuksia ja ideoita omalle kirjeaineistojen käytölleni. Ehdin lukaista myös yhden Bergrothin omista teoksista.

Täyden ja tuloksellisen työpäivän jälkeen jaksaa illalla vielä tehdä muitakin asioita, pyykätä ja silittää turvapaikanhakijoille vaatteita, kutoa sukkaa ja katsoa elokuvia tai, kuten tänään, kuunnella bluegrass-bändin keikkaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s