Toinen kirjoitusviikko – kirjoitusta saaressa

Toisen kirjoitusviikkoni vietin suurimmaksi osaksi mökillä, nauttien kesän viimeisistä lämpimistä päivistä. Kirjoitussaldo jäi vähän vajaaksi, joten työviikkoa pitää jatkaa lauantaina.

Työskentelyolosuhteet olivat ylelliset: aamu alkoi pulahduksella kirpeän viileään, mutta virkistävään mereen. Kovin aikaisin tämä ei tapahtunut, sillä nukuin pommiin joka aamu ja heräsin vasta puoli kymmenen paikkeilla. Jokin meri-ilmassa tai mökkiolosuhteissa saa aikaan pitkät ja sikeät yöunet. Päivisin luin auringossa tai kirjoitin terassilla tai mökissä. Ilta tarjosi pehmeät löylyt, auringonlaskun, takkatulen ja kirkkaan tähtitaivaan linnunratoineen.

   

  

Luin ensin pinon Kersti Bergrothin salanimellä kirjoittamia ”hauskoja ajanvieteromaaneja”. Ne olivat nopealukuisia, mutta eivät välttämättä hauskoja. Bergroth elätti itsensä kirjoittamalla, ja ajanvieteromaaneja julkaistiin ja ostettiin, joten niitä hän myös kirjoitti. 

Ensimmäinen lukemistani teoksista oli julkaistu 1921 ja viimeinen 1961, joten niiden välissä oli 40 vuotta kirjoittajan elämää. Ehkä se olikin nähtävissä kehittymisessä juonen, dialogin ja kertomuksen tasolla. Juoni ei koskaan ollut kovin monimutkainen: nuori nainen jää muiden, viehättävämpien varjoon, kunnes saa tilaisuuden loistaa yksinään ja kohtaa sen oikean. Tai nuori nainen joutuu elättämään itsensä ja mahdollisesti äitinsä, haaveilee paremmasta ja kohtalon avustamana saakin haaveensa toteutumaan.

Romaaneista saattoi löytää myös sellaisa teemoja, jotka toistuvat tavalla tai toisella myös Bergrothin omalla nimellään kirjoittamissa teoksissa tai hänen omassa elämässään, esimerkiksi kirjeissä.

Kun sain ajanvieteromaanit valmiiksi, siirryin vakavampiin aiheisiin. Luin Antroposofisen seuran julkaisemaa teosta Hengentieteen vapaa korkeakoulu. Se on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat niin kiinnostuneita antroposofiasta, että haluavat ryhtyä opiskelemaan sitä, perehtymään antroposofiaan omakohtaisesti.

Siinä kuvattiin antroposofisen seuran syntyä ja historiaa, antroposofian perusperiaatteita sekä niitä erilaisia osastoja, joita seurassa on – luonnontieteellinen, kasvatustieteellinen, matemaattis-astrologinen ja monia muita. Oma suosikkini on kaunotieteiden osasto, joka sisältää kirjallisuuden eri muotoineen sekä humanistisen tutkimuksen kaikkineen.

Jotenkin osaan lähestyä ja ymmärtää antroposofista ajattelua parhaiten luonnon keskellä. Siellä on ajatuksilla tilaa vaeltaa. Siltä tuntui tälläkin kertaa, sillä sain useita oivalluksia siitä, millä kaikilla alueilla ja tavoilla antroposofia Kersti Bergeothin elämässä oikein oli läsnä. Miten antroposofian avulla voi selittää vaikkapa sen, miten hän oli aina niin innoissaan nuorisosta.

Ja tajusin viimein myös syyn siihen näennäiseen ristiriitaan antroposofian ja taiteen välillä hänen elämässään; miksi hän kiisti teoksissaan levittävänsä antroposofista maailmankatsomusta, vaikka samanaikaisesti antroposofisia vaikutteita, ideoita ja teemoja on hänen teksteistään löydettävissä vaikka millä mitalla.

Bergroth pyrki kirjailijantyössään yhdistämään ”vita contemplativan” ja ”vita aktivan”, meditatiivisen elämän ja ulkoisen toiminnan elämän. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, miten antroposofin velvollisuutena on omassa työssään asettaa näkyviin ja tehdä toimivaksi antroposofinen ajattelu ja kulttuuri. Ajatusten verhona oli Bergrothilla taide, kirjallisuus.

   

Itsekin koin mökkielämän tyynessä rauhassa toteuttavani sekä ”vita contemplativaa” että ”vita aktivaa”, rentouttavaa mietiskelyä ja työntekoa.

 

Mainokset

2 thoughts on “Toinen kirjoitusviikko – kirjoitusta saaressa

  1. ”Jokin meri-ilmassa tai mökkiolosuhteissa saa aikaan pitkät ja sikeät yöunet.”
    Olen huomannut saman (oma mökkipaikkani tosin ei ole meren rannalla vaan pikkuisen järven kyljessä Hämeessä). Luulen, että syy ylettömään nukkumiseen löytyy ainakin omalla kohdallani saunomisesta – jos saunan jättää väliin, herääminen on suhteellisen helppoa mökilläkin.

    ”…miksi hän kiisti teoksissaan levittävänsä antroposofista maailmankatsomusta…” – Olen ymmärtänyt, että etenkin 30-luvun (ja vielä 40-luvunkin?) Suomessa kaikenlaiset salatieteelliset liikkeet olivat kovin huonossa maineessa Tattarisuon tapauksen takia, epäiltiinhän ainakin Ruusu-Ristiä ja vapaamuurareita ruumiinsilpojiksi. (Julkisuudessahan epäilty on usein yhtä kuin syyllinen, vaikka oikeus myöhemmin julistaisikin epäillyn syyttömäksi.) Käsittääkseni tämä heijastui jossain määrin myös antroposofien maineeseen. Tämä tuli mieleen tekstiäsi lukiessasi; olisikohan tällä voinut olla vaikutusta myös Bergrothiin ja hänen (julkiseen) suhtautumiseensa antroposofiaan?

    On kiinnostavaa seurata kirjoitusprosessiasi! Toivottavasti löydät teokselle kustantajan, olisi ilo päästä lukemaan valmista kirjaa sitten joskus.

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos kommenteistasi! Mökillä on niin monta elementtiä, jotka rentouttavat ja saavat nukkumaan hyvin, siellä voi niin kokonaisvaltaisen hyvin.
      Kiitos huomioistasi tuohon yhteiskunnalliseen puoleen ja siihen, miten antroposofiaan on eri aikoina suhtauduttu. Se on aivan totta ja pitää tässäkin kohtaa miettiä. Ensi viikolla alan käydä lävitse Bergrothin toimittamia lehtiä, joissa hän muun muassa käy keskustelua Osmo Tiililän kanssa, jonka teos Salatiede päivänvalossa ilmestyi 1937. Siinä vaiheessa antroposofit saivat tehdä paljon töitä puhdistaakseen mainettaan. Ja joitain maininkeja noista syytöksistä on edelleen aistittavissa.
      Mukavaa, että tämä kirjaprojekti kiinnostaa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s