Kolmas kirjoitusviikko – 1930-luvun salatiedekeskustelusta

Kersti Bergroth julkaisi vuosina 1935-1938 Päiväkirja-nimistä aikakauslehteä yhdessä nuorten antroposofiystäviensä kanssa. Päiväkirjan sisäpiiriin kuuluivat kulttuurintutkijat Maija Juvas, Helmi Helminen sekä Astrid Reponen. Mukaan tuli myös toimittaja Isa von Troil (myöh. Gripenberg). Bergrothin entinen puoliso, Alex Matson kirjoitti englantilaisesta kirjallisuudesta, Erik Ahlman psykologisista kysymyksistä ja lehdessä oli myös suomennettuja artikkeleita antroposofiaan liittyvistä kysymyksistä.

Lehti oli nimenomaan antroposofiasta virikkeitä saanut kulttuurijulkaisu, joka oli leimallisesti kirjallinen. Se oli kirjoittajien ja lukijoiden lehti, jossa käsiteltiin kotimaista ja kansainvälistä kirjallisuutta, muista kulttuurilehdistä luettua sekä erilaisia kulttuuriin, kuten vaikkapa teatteriin liittyviä tapahtumia.

Lukijoiden oletettiin olevan sivistyneitä, sillä puhuttaessa vaikkapa Novaliksesta, Schilleristä tai Goethesta (ja Goethesta puhuttiin paljon), lukijoiden oletettiin tietävän, keitä he ovat. Myöskään saksankielisiä lainauksia ei suomennettu, vaan lukijan oletettiin hallitsevan saksan kielen.

Sivistyneitä ja kielitaitoisia lukijoita ilmeisesti riitti, sillä lehdessä oli runsaasti mainoksia, sillä oli riittävästi tilauksia ja sen talous oli vakaalla pohjalla. Sen kirjoituksista keskusteltiin erillisissä keskustelukerhoissa ja -klubeissa ja sen näkemyksiä arvioitiin ja arvosteltiin muissa lehdissä. Kirjoitettiinpa sitä vastaan yksi kirjakin.

 

Lukemisen ohella tuli neulottua myös villasukkia turvapaikanhakijoille
 
Vuonna 1937 julkaistiin teologi, eksegeetti Osmo Tiililän teos Salatiede päivänvalossa. Steinerin antroposofia ja kristinusko, jonka esipuheessa ja loppusanoissa mainittiin nimenomaan Päiväkirja, joka levitti salakavalasti antroposofisia ja steinerilaisia ajatuksia suomalaisille lukijoille. 

Tiililä käy teoksessa hyvin yksityiskohtaisesti lävitse Steinerin kosmologian ja Kristus-kuvan, joista varsinkin jälkimmäisestä hän eksegeettinä löytää paljon huomautettavaa. Hän kirjoittaa siitä, miten antroposofia ei voi olla uskonto, koska siitä puuttuu Rudolf Otton tyyppinen pyhän kokemus. Ja koska Steiner ei koskaan kääntynyt tai kärsinyt sieluntuskia, antroposofiasta puuttuu oikeanlainen uskonnollinen elämys. Kristukseenkin suhtaudutaan antroposofiassa Tiililän mukaan liian luonnontieteellisesti, ei uskonnollisen kokemuksen tavoin. Erityisesti antroposofian kuva Kristuksesta ja evankeliumien tulkinnat ovat Tiililästä pöyristyttäviä.

Steiner pyritään monin tavoin osoittamaan psyyykillisesti vajaamittaiseksi ja rajoittuneeksi, koska hänen ja hänen seuraajiensa – joista Tiililä ei oikeastaan edes puhu – uskonto osoitetaan puutteelliseksi ja vääränlaiseksi. Antroposofia tulkitaan ei-uskonnoksi, koska siitä puuttuvat kristinuskolle ominaiset piirteet. Tiililä tulkitsee antroposofian myös ei-autenttisena, koska Steinerin maailmankuva ei perustukaan pelkästään hänen omiin yliaistillisiin havaintoihinsa, vaan monet elementit hänen ajattelussaan ovat tuttuja vaikkapa Paracelsukselta tai Swedenborgilta, ja voidaan siten nähdä osana esoteerista jatkumoa. 

Steinerin yliaistilliset kokemukset, joihin antroposofinen kirjallisuus pitkälti perustuu, nähdään humbuugina, koska niitä ei voida tieteellisesti todistaa. Antroposofiaa ja Steinerin maailmankuvaa siis syytetään sellaisista seikoista, jotka pitäisivät paikkansa myös kristinuskon kohdalla. Mutta Tiililä kristittynä teologina ei luonnollisestikaan sellaisia pohdi.
Varsinkin teoksen viimeinen luku on rankkaa luettavaa. Tietoteoksissa ei välttämättä tämänkaltaista kieltä enää näe. Tiililä tiivistää näkemyksensä antroposofiasta seuraavasti: 
 

Vaikka Tiililä suurimmassa osassa teosta kirjoittaa asiallisesti ja pyrkien ymmärtämään Steinerin näkökulmia, on teoksen lopun näkemys antroposofiasta melko tyly
 
Hän näkee antroposofian houkuttavan erityisesti sivistyneistön onnettomia naispuolisia etsijöitä, jotka haluavat kuulla kaikkea uutta, ”olipa se kuinka tolkutonta tahansa”. Ehkäpä hän tässä viittaa juuri PäIväkirjan piirin naismaistereihin. 

Jotenkin Tiililää tuntuu harmittavan, että antroposofiasta kiinnostuneet ja siihen sitoutuneet eivät hänen tulkintansa mukaan ole kokeneet mitään todellista sielunhätää, eivätkä tajua, että toiset (oikeat kristityt) ovat joutuneet kestämään ankaraakin taistelua ennen ”elämän sisäistä seesteytymistä”. Ovatko antroposofit päässeet Tiililän mielestä liian helpolla?

Luonnollisesti seuraavassa Päiväkirjan numerossa oli Kersti Bergrothin tiukka vastine, jossa yhtäältä tuodaan esiin niitä monia käytännön sovelluksia, joita antroposofian piirissä on kehitetty vaikkapa maanviljelyssä, kasvatuksessa tai lääketieteessä ja toisaalta Bergroth korostaa sitä, että antroposofia on kristillistä. Antroposofia voidaan Bergrothin mielestä nähdä samanlaisena kristinuskon kehittymisenä kuin vaikkapa reformaatio. Ehkäpä se juuri siksi näyttääkin teologista uhkaavalta.

Antroposofia nähtiin siis 1930-luvun Suomessa niin vaikutusvaltaisena ja vaarallisena, että sitä lähdettiin kohta kohdalta kumoamaan ja kaatamaan kokonaisen kirjan laajudessa. Toki samankaltaisia teoksia, miltei identtisin argumentein oli julkaistu jo aiemminkin vaikkapa Saksassa ja Ruotsissa. 

Päiväkirja lopetti toimintansa vuoden 1938 lopussa, ei siksi, etteikö se olisi ollut kannattava, vaan siksi, että kirjoittajat katsoivat sanoneensa kaiken tarvittavan. Ja seuraavana vuonna kaikille tulikin uutta ajateltavaa sodan syttyessä. 

– Jos Maija Juvaksen ja Astrid Reposen elämät kiinnostavat, heihin voi tutustua Meri-Helga Manteren teoksessa Vapauden taju (2014). Astrid Reponen otti talvisodan ja varsinkin sen päättymisen hyvin vakavasti ja raskaasti ja teki itsemurhan eduskuntatalon eteisessä päivänä, jolloin rauha solmittiin. Maija Juvas otti huolehtiakseen hänen lapsistaan ja kouluttautui taitavaksi opettajaksi ja perehtyi Steiner-pedagogiikkaan. Hänestä piti tulla Suomen ensimmäisen Steiner-koulun opettaja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s