Kum-Maan seuduilla kuljeksimassa

Lapsena luin innoissani Marjatta Kurenniemen satukirjaa Kuinka Kum-Maa on kaikkialla. Teos ilmestyi jo vuonna 1954, mutta ilahduttaa lukijoitaan edelleen. Sen pohjalta onvasta viime vuonna tehty palkittu, neliosainen kuunnelma.

Tarinan Pau makaa sairaana ja ikävissään sängyssään. Hän löytää kuitenkin Unen ja Valveen rajamailta tien kaksiulotteiseen maailmaan, jossa tapaa kaksiulotteisia hahmoja: prinsessan, kuningattaren, nurkkalukin, kattovaarin ja Nappulavuoren noidan, ja kokee ihmeellisiä seikkailuja. Proosallisesti hahmot selittyvät huoneen sisustuksella, tapetin kuvioilla, tauluilla ja oksankohdilla, mutta tarinan viedessä mukaansa rationaaliset selitykset unohtuvat.
  
Marjatta Kurenniemi ei ollut ensimmäinen, joka kulki Unen ja Valveen välisessä maastossa. Siellä olivat taivaltaneet muun muassa sellaiset itsellenikin tärkeät merkkihenkilöt kuin Emanuel Swedenborg ja Rudolf Steiner. Kummankin mielestä ihmisen mieli oli unen ja valveen rajalla avoinna tuonpuoleiseen, kuolleiden maailmaan – Kum-Maahan, voisi sanoa.

Rudolf Steiner piti vuonna 1918, ensimmäisen maailmansodan riehuessa, luennon, Eläviä ja kuolleita, jossa hän kertoi kuulijoilleen – jotka surivat ja kaipasivat sodassa menehtyneitä läheisiään – yhteydenpidosta kuolleiden kanssa. Hänen mukaansa portit henkisiin maailmoihin avautuvat siinä erityisessä tietoisuuden tilassa, joka vallitsee hereillä olon ja nukahtamisen välissä. Siinä tilassa voimme, Steiner kertoo, kommunikoida kuolleiden kanssa. Voimme kysyä heiltä kysymyksiä, ja he vastaavat. Voimme myös lähettää heille lohduttavia viestejä. Tai ehkä viestit lohduttavat myös lähettäjiään.

Hypnagoginen tila oli myös Steineria varhaisemman näkijän, Emanuel Swedenborgin mielestä erittäin sovelias reitti henkiseen todellisuuteen ja sen asukkaiden kohtaamiseen. Swedenborg kuvasi yksityiskohtaisesti kohtaamisiaan ja keskustelujaan edesmenneiden kanssa ja toi, kertomusten mukaan, heiltä tullessaan myös viestejä ja vastauksia esitettyihin kysymyksiin.
Sekä Steiner että Swedenborg kertoivat pystyvänsä tapaamaan tai seuraamaan tuonpuoleisessa vain sellaisia henkilöitä, joihin olivat tutustuneet joko henkilökohtaisesti heidän vielä eläessään tai välillisesti vaikkapa heidän tuotantonsa tai kirjastonsa kautta.

Sekä Swedenborg että Steiner kehittyivät, kirjoitustensa mukaan, niin taitaviksi henkimaailman kulkijoiksi, että he pääsivät sinne, ei vain unissa ja Unen ja Valveen rajoilla, vaan milloin tahansa, tarpeen tullen. 

He myös pystyivät omien tulkintojensa mukaan lukemaan tietoja akaasisista aikakirjoista – jotka Kersti Bergroth ihanasti suomensi maailman muistikamariksi – joskin saatujen tietojen kääntäminen ihmisten kielelle ja käsitteille vei aikansa.

Kum-Maa vie ajatukseni Swedenborgin ja Steinerin lisäksi Marja-Liisa Honkasalon johtamaan Mieli ja toinen -tutkimushankkeeseen, jonka tutkimuskohteeksi on muotoutunut ”kumma” – erilaiset koetut kummalliset, oudot ja yliluonnolliset kokemukset, ”ihmismielen vuorovaikutus tuonpuoleisiksi tulkittujen toimijoiden kanssa”. Kokemuksien kirjo on laaja, esimerkiksi kohtaamiset vainajien, kummitusten, enkelien tai muiden ei-materiaalisten olentojen kanssa.

Minulla itselläni ei ole ollut mahdollisuutta tutustua itse aineistoihin, mutta olen kuullut ja lukenut projektin tutkijoiden tulkintoja niistä. Sen perusteella näyttäisi siltä, että kumman kokijat, tuonpuoleisia toimijoita kohdanneet, pyrkivät eri tavoin todistamaan, että olivat näiden kokemusten aikana täysin hereillä ja muutoinkin normaalissa mielen ja ruumiin tilassa – eivät siis unen ja valveen rajamailla. He haluavat korostaa omaa rationaalisuuttaan, selväjärkisyyttään ja tieteellistä katsantokantaansa (esimerkiksi että he eivät ole uskoneet yliluonnollisiin kokemuksiin).

Selväjärkisyyttä ja tieteellisyyttä toki korostivat niin Swedenborg kuin Steiner, mutta he eivät nähneet omia kokemuksiaan ei-tieteellisinä tai ei-rationaalisina. Toki heidän aikalaisensa saattoivat niin tehdä. Heille myös unien välittämä tieto oli merkityksellistä. Tämän päivän kumman kokijat saattavat salata kokemuksensa pelätessään tulevansa leimatuksi mieleltään epävakaaksi. Myös (tieteellisen) tiedon rajat ovat aiemmilta vuosisadoilta tarkentuneet.

Hypnagogista tilaa on toki tutkittu, mutta useimmin siitä kysyjille viitataan valveuniin tai hallusinaatioihin, mikä selittää sen, että tämän päivän kumman kokijat haluavat erottautua siitä. Sen sijaan vaihtoehtoisia tiedon, tietämisen ja kokemisen tapoja etsivät, kuten joskus taiteen, joogan, meditaation tai shamanismin alueilla, saattavat pyrkiä hypnagogiseen tilaan ja käyttää sitä oman tietoisuustyön tai meditaatioon välineenä.

Ehkä Kum-Maa löytyy unen ja valveen välistä – kuten ajatus tähän kirjoitukseen. Ehkä Kum-Maa on kaikkialla tai ehkä vain kokijan omassa mielessä ja tulkinnoissa. Mutta olisi kiinnostavaa kartoittaa tuota seutua tarkemmin.

Oliko Paun seikkailu Kuinka-Kum-Maassa mielestäsi hauska? Haluaisitko sinäkin kokea samanlaisia asioita? Ei sitä varten tarvitse tulla sairaaksi, niin kuin Pau oli.

Aivan Unen ja Valveen rajalta löydät joka ilta pienen polun. Seuraa sitä, ja voit kokea kaikki ihmeet auringon alla. Sillä Kuinka-Kum-Maa on kaikkialla! – Marjatta Kurenniemi –

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s