Satujen saarella kirjoittamassa

Pieni saari vuolaasti virtaavan väylän keskellä. Väylä kylän keskellä. Saaren kahdella puolella vastarannan talot ja metsät peilautuvat mereen ja sen päistä aukeaa näkymä kaukaisuuteen, aavalle merelle johtaville aukoille. Täällä on tilaa ajatella ja kirjoittaa, ja kun nostaa katseensa muistikirjasta tai näppäimistöltä, näkee aina meren.

 

Saaren päässä sijaitseva pieni loisto ohjaa edelleen pimeällä merellä kulkevia
 
Saapuessamme saareen pimentyneessä illassa, pimeys oli kirkasta ja tähtitaivas avautui laajana yllemme. Veneen liukuessa eteenpäin meri hohti mustana kuin tuonelan virta. 

Osa meistä ei ollut koskaan käynyt saarella, joten he eivät tienneet, mihin ja minkälaiseen paikkaan olimme tulleet. Me näimme pilkkopimeään saareen saavuttuamme vain taskulampun valaiseman osan maisemasta kerrallaan ja kotoisan mökin, johon asetuimme.

Aamuauringon noustessa saari ja sen rakennukset, vanhat luotsimökit ja uudemmat asumukset, merenkulkijoita ohjaava pieni loisto sekä ympäröivä meri piirtyvät näkyviin ja saavat värit.

 

Syksyn aurinko on uskomattoman kirkas. Kaikki värit puhkeavat loistamaan.
 
Saarella on kaukainen historiansa luotsien asuinpaikkana – mistä kertovat vaikkapa talojen rakennusratkaisut ja puutarhaan istutetut hyötykasvit – ja tuoreempi historia satukirjailija Annikki Setälän itselleen ja lapsenlapsilleen 1950-luvun lopussa hankkimana kesäpaikkana. 

Houkuttiko myyttisiä näkymiä tarjoava saari satukirjailijaa vai tekikö saaren kauneus ja salaperäisyys hänestä satujen kirjoittajan? Sanomalehden ilmoitus, ”Saari myytävänä!”, houkutti kirjailijattaren siitä paikasta ajamaan taksilla rantaan. Saareen päästyä ostopäätös oli miltei tehty. Joskus intuitiiviset päätökset ovat parhaita.

Saaren mökit, kivet ja puut, ympäröivä meri ja kesiään saaressa silloin ja yhä edelleen viettävät pojat pääsivät täällä kirjoitettujen satujen sankareiksi. 
 

Tähänkin maisemaan on helppo sijoittaa seikkailuja ja salaperäistä toimintaa
 
Annikki Setälän ja hänen äitinsä Helmi Krohnin ystävälliset ja kannustavat hahmot tuntuvat suojelevan meidän neljän uskontotieteilijänaisen viikonlopun kestävää kirjoitusretriittiä, jossa työnteon lisäksi myös keskustellaan paljon, tutustutaan lähiympäristöön, syödään hyvin ja saunotaan.

Maiseman kauneus ja vaihtelevuus houkuttavat paitsi kirjoittamaan myös kuvittelemaan, ja keskustelemaan mielikuvituksesta. Onko valokuvaan ilmestynyt kirkas pallo auringon heijastus linssiin vai arkkienkeli? Vai kenties molempia yhtä aikaa, riippuen tulkinnasta ja tulkitsijasta. 

 

Punainen väri viittaa , vähän tulkinnasta riippuen, arkkienkeli Samueliin.
 
Leikin ja toden, mielikuvituksen ja ”oikean”, kuvittelun ja uskomisen väliset rajat häipyvät usvaan tällä satujen saarella, mutta myös houkuttavat keskustelemaan niistä analyyttisesti ja pohtimaan tutkijan paikkaa, rajoja ja niiden ylityksiä, keskustelemaan tutkijan ja tutkittavien, uskontotieteilijän ja uskonnon suhteesta. 

Miten tutkimus on lähtökohdiltaan ja matkan myötä myös muuttuen vastaus tai pyrkimys löytää vastaus paitsi tutkimusongelmiin myös tutkijan omiin, henkilökohtaisiin kysymyksiin, huolenaiheisiin, ongelmiin – olivat ne sitten teoreettisia, kokemuksellisia, ruumiillisia tai muunlaisia kysymyksiä. 

Mihin kysymyksiin minä etsin nyt vastausta?

 

Joskus kysymys on selvästi nähtävissä, toisinaan se katoaa usvaan
 
Ajattelen niitä hetkiä, jotka tapahtuvat useimmiten kirjoittaessani, jolloin raja minun ja tutkimuskohteeni välillä hämärtyy. Jolloin oma positioni, asentoni ja näkökulmani huojuvat, ovat muutoksessa. 

Ajattelen, miten jossain vaiheessa niitä matkoja, joilla etsin Kersti Bergrothia ja hänen jälkiään, myös hetkellisesti löysin hänet, itsestäni. Miten jossain hetkessä kokemuksellisesti lähestyin hänen kokemustaan, jossain tietyssä kohden hänen pitkää elämäänsä. 

Oikeastaan matkani, todellisuudessa ja mielikuvituksessa, ovat pyrkimyksiä asettua hänen paikalleen, katsoa hänen silmillään, tuntea,  miten hän on saattanut tuntea. Matkoja ihmiseen. Ja myös ihmisestä, pyrkimystä ymmärtää ja tehdä ymmärrettäväksi yhden ihmisen elämä – osana suurempaa kehystä.

  

Advertisements

One thought on “Satujen saarella kirjoittamassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s