No nyt se on valmis – tai ei ihan…

Itse itselleni antamani deadlinen mukaan päätin, että minulla pitää olla tekeillä olevan Kersti Bergrothin elämäkerran käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmiina lokakuun loppuun mennessä, kun kirjoitusvapaani loppuu. 

Jääräpäisesti, kaikkia tyäaikalakeja rikkoen ja perhettä tylysti laiminlyöden sain kuin sainkin käsikirjoituksen kasaan. Etuajassa, sillä tässä on vielä kaksi päivää jäljellä.

Miltei kaksi kuukautta olen kirjoittanut ja lukenut, ja sain – vähän asetuksia kikkailemalla – tasan 300 sivua pitkän käsikirjoituksen valmiiksi, kuten olin päättänyt. Nämä päivä- ja sivumäärät ovat juuri sellaisia päätöksiä, jotka eivät perustu mihinkään järkevään ja joista kuitenkin haluaa pitää kiinni.

 

Kirjoittajan työpöytä
 
Nyt viimeisen viikon aikana olen siirrellyt tekstinkappaleita paikasta toiseen, rikkonut kronologiaa ja yrittänyt rakentaa tarinaa. Minulla oli käytännössä valmis, kronologisesti etenevä ”elämä, maailmankatsomus ja teokset” -käsikirjoitus valmiina, mutta en halunnut tehdä sellaista, vaan koettaa jotakin muuta, jotain enemmän itseni näköistä, jotain vähemmän arvattavaa. 

Samassa kronologian rikkomisen prosessissa katosi sata sivua tekstiä, koska ne eivät enää tähän tarinaan mahtuneet tai sopineet. Yksityiskohtien ja yksittäisten asioiden ja tietojen määrää piti karsia. On toki mahdollista jossain vaiheessa huomaavani, että kronologinen, syntymästä kuolemaan etenevä rakenne olisikin toimivampi ja otan alkuperäisen käsikirjoitusversion käyttööni. Mutta haluan ensin yrittää toisenlaisen rakenteen kanssa.

En tässä kohtaa kuitenkaan voi sanoa olevani ”väsynyt mutta onnellinen”. Väsynyt olen ja päässä surisee. Mutta tiedän, että matkaa maaliin on vielä jäljellä. 

Ensimmäinen iso ongelma on se, että kertomuksesta puuttuu kunnollinen loppu. Se puuttuu muun muassa sen vuoksi, että yksi merkittävä aineisto on edelleen kadoksissa. Se on löytymättä, enkä tiedä, onnistunko sen edes löytämään. Jos en saa aineistoa käsiini, pitää loppu ja ehkä koko rakenne miettiä uusiksi. Tai ehkä saan käsiini aivan uutta ja odottamatonta aineistoa, joka tarjoaa minulle tarinan lopun. En ole vielä siitä huolissani, sillä lopullisen version valmistumiseen on vielä aikaa.

Toinen, hyvin nopeasti eteen tuleva tehtävä on tekstin lukeminen lävitse sana sanalta hioen kieltä ja tyyliä yhtenäisemmäksi ja tarinaa terävämmäksi. Siihen eivät taida jäljellä olevat kaksi päivää riittää, kun pitäisi alkaa valmistautua maanantain opetukseenkin. 

Sen jälkeen tulee pelottava vaihe, jolloin minun pitäisi uskaltautua antamaan puutteellinen, loppua vailla oleva ja muutoinkin ongelmallinen tekstiparkani eteenpäin, tarkkojen ja kriittisten lukijoiden käsiin, jotka ihanuudessaan ovat lupautuneet lukijoikseni. 

Vertaislukijat, jotka pyyteettömästi ja vielä iloisina suostuvat – jopa tarjoutuvat – lukemaan, korjailemaan, kommentoimaan ja pohtimaan kollegoidensa usein pitkiäkin käsikirjoituksia ilman mitään korvauksia, ovat miltei upeinta mitä tässä työssä on. 

Vertaislukijat antavat neuvoillaan arvokkaita ja täysin rahassa mittaamattomia lahjoja. Ainoa tapa korvata heidän työnsä on se, että lukee samalla huolellisuudella ja paneutuneisuudella joko heidän tai joidenkuiden muiden keskeneräisiä tekstejä. 

Tämäkaltaisella lahjojenvaihdon logiikalla akateeminen maailma pitkälti toimii. Se on kaunis järjestelmä, jota ei millään paimenkirjeillä tai ohjeistuksilla voi rikkoa tai muuttaa.

  

Tähän väliin kaunis ja rauhoittava auringonlaskukuva kiitokseksi kaikille, jotka lukevat ystäviensä ja kollegoidensa tekstejä
 
Kun olen aikanaan saanut kollegoiden kommentit ja keskustellut niistä heidän kanssaan, on edessä uusi kierros käsikirjoituksen hiomisessa ja mahdollisesti lisää kommenttikierroksia. Jossain vaiheessa pitäisi myös löytää kiinnostunut kustantaja tai ryhtyä aktiivisesti etsimään sellaista.

Tähän mennessä löytämäni kirjeet ja erilaisista aineistoista tekemäni muistiinpanot pitäisi vielä lukea kertaalleen lävitse, jotta mitään tärkeää ei pääsisi unohtumaan ja jotta kokonaiskuva perustuisi mahdollisimman tarkkaan lähteisiin. Lisäksi mielessä ovat ne jotkut aineistojen täydennykset, joita pitäisi vielä tehdä, ne muutamat arkistot, jotka pitäisi vielä tarkistaa ja ne muutamat henkilöt, jotka pitäisi vielä tavata. Ja luultavasti vielä jotakin muutakin, jota en nyt juuri muista.

Mutta olen kuitenkin nyt saavuttanut pitkässä prosessissa yhden merkkipaalun, josta on kai lupa olla hetken aikaa iloissaan.  

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s