Muistojen junalla kadotettujen laaksoon

Patti Smith: M Train. Bloomsbury, 2015.

img_6916

Tilasin Patti Smithin tuoreen muistelmateoksen M Train jo etukäteen Amazonilta, joten se ilmaantui tablettiini välittömästi ilmestyttyään. Ryhdyin lukemaan sitä välittömästi, mutta etenin hitaasti ja katkonaisesti. En tiedä, mitä odotin. Ehkä jatko-osaa edelliselle Just kids -muistelmateokselle. Lisää kertomuksia New Yorkin punk-piireistä.

Tavallaan M Train on jatkoa aiempaan, kuvaahan se Patti Smithin elämää punk-aikakauden jälkeen. Mutta teos on rakenteeltaan ja kirjoittamisen tavaltaan haasteellisempi. Siinä on enemmän tajunnanvirtana kulkevaa tekstiä, enemmän liikkumista ajassa edestakaisin. Se vaatii lukijaltaan enemmän.

M Train ei ole perinteistä muistelua. Se ei kerro yhtä ja yhtenäistä ajassa etenevää tarinaa, vaan useita tarinoita, jotka kelluvat irrallaan siinä ajan, paikan ja tapahtumisien tihentymässä, joka on Patti Smithin elämä.

Kun teokseen pääsee sisään, se kuljettaa mukaansa ja tarjoaa henkisen matkan luovuuden, kirjoittamisen ja mietiskelyn maailmaan.

Nykyajan ja menneen vuoropuhelua

Patti Smith elää kirjoitushetkellä New Yorkissa yksin kissojensa kanssa, lukee mitä mieleen juolahtaa, kirjoittaa mitä mieleen muistuu, katsoo dekkareita televisiosta, istuu kahvilassa omassa kantapöydässään mustaa kahvia juoden ja kirjoittaen ajatuksiaan servetteihin.

Yhtäältä hänen elämänsä tuntuu ajelehtimiselta, luovalta joutenololta vailla rakennetta ja päämäärää. Toisaalta se koostuu pitkän elämän varrella muodostuneista rutiineista, nukkumisen, syömisen, kirjoittamisen, lukemisen, kissojenhoidon ja televisionkatselun totutuista tavoista, joista osa tuntuu jopa jääräpäisyydeltä. Jos joku toinen istuukin hänen kantapöydässään, Smith voi odottaa vaikka vessassa pöydän vapautumista mutta ei istu toiseen pöytään.

Hänestä paljastuu yllättäviäkin puolia. Patti Smith rakastaa dekkarisarjoja, joita hän katselee lentokoneiden ja hotellihuoneiden televisioista. Erityisesti tanskalaistaustaisen Rikos-sarjan, yhdysvaltalaisversio The Killing, on hänen suosikkinsa.

Kyllä hän kirjojakin lukee. Hän on muun muassa lukenut kaikki Wallanderit.

Uniikit kuvat

Ja Patti Smith ottaa valokuvia. Nykyään kuvien ottaminen on äärimmäisen vaivatonta, siihen ei tarvita edes kameraa. Aina käsillä olevalla puhelimella voi ottaa niin monta kuvaa että saa mieleisensä ja välittää sen hetkessä kaikken saataville.

Smithin suhde kuvaan on toisenlainen. Hän käyttää polaroid-kameraa, jossa yksittäinen kuva tulostuu heti sen ottamisen jälkeen. Siksi Smith kuvaa vain muutamia otoksia, vaikka olisi itselleen miten tärkeässä paikassa, kuten Frida Kahlon ja Diego Riveran talossa tai Sylvia Plathin haudalla.

Muutama otos riittää. Ja niiden lisäksi ovat muistikuvat, impressiot siitä mitä hän näki ja koki. Jäljelle koetusta ja tapahtuneesta jäävät uniikit paperikuvat ja muistiin merkityt sanat tai lauseet. Joskus kuvat ja muistikirjatkin katoavat, jolloin jää jäljelle vain muistot. Niukkuuden taidetta.

Matkoja menneisyydessä ja menneisyyteen

Muistelmissaan Smith muistaa mennyttä elämäänsä puolisonsa Fred Sonic Smithin kanssa. Monet seikat, paikat, ajatukset, kirjat, vievät hänet takaisin tuohon avioliiton ja perheen aikaan, joka tuntuu kaikkein tärkeimmältä.

Raskaana talvena puolisonsa sairastaessa Patti Smith uppoutui tai ehkä suorastaan pakeni japanilaiskirjailija Haruki Murakamin teosten outoon ja kiehtovaan maailmaan. Murakamin ja muiden hänelle tärkeiden kirjailijoiden teokset kuljettavat häntä menneisyyteen mutta myös muihin maailmoihin. Aivan kaikki mitä Smith kirjoittaa, ei välttämättä ole reaalimaailmassa tapahtunut.

Itse asiassa suhtauduin melko skeptisesti hänen kertomuksiinsa pienestä tutkija Alfred Wegeneriin keskittyneestä tieteellisestä seurasta, jonka jäseneksi Smith kutsuttiin ja jonka Berliinin kokoontumisessa hän piti pienen alustuksen. Alustus oli kirjattu serveteille, joihin hän epähuomiossa niisti. Puheesta ei tullut kovin onnistunut. Tieteentekijät eivät osanneet arvostaa runoutta.

Patti Smith elää hyvin kontemplatiivista elämää. Hän pohtii uniaan ja nostaa Tarot-kortin ennen matkalle lähtöään. Kahvin juominen on hänelle rituaali, pyhä toimitus, ja täydellisen kahvikupin vuoksi voi hyvinkin matkustaa Meksikoon. Hän tekee pyhiinvaelluksia tärkeiden ihmisten haudoille. Hän rukoilee.

Kadotettuja ihmisiä ja esineitä

Smith tuntuu kadottavan tavaroitaan jatkuvasti. Hän jättää muistelmissaan jäähyväisiä kadottamilleen ihmisille, äidilleen, veljelleen ja ennen kaikkea puolisolleen, mutta myös kadottamilleen esineille – takille, valokuville, muistikirjoille, kameralle. Hän vierailee haudoilla, Sylvia Plathin haudalla hän käy kolmesti. Hän kadottaa ensimmäisellä käynnillään ottamat, täydelliset kuvat, eikä muilla kerroilla enää onnistu otoksissaan. Teoksen alussa 1970-luvulla hän tekee puolisonsa kanssa matkan Ranskan Guyanaan Saint-Laurent’n vankilaan (jossa Genet oli vangittuna ja joka on tunnettu fiktiivisestä Papillionista), jonka muurista hän kerää murenia. Niitä hän säilyttää vuosikymmeniä pienessä laatikossa, kunnes matkustaa Pohjois-Afrikkaan Tangeriin beat-runoilijoiden muistoseminaariin, ja jättää matkallaan kivensirut Genet’n haudalle.

Hän myös keskustelee edesmenneitten ihmisten kanssa, osan hän on tuntenut heidän eläessään, osaan hän on tutustunut heidän töittensä, romaanien, runojen tai elokuvien, kautta. Kadonneet, kadotetut, poislähteneet ja edesmenneet ihmiset, esineet ja asiat sijaitsevat Kadonneiden laaksossa, Valley of the Lost.

Joskus löydämme sinne kadonneen esineen tai ihmisen, jotkut ovat siellä jäädäkseen. Smithin kaksi suurta menetystä, parin kuukauden välein kuolleet puoliso ja veli ovat Kadonneiden laaksossa, hän kaipaa heitä edelleen, yli 20 vuoden jälkeen ja kutsuu takaisin. Hei eivät ole koskaan kaukana hänen ajatuksistaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s