Elokuvissa: Tyttökuningas

Mika Kaurismäen ohjaama Tyttökuningas (Girl King, 2015) kuvaa Ruotsin suurvalta-aikana hallinneen kuningatar Kristiinan (1626-1689) nuoruutta, hallituskautta sekä kääntymistä katolilaisuuteen. Kristiina kuoli Roomassa ja hän on yksi kolmesta naisesta, jotka on haudattu Pietarinkirkkoon.

Rooma 005
Kuningatar Kristiinan reliefi Pietarinkirkossa

Elokuva herätti minussa kiinnostusta, koska Kristiina oli merkittävä ja poikkeuksellinen nainen ja koska elokuva oli suurelta osin kuvattu Turun seudulla ja Turun linnassa. Tuttuja sisä- ja ulkokuvia olikin kiehtova bongailla, mutta itse elokuva ei ollut kovin vakuuttava.

Ruotsin valtakunnan hovissa puhuttiin useita kieliä, ja Kristiina itse puhui, luki ja kirjoitti useilla kielillä. Oli erikoinen ratkaisu, että vaikka elokuvan hovissa puhuttiin aikakauden tapaan saksaa, italiaa, latinaa ja ranskaa, pääkielenä oli englanti – ruotsia elokuvassa ei kuultu. Englantia puhuttiin eri tavoin murtaen riippuen aina asianomaisen näyttelijän kotimaasta, mikä aiheutti häiritsevän, jopa koomisen vaikutelman. Dialogi ei missään vaiheessa ollut kovin luontevaa.

Toinen erikoinen seikka oli hovin pienuus. Kyseessä oli kuitenkin eurooppalaisen mahtivaltion hovi, jossa on ollut varmasti satoja ihmisiä. Elokuvan hovi näytti koostuvan vain muutamista harvoista henkilöistä. Linnan käytävät ja salit olivat autioita. Aatelissuvun häihin osallistui muutama kymmenen vierasta. Ruotsin suurvallan hallitsijan elämä näytti elokuvassa yksinäiseltä, karulta ja jopa askeettiselta.

Jätänkin elokuvan käsittelyn syrjempään  ja keskityn itse Kristiinan kiehtovaan henkilöön.

Kristiina oli ennen kaikkea älykäs, sivistynyt ja koulutettu henkilö. Hän kuului aikakautensa eurooppalaiseen älymystöön. Kristiina oli kirjeenvaihdossa useiden tiedemiesten kanssa ja kokosi ympärilleen oppineita miehiä niin Ruotsista kuin muualta Euroopasta. Yksi kutsutuista oli Réne Descartes, joka elokuvassa sai suuren (ja vähän koomisen) roolin, mutta hän ei ollut suinkaan ainoa. Itse asiassa Kristiina ja Descartes ehtivät keskustella vain muutaman kerran, eivätkä päässeet näkemyksissään yksimielisyyteen.

Kristiina oli aidosti oppinut ja viisas, joka keskusteli syvällisesti tiedemiesten kanssa, älyllisesti heidän vertaisenaan. Hän oli aikakautensa merkittävin nainen ja hänen kädenjälkensä näkyy edelleen. Hänen aikanaan perustettiin suurvallan laitamille, niin Tarttoon kuin Turkuun, yliopistot.

Ainoana Kustaa II Adolfin eloonjääneenä lapsena Kristiina koulutettiin kruununperijäksi, joten hänen kasvatuksensa ei poikennut aikakauden aatelismiesten kasvatuksesta. Kristiinasta tuli kuningatar 5-vuotiaana hänen isänsä kuollessa ja hän nousi hallitsijaksi täyttäessään 18 vuotta. Hänen kasvatuksensa ja asemansa eivät rohkaisseet tai johtaneet häntä arvostamaan naisia, naisellisia ominaisuuksia tai hyveitä. Hän ei ollut myöskään muiden johdateltavissa, kuten elokuvan Kristiina.

Aikalaiset ovatkin kuvanneet kuningatar Kristiinaa miesmäiseksi. Häneltä kerrotaan puuttuneen naisellinen viehätysvoima. Kristiina myös harjoitti maskuliinisina pidettyjä asioita kuten kiroilu, ratsastus ja metsästys. 

Ruotsalainen aatehistorioitsija Kjell Lekeby on kirjoittanut tutkielman siitä, mitä lähteiden perusteella voidaan sanoa tai päätellä kuningatar Kristiinan seksuaalisuudesta ja sukupuoli-identiteetistä.

Lähteiden mukaan Kristiina itse asiassa piti itseään enemmän miehenä kuin naisena. Hän katsoi syntyneensä naisen ruumiiseen, mutta ilman naisellisia heikkouksia. Aikakauden käsittein häntä kuvattiin miesnaiseksi. Nykypäivän käsittein voisimme varovasti olettaa hänen olleen transsukupuolinen. Hän ilmeisesti koki syntyneensä väärän sukupuolen ruumiseen. Häntä eivät miehet kiinnostaneet, eivätkä miehet kiinnostuneet hänestä.

Tosin kuningas Kustaa II Adolfin ainoana elävänä syntyneenä perillisenä hänen odotettiin ja toivottiin olevan poika, ja hän myös sai pojalle ja hallitsijalle sopivan kasvatuksen. Emme siis voi tietää, tuliko kokemus väärän sukupuolen ruumiista Kristiinan sisäpuolisista kokemuksista vai ulkopuolisista odotuksista – vai molemmista.

Kristiina piti itseään erityisenä, muita korkeampana ja parempana ihmisenä. Hän uskoi itsellään olevan näkijän kykyjä ja yliluonnollisia voimia. Hän oli syntynyt kuninkaallisen leijonan merkissä ja hänen planeettansa oli aurinko, ”ihailtavin kaikista näkyvistä asioista”. Siksikin ajatus avioliitosta ja alistumisesta aikakauden tapaan puolison tahtoon ja tämän vuoteenlämmittäjäksi ei Kristiinalle sopinut.

Kristiina kieltäytyikin avioitumasta, vaikka hallitsijan tärkeimpänä tehtävänä oli hankkia valtakunnalle perillinen. Hän uskoi – säilyneen kirjeen perusteella – avioliiton myötä menettävänsä itsenäisyytensä. Sellainen oli hänen kasvatuksensa saaneelle mahdotonta. Hän ei halunnut ”vara en åker för manne[n]s plog”.

Kristiina oletti ja toivoi, että hän jonain päivänä muuttuu mieheksi. Hänellä oli jo miehen sielu, temperamentti ja kasvatus. Matka täydelliseksi mieheksi ei ollut pitkä. Tämä muutos ei tapahtuisi leikkauksella vaan kyse oli eräänlaisesta alkemiallisesta metamorfoosista, jossa vajavaiseksi jäänyt naisen  ruumis täydellistyisi miehen ruumiiksi Jumalan ja elämäneliksiirin eli viisasten kiven avulla. Samalla hän saavuttaisi kuolemattomuuden. Kristiinallahan oli läheisyydessään ja palkkalistoillaan taitavia alkemisteja.

Kristiina oli myös saanut profetian, jonka mukaan hän vuonna 1682 muuttuisi ”nuoreksi, urheaksi, majesteettiseksi ja voimakkaaksi nuoreksi mieheksi nimeltä Alexander”. Ehkä hän tätä muutosta odottaessaan vaihtoi nimensä muotoon Kristiina Alexandra.

Rooma 008
Pietarinkirkosta löytyvä reliefi, joka kuvaa tilaisuutta, jossa Kristiina kastettiin Insbruckissa katoliseen uskoon

Kristiina koki myös syntyneensä väärään uskontoon. Ruotsin valtakunnassa oli jo Kustaa Vaasan aikana ryhdytty saarnaamaan puhdasta luterilaista oppia, mutta syystä tai toisesta se ei Kristiinalle sopinut.

Hän perehtyi tarkasti Lutherin opetuksiin ja keskusteli niistä aikakauden teologien kanssa, ja löysi paljon huomautettavaa. Kristiinan hallitsija-aikana – kuten elokuvasta näemme – solmittiin Euroopassa Westfalenin rauha, jossa muun muassa palautettiin jo vuonna 1555 Augsburgissa päätetty periaate: cuius regio, eius religio eli hallitsija päätti valtakuntansa uskonnosta. Valinta tosin piti tehdä katolilaisuuden, luterilaisuuden ja kalvinismin välillä, muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla.

Oli siis suuri merkitys sillä, mitä uskontoa valtakunnan hallitsija edusti. Ja itse uskontokunnilla ja niiden edustajilla oli paljon hävittävää, mutta myös voitettavaa. Katoliselle kirkolle Kristiinan kääntymys oli suuri voitto, mutta hänen oli ennen uskonnon vaihtamistaan luovuttava kruunusta.

Kristiina teki ratkaisun, joka sopi paitsi hänelle itselleen myös Ruotsin valtakunnalle. Hän nimitti serkkunsa kruununperijäkseen, luopui kruunusta ja valtakunnastaan, matkusti Roomaan ja kääntyi matkalla katolilaiseksi. Roomassa hänet otti vastaan itse paavi, joka Pietarinkirkon aukiolla jakoi Kristiinalle ehtoollisen.

Kristiina eli Roomassa elämänsä loppuun saakka ja sai kuolemansa jälkeen arvokkaan hautamonumentin katolisen kirkon pääpyhäkköön.

Rooma 004

Itse kiinnostuin Kristiinasta paitsi sen vuoksi, että hän oli vahva ja määrätietoinen nainen myös siksi, että tutkimuskohteeni Kersti Bergroth samastui voimakkaasti häneen. Bergroth näki omassa ja Kristiinan elämässä paljon yhtymäkohtia ja samankaltaisia ratkaisuja: Kristiinan vanhemmat olivat Suomessa kuningattaren tullessa raskaaksi, joten Kristiina oli laitettu alkuun Suomessa; Kristiina oli kiinnostunut filosofisista kysymyksistä; Kristiina oli myös taitava ja lahjakas kirjoittaja; Kristiina muutti Roomaan ja vaihtoi uskontoa. Tässä kohden Bergroth näki pienen eron: Kristiina siirtyi luterilaisuudesta katolilaisuuteen, joten hän meni ikään kuin taaksepäin, kun taas Bergroth siirtyessään luterilaisuudesta antroposofiaan kulki eteenpäin, kristinuskon kehittyneempään suuntaan. Tähän voisi vielä Lekebyn artikkeliin ja myös elokuvan tarjoamaan tulkintaan nojautuen lisätä: niin Kristiinalla kuin Kersti Bergrothilla epäiltiin olleen suhde naiseen.

***

Kristiinan elämä ei mennyt aivan sellaisia ratoja kuin hän odotti. Hän etsi koko elämänsä ratkaisua alkemian ikuiseen ongelmaan, löytääkseen viisasten kiven, jonka avulla hän olisi saattanut muuntua mieheksi, saavuttaa ikuisen elämän sekä nousta takaisin suureksi hallitsijaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan elämänsä lopulla, vanhana, raihnaisena ja väsyneenä hän joutui pettyneenä toteamaan: ”Vi är alla dödliga, även jag, likaväl som de andra.”

Lähde:
Kjell Lekeby 1997. Drottning Kristinas gudomliga metamorfos. Från intersexualitet till mansblivande. Eripainos Fenix-julkaisussa ilmestyneestä artikkelista.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s