Tuliapinan vuotta juhlistamassa

Olin muutaman uskontotieteilijäkollegan kanssa Turun vietnamin-buddhalaisen yhteisön temppelillä juhlimassa alkavaa tuliapinan vuotta. Kiinalainen kalenteri seuraa kuuvuotta, joten vuodenvaihde sattuu omaamme myöhäisemmäksi. Kalenterisymbolit, 12 kaikkiaan, taas vaihtuvat vuosittain. Kalenterin kiertoon kuuluu myös elementtien – puu, tuli, maa, metalli ja vesi – kierto. Oman, syntymävuoteen perustuvan merkkinsä voi tarkistaa joistain lukuisista kiinalaisen kalenterin esittelevistä sivustoista. Oma merkkini on vesijänis. (Jänikset ovat rauhaa rakastavia ja suuttuvat harvoin.)


Vietnam on pieni, mutta runsasväkinen maa mahtavan Kiinan kupeessa ja varjossa. Kiinalaisilta he ovat omaksuneet niin kalenterin, uskonnon kuin monia muitakin kulttuurisia elementtejä.  Myös Suomeen pakolaisina saapuneet vietnamilaiset ovat pitkälti etniseltä taustaltaan kiinalaisia, jotka pakenivat epävakaasta maasta Vietnamin sodan päätyttyä 1970-luvun lopulla.

Tämän päivän venepakolaiset pakenevat sotia Lähi-idässä, mutta yli 30 vuotta sitten pakolaiset tulivat Kauko-idästä, huterilla lautoillaan, merirosvojen ja myrskyjen armoilla. Kuulimme, että oikeanpuoleisin temppelin kolmesta Buddhasta, myötätunnon Buddha, oli venepakolaisille erityisen tärkeä, sillä sen kerrottiin ilmestyneen merellä matkanneille tueksi ja turvaksi – kuten tänään myös silloin suuri joukko venepakolaisia menehtyi matkalle.

Vietnamilaiset olivat Suomen suurin pakolaisryhmä aina 1990-luvun somalipakolaisten saapumiseen asti. Vietnamilaiset otettiin pääosin hyvin vastaan, ja he ovat vuosikymmenten saatossa sulautuneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Toki löytyy vanhemman polven väkeä, joiden kieli ei ole suomeen taipunut.

Turkulainen vietnamilaisyhteisö on kooltaan 300-400 henkeä. Mukana on muutamia suomalaistaustaisiakin. Aivan tarkkoja lukumääriä on vaikea saada selville, sillä kommunistisesta maasta tulleet ihmiset suhtautuvat epäillen kaikenlaisiin rekistereihin. Useimmiten perheistä merkitäänkin vain yksi henkilö seurakunnan rekisteriin. Jäsenmaksuista pidetään tarkkaa kirjaa salin seinustalla olevalla taululla, josta jokainen saattoi tarkistaa, kuka oli maksanut osuutensa, kuka ei.

Turun temppelin piha oli vaarallisen jäinen. Pimeässä, märässä illassa katoksen alla seisovan Buddhan patsas oli eksoottinen ja vaikuttava näky. Sen eteen temppeliin tulijat pysähtyivät hetkeksi.

Temppelirakennuksen eteinen oli täynnä kenkiä, aulassa istuttiin pöytien ääressä keskustelemassa, pelaamassa ja juomassa kahvia. Lapset askartelivat ja piirsivät. Itse temppelisali valoisa, värikäs, patsain, kuvin, kukin ja hedelmin koristeltu. Suitsukkeista levisi oma erityinen tuoksunsa.

Seremonia oli tullessamme jo alkanut, joten meille tehtiin tilaa lattialla – naiset ja miehet eri puolilla salia – ja saimme istuintyynyt pehmikkeeksi. Oranssiin kaapuun pukeutunut munkki resitoi huoneen edessä, selin yleisöön. Osallistujat kuuntelivat tarkkaavaisesti, kädet rinnan edessä yhteen liitettyinä, osa seurasi tekstiä pienestä kirjasta. Seremonian edetessä kumarruttiin välillä eteenpäin, noustiin ajoittain polvilleen ja välillä ylös asti. Koska seremonia oli meille vieras ja tapahtui vieraalla kielellä, oli välillä vaikea päättää, millä tavalla siihen osallistuisi.


Kovin jäykkä ei tunnelma ollut, vaan lapset juoksentelivat edes takaisin. Osallistujatkin nousivat välillä jalottelemaan, tulivat ja menivät. Ihmiset kuvasivat kameroilla ja kännyköillä. Ja meitäkin pyydettiin nousemaan ylös ja tulemaan teelle. Hauskan osion kerrottiin olevan vielä edessä päin.

Teekupposen äärellä keskustelimme yhteisön jäsenten kanssa ja saimme tavata myös vierailemaan tulleen munkin. Meidät otettiin lämpimästi ja vieraanvaraisesti vastaan ja meidän hyvinvoinnistamme kannettiin huolta. Illan kruunasi lopuksi tarjottu suuri kulhollinen höyryävää ja mausteista kasviskeittoa – korianteria, sieniä, kasviksia ja tofua siinä ainakin maistui.

Varsinaisessa uuden vuoden juhlassa pääosassa olivat munkkien lisäksi lohikäärmeiksi pukeutuneet lapset, jotka esittivät hurjan tanssin. Koska symbolimaailma oli meille vieras, nautimme vain liikkeestä, väreistä, rytmistä ja äänistä.


Lohikäärmetanssin päätyttyä kaikki osallistujat saivat munkeilta uudenvuoden toivotuksen lisäksi tumman oranssin mandariinin sekä kuoren, jonka sisältä löytyi onnen seteli. Raha tulisi säilyttää koskemattomana koko vuoden, jotta vauraus seuraisi sen omistajaa. Lapset saivat lisäksi oman pussukkansa. Monet lähtijät ottivat vielä mukaansa koristeina olleita esikkoruukkuja. Värimaailma ja koristelu kertoivat siitä, että kyseessä on kevään juhla, vaikka se ei suomalaisessa helmikuussa siltä näyttänytkään. Meidän lähdetyämme ilta jatkui vielä karaokella, ja itse juhlat seuraavanakin päivänä.

Tilaisuuden jälkeen oli iloinen ja kylläinen olo. Olimme kokeneet jotain uutta. Mieli ja aistit olivat täynnä väriä ja ääntä, mielikuvia ja mietteitä. Olimme osallistuneet iloisten ihmisten juhlaan.


Onnea, vaurautta ja terveyttä alkaneeseen vuoteen!

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s