Written selfie

Olen nyt joitain viikkoja kirjoittanut muutaman päivän välein sähköpostiini lähetettyjä intuitiivisen kirjoittamisen tehtäviä, joihin voi tutustua täällä: Kirjoittamishaaste. Ehkä tämä vaativa ja pitkäkestoinen harjoitus olisi ollut hyvä toteuttaa jonakin muuna, vähemmän kiireisenä aikana. Jos sellaisia on. Kun yhdenlainen kiire loppuu, odottaa toisenlainen kiire alkamistaan.

Tein kuitenkin tämän kirjoitusharjoituksen mahdollistaman matkan itseeni juuri nyt, vuoden alussa. Olen ehtiessäni ja jokseenkin tunnollisesti kirjoittanut ohjeiden mukaan tarinaani, hakenut menneisyydessä syntyneitä luutuneita ajattelutapoja, yrittänyt purkaa niitä ja ajatella toisin. Olen kirjoittaen etsinyt vahvuuksiani, luonut katsetta tulevaisuuteen ja siihen mitä haluaisin ja mikä olisi minulle parasta.

Kurssin lopputehtävänä on itsestä kirjoitettu muotokuva, written selfie, eli kuva joka toisi esiin parhaat puoleni, joka esittäisi minut sellaisena kuin tahdon muiden minut näkevän, kuvan jonka haluaisin jakaa muille.

Ryhdyin miettimään, minkälaisia selfieitä olen itsestäni ottanut, minkälaisia jakanut muiden nähtäväksi. Mieleeni tulee, että otan mielelläni selfieitä (olen niin iloinen ja ylpeä kamerastani, jolla on helppo ottaa selfieitä) mutta olen niissä pääosin yhdessä toisen tai toisten kanssa: puolisoni kanssa matkalla, tyttäreni kanssa elokuvissa, kolmen sukupolven kuvia vanhojen tanssien alkaessa, työkaverien tai ystävien kanssa mielenosoituksessa.

 

Mielenosoitus monikulttuurisen Suomen puolesta Turun torilla elokuun alkupäivinä 2015
 
En tiedä, olenko tämänkaltaisissa selfieissä parhaimmillani. Minusta näkyy korkea otsa keskittyneessä rypyssä. Kasvojen alaosa jää useimmiten kuvan ulkopuolelle – jotta kaikki mahtuvat edes jotenkuten kuvaan – silmäni ovat naurusta sirrillään ja kuvan etualan saattaa peittää käsivarteni, joka pitää kameraa mahdollisimman kaukana.

Jos olen kuvassa yksin – ja ajoittain myös yhteisselfieissä – kuvan taustalla on jotakin erityistä: Brandenburg Tor todistamassa, että tosiaan olin muutaman tunnin Berliinissä; Karnakin temppelin tuhansia vuosia vanha patsas ja häikäisevän kirkkaana loistava Egyptin aurinko; vuorella kohoava linnanraunio, josta avautuu laaja näkymä sveitsiläiseen laaksoon; mielenosoituksen hännillä mateleva poliisiauto.

En tosiaan ole jatkuvasti osoittamassa mieltä, mutta jos olen, otan tilanteesta selfien

Haluanko näillä kuvilla näyttää, että olen jossakin – jossakin erityisessä paikassa – ja että olen juuri tämän tai juuri näiden erityisten, minulle tärkeiden ihmisten kanssa ( juuri tässä paikassa, joka on erityinen tai jossa tapahtuu tai on alkamassa jotakin erityistä). 

Tai ehkä voisin kirjoittaa arkisemmasta selfiestä: minä yksin reippaalla kävelyllä jokirannassa, posket ja nenä punaisina liikkumisesta ja viileästä ilmasta, terveenä ja hyväntuulisena, kuulokkeet korvilla kuuntelemassa musiikkia askelten rytmittämiseksi tai Podcastiin ladattua keskusteluohjelmaa mielen virkistykseksi.

 

Reippailuselfie.
 
Tai ehkä haluankin kirjoittaa selfiestä, jossa olen vahvimmin minä. Otin sen kauko-ohjauksella, joten näyn siinä poikkeuksellisesti miltei kokonaan. Istun siinä yläkerran työhuoneessa, mukavan, pienen ja sokkeloisen huoneen sohvalla lukemassa ja kirjoittamassa. Kahden kuukauden kirjoituskausi on alkamassa ja nautin joka minuutista.

Minä kotoisimmillani ja omimmillani: lukemassa ja kirjoittamassa

Olen varustautunut mukavilla vaatteilla, lämpimällä huivilla ja suurella mukillisella teetä. Olen ostanut itselleni juuri niin suuren ja kauniin mukin kuin haluan ja tarvitsen. Olen odottava, rento ja iloinen. Keskittynyt ja fokusoitunut.

Etsinkin itselleni kirjoittamisen tiloja, tilanteita, aikoja ja paikkoja. Vaikka työni eli opettaminen ja erityisesti ohjaaminen ovat palkitsevia, tuntuu siltä, että juuri kirjoittamiseen haluaisin panostaa, ja rajata vuosiin, kuukausiin, viikkoihin ja päiviin lyhyempiä ja pidempiä kirjoittamisen hetkiä.

Ehkä siksi jotenkin kuvaavimpia ja itselleni tärkeimpiä selfieitä ovat sellaiset, joissa näkyy paikka kirjoittamiselle.

IMG_0893
Parhaimmat kirjoituspaikat ovat sellaisia, joista avautuu näköala

Haaveissani olisi kirjoittaa sellaisessa paikassa, jossa avautuu näköala vuoristoon.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s