Luettua: Hajoava parisuhde rannalla

Hyvärinen, Matti, Oinonen, Eriikka & Saari, Tiina (toim.) 2015: Hajoava perhe. Romaani monitieteisen tutkimuksen välineenä. Tampere: Vastapaino. 300 sivua.


Matti Hyvärisen, Eriikka Oinosen ja Tiina Saaren toimittama Hajoava perhe -artikkelikokoelma on esimerkki siitä, miten kaunokirjallisuutta voi käyttää eri tieteenalojen aineistona ja miten kaunokirjallisuutta tarkastelemalla voi sanoa paljon yhteiskunnasta, kulttuurista ja sen muutoksesta. Arvioitava teos on syntynyt Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä järjestettyjen poikkitieteellisen kurssin tuloksena. Kurssilla eri tieteenalojen edustajat yhdessä opiskelijoiden kanssa tarkastelivat brittiläisen kirjailijan Ian McEwanin romaania Rannalla.

img_8914
Asemoin itse Ian McEwanin lähinnä brittiläiseen uskontokriittiseen ja ateistiseen ajattelijoiden ja kirjailijoiden ryhmään. Erityisesti hänen Lauantai-teostaan on tulkittu uskonnottoman elämänmuodon puolestapuhujana. Kun hänen teoksiaan ajattelee laajemmin, useassa niissä on kyse tavalla tai toisella perheestä, sen katoamisesta, puuttumisesta ja rikkoutumisesta.

Tulin aivan kateelliseksi lukiessani Hajoava perhe -kokoelman alusta, miten poikkitieteellisiä kursseja voi järjestää romaanin ympärille. Arvioitavan teoksen lukeminen jäi, kun ryhdyin pohtimaan erilaisia romaaneja ja niiden ympärille rakentuvia kursseja omassa oppiaineessani uskontotieteessä tai omalla historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksellani. Mahdollisuuksia avautui moneen suuntaan. Omista preferensseistä lähtien valitsisin todennäköisesti kotimaisen naiskirjailijan teoksen: Päivi Alasalmen Ystävä sä lapsien, jonka avulla voisi tarkastella henkisyyttä, karismaa ja sukupuolittunutta uskonnollisuutta; jonkin Enni Mustosen naishistoriallisen, naistoimijuutta tarkastelevan teoksen; Niina Revon Kompleksin elämän arvaamattomuuden ja akateemisen työn tarkasteluun; Emmi Itärannan Teemestarin kirjan apokalyptiset, ilmastonmuutoksen jälkeiset kuvat, teeseremonian muuttumattomina säilyneet muodot, muistin ja muistin katkeamisen teemat voisivat johtaa monenlaisiin tulkintoihin ja keskusteluihin. Haluaisin aloittaa kurssin suunnittelun välittömästi.

Mutta miten tamperelaiset oman kurssinsa tekivät? Poikkitieteellinen kurssi järjestettiin laajassa ja monitieteisessä yksikössä, jolloin kurssin opettajakuntaan saatiin niin yhteiskunta- kuin kulttuuritieteilijöitäkin. Sekä luennoitsijat että opiskelijat perehtyivät brittiläisen kirjailijan Ian McEwanin pienoisromaaniin Rannalla, jota sitten analysoitiin eri tieteenalojen ja tutkimussuuntausten näkökulmasta, fokuksena hajoava perhe. Kurssi sai hyvän vastaanoton niin opiskelijoilta kuin kurssilla opettaneiltakin. Kaikki olivat innostuneita kurssista ja sen mahdollisuuksista. Kurssi on järjestetty jo useana vuonna, eivätkä kaikki halukkaat mahdu mukaan.

Rannalla-romaani kuvaa kahden nuoren, Florencen ja Edwardin, suhdetta vuoden 1962 Britanniassa. Kuvauksessa keskitytään heidän ensimmäiseen yhteiseen iltaansa avioliiton solmimispäivänä, illalliseen ja katastrofiin päättyneeseen rakastelukohtaukseen. Rannalla käydyn riidan jälkeen vasta-avioitunut pariskunta eroaa. Kuvattaessa illan etenemistä yksityiskohtaisesti kuvataan samalla takaumien avulla pariskunnan lapsuutta, nuoruutta sekä seurusteluaikaa. Kuten artikkelikokoelman johdannossa todetaan, yksi syy teoksen valintaan oli sen sosiologinen kertoja. Kaikkitietävä kertoja kuvaa niitä erilaisia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia olosuhteita ja rakenteita, joiden kehyksissä Florence ja Edward elävät.

Romaanin nuorten vastanaineiden avioliitto uhrataan 1960-luvun Britanniassa vallinneen häpeän ja seksuaalikielteisen kulttuurin alttarille. Pariskunnan odotukset hääyötä kohtaan ovat täysin vastakkaiset, ja säädyllisyyden ja vaikenemisen kulttuuri – nonkommunikaatio – on estänyt heitä keskustelemasta asiasta. Ja äkkiä on liian myöhäistä.

Monta näkökulmaa romaaniin, perheeseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen

Rannalla-romaanin tulkitsijat ja artikkelikokoelmaan kirjoittaneet ovat oman alansa asiantuntijoita, tohtoreita, dosentteja ja professoreita. Teos on siis hyvin oppinut, mutta kuitenkin samanaikaisesti yleistajuinen, joten opiskelija tai toisen tieteenalan edustaja pystyy seuraamaan tekstiä vaivattomasti. Käsittelen tässä muutamaa, itseäni eniten puhutellutta artikkelia.

Sosiologi Eriikka Oinonen kuvaa nuoruuden sosiaalista rakentumista. Vielä 1960-luvulla avioliitto, seksi ja vanhemmuus kuuluivat erottamattomasti yhteen, juuri tuossa järjestyksessä. Avioliiton myötä astuttiin parisuhteeseen, aikuisuuteen ja vastuulliseen elämään. Vuosikymmenen lopulla tapahtuneen e-pillerin yleistymisen myötä tilanne ja järjestys muuttui ainakin Pohjois-Euroopassa radikaalisti toisenlaiseksi. Sekä lapsen saaminen että avioliiton solmiminen ovat siirtyneet myöhemmäksi ja aiempaa useammista tulee lapsen vanhempia jo ennen avioitumista.

Rannalla-romaanissa e-pillerit olivat vielä saavuttamaton uutuus, joten sekä Florence että Edward yhdistivät avioliittoon niin seksuaalisuuden kuin sitä seuraavan perheenlisäyksenkin. Häveliäisyys esti heitä kuitenkaan keskustelemasta asiasta, joten Florence oletti Edwardin olevan seksuaalisesti kokenut ja Edward oletti Florencen olevan seksuaalisuuteen halukas. Kumpikin oli väärässä.

Sosiologi Jari Aron artikkelin kohteena onkin nimenomaan häveliäisyys ja häpeä. Hän tarkastelee niitä tunteiden sosiologian näkökulmasta. Tunteet ovat yhtä aikaa sekä universaaleja että kulttuurisesti ja sosiaalisesti rakentuneita. Me sisäistämme kasvaessamme sen, mitä on suotavaa missäkin kohtaa tuntea ja miten milloinkin on sopivaa tai sallittua tunteita ilmaista.

Rannalla-romaanissa häpeää aiheuttava seksuaalisuus on aihe, josta pitäisi puhua mutta jonka ilmaisemiseen ei löydy sanoja. Kyse on siis nonkommunikaatiosta – käsite, jota teoksessa ei käytetä, mutta joka itselleni tuli monessa kohden mieleen. Puuttuvalla kommunikaatiolla on seurauksia. Nonkommunikaatio sopii kuvaamaan sitä hävettävien asioiden äärellä vaikuttavaa puhumattomuuden ilmapiiriä, jolla on merkittäviä, radikaaleja vaikutuksia päähenkilöiden suhteeseen ja koko elämään.

Aikuiskasvatustieteen professori Juha Suoranta tarkastelee sitä, mitä rannalla opittiin – mitä henkilöhahmojen kuvataan oppivan ja mitä lukija voi heitä tarkastellessaan oppia. Hän korostaa, että myös aikuisena eläminen on jatkuvien kehitys- ja kasvamiskokemusten läpäisemää. Kohdatut käännekohdat, kriisit, ristiriidat ja ongelmat voi ainakin jälkikäteen nähdä oppimiskokemuksina.

Artikkelikokoelma kokonaisuudessaan osoittaa, miten kaunokirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella yleistä ja universaalia yksilöllisen kokemuksen kautta ja miten kaunokirjallisuuden lukeminen voi toimia myös (tutkija-lukijan) terapeuttisena kokemuksena. Juha Suoranta kirjoittaa:

Florencen ja Edwardin kokemuksissa, vaikka ne on sijoitettu tapahtumaan aivan             toiseen aikaan ja paikkaan kuin omani, on paljon tuttua ja tunnistettavaa. Ne            lomittuvat mieltäni askarruttaviin kysymyksiin ja saattavat saada silmäni                   avautumaan ja ajatukseni jälleen liikkeelle. Kaunokirjallisten tekstien lukeminen voi auttaa käsittämään elämän käännekohtia ja ymmärtämään niiden merkitykset mahdollisina merkittävinä oppimiskokemuksina sekä kirjoittamaan menneisyyttä tarvittaessa uudelleen. (s. 138.)

Kirjallisuudentutkija Laura Karttunen tarkastelee Rannalla-romaanin kertojaa ja henkilöhahmoja. Hän tuo esiin niitä tapoja, joilla kirjallisuutta voi käyttää tutkimuksessa mutta myös niitä tapoja, joilla kirjallisuutta ei voi käyttää. Romaanin käyttö tutkimusaineistona on kyseenalaista vain silloin, kun ”kirjallisuutta pidetään objektiivisena ja läpinäkyvänä dokumenttina todellisuudesta ja jätetään huomiotta sen moninkertainen välittyneisyys” (s. 142). Romaanin henkilöhahmojen toimintaa ei voi analysoida samalla tavoin kuin arjessa kohdattuja ihmisiä. Henkilöhahmot on suunniteltu romaanin osasina toimimaan juuri tietyllä tavoin:

”Edwardilla ja Florencella on mimeettisen eli realistisen, ihmisen kaltaisen puolensa lisäksi temaattinen ulottuvuus, eli he ovat toisinaan alisteisia yleisinhimillisten teemojen tai yhteiskunnallisten ilmiöiden, kuten seksuaalisen vallankumouksen käsittelylle” (s. 142).

Näiden lisäksi romaanihahmoilla on synteettinen ulottuvuus: he ovat keinotekoisia romaanihenkilöitä, joiden toimintaa voi motivoida vaikkapa kirjailijan tarve luoda draamaa. Tämä tulisikin tarkkaan muistaa aina kun käsittelee kaunokirjallisuutta; kirjallisuuden henkilöitä ei voi tutkimuksessa käsitellä kuin eläviä ihmisiä; henkilöhahmot ovat aina kirjailijan luomuksia.

Romaanissa on aina myös kertoja. Eräs tärkeä syy, minkä vuoksi juuri Rannalla valikoitui tutkimusaineistoksi, on siitä löytyvä sosiologinen kertoja, joka ei kuvaa vain sitä, mitä henkilöhahmoille on tapahtunut, vaan myös mitä olisi voinut tapahtua ja mitä yhteiskunnassa tulisi tapahtumaan. Kertoja on kaikkitietävä, mutta ajoittain myös ironinen.

 

Pedagoginen ja sivistävä artikkelikokoelma

Artikkelikokoelma Hajoava perhe on hyvin pedagogisesti ja sivistävästi kirjoitettu. Samalla kun lukee romaanista eri näkökulmista tehtyjä analyyseja, tulee oppineeksi perusasiat myös suuresta joukosta erilaisia teoreettisia lähestymistapoja, kuten vaikkapa luokkateorioista, symbolisesta interaktionismista, kiintymyssuhdeteoriasta tai narratologiasta. Teoksen käytettävyyttä lisäävät lopun henkilö- ja asiasanastot. Myös kaikki kirjoittajat esitellään.

Teoreettisten analyysien lisäksi artikkelit esittelevät myös lainsäädännön, faktojen ja tilastojen avulla sitä tilannetta, joka Iso-Britanniassa ja Suomessa 1960-luvun alussa vallitsi, sekä sitä muutosta, joka sen jälkeen on kummassakin yhteiskunnassa tapahtunut.

Saadakseen teoksesta parhaan mahdollisen hyödyn on varmaankin hyvä ensin lukea Ian McEwanin Rannalla-romaani. Se saattaa olla lukukokemuksena hyvin ahdistava, kuten useassa artikkelissa mainitaan tai osoitetaan. Lukijan asenteesta tai asemasta riippuen henkilöhahmot voivat herättää myötätuntoa tai inhoa, jopa pahoinvointia, niin inhorealistisen yksityiskohtaisesti Florencen ja Edwardin avioelämän epäonnistumista kuvataan. Sukupuolen, seksuaalisuuden, luokkakysymyksen, ihmissuhteiden ja perheen muutoksen analyysiin romaani on kuitenkin erinomainen valinta.

Arvion laajempi versio julkaistaan verkkolehti Eloren numerossa 1/2016

Advertisements

One thought on “Luettua: Hajoava parisuhde rannalla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s