Sukupuolittunutta monikulttuurisuutta

 Olen osallistunut kahteen ensimmäiseen kertaan Turun kaupunginkirjastossa järjestettävästä monikulttuurisuuden myyttejä purkavasta yleisöluentosarjasta. Luennoissa eri alojen asiantuntijat kertovat tosiasioita suomalaisesta monikulttuurisuudesta ja sen historiasta – ja pyrkivät osoittamaan joitain laajalle levinneitä uskomuksia ja harhaluuloja epätosiksi.

Ensimmäisellä kerralla avattiin sitä tosiseikkaa, että Turussa on aina asunut myös muualta tulleita. Ja täältä on aina myös lähdetty muualle. Liikkumisen syynä ovat, kulttuurihistorian tutkija Riitta Laitisen mukaan, olleet erityisesti kruunun tai kirkon virat, opiskelu, kaupankäynti, kisällin tai mestarin työtilaisuudet tai niiden puute sekä sotiminen. Laitinen puhui erityisesti 1600-luvusta, mutta hänen kertomansa päti toki muillakin vuosisadoilla. Hän korosti erityisesti sitä, että Turku on ollut yksi eurooppalainen kaupunki muiden joukossa – hieman syrjässä tosin.

  

Juutalaisen seurakunnan esimies Aharon Tähtinen kertoi turkulaisen juutalaisyhteisön synnystä: Venäjän armeijan sotilaiksi värvättiin 1800-luvun alkupuolella myös orpoja juutalaispoikia, jotka pitkän, aluksi 25 vuotta kestäneen, palvelusaikansa päätteeksi saivat jäädä asumaan varuskuntakaupunkiinsa. Koska heillä ei ollut perhettä odottamassa ja koska olot Suomen alueella olivat usein Venäjää suotuisammat, monet Turussa palvelleet juutalaissotilaat jäivät siviiliin päästyään asumaan kaupunkiin ja hankkivat itselleen perheen. 

Juutalaisille oli sallittua vain muutaman ammatin harjoittaminen. Rajattujen ansiomahdollisuuksien vuoksi he usein erikoistuvat vaatealalle. Aluksi he myivät torilla käytettyjä vaatteita, mutta myöhemmässä vaiheessa Turun keskeiset ja parhaat vaateliikkeet olivat juutalaiskauppiaiden omistuksessa. 

Suurimmillaan juutalaisseurakunta on ollut Turussa noin 350 hengen suuruinen, mutta nyt jäsenmäärä on laskenut alle sadan. Pieni juutalaisyhteisö pienenee pienenemistään muuttoliikkeen vuoksi. Lähtijät suuntaavat Helsinkiin, Ruotsiin ja pidemmälle Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin, mutta enimmäkseen kuitenkin Israeliin. (Seuraavalla kerralla puhuneen luennoitsijan mukaan juutalaisten määrä Suomessa on kasvamassa, koska heitä muuttaa tänne Venäjältä – mutta ehkä kyse on Helsingin seurakunnasta.)

  

Toisella luentokerralla purettiin suomalaisten yhtenäisyyttä korostavia myyttejä. Ensin Siirtolaisuusinstituutin viime vuonna eläkkeelle jäänyt johtaja Ismo Söderling kertoi suomalaisista kansallisista vähemmistöistä: saamelaisista, suomenruotsalaisista, romaneista, tataareista, juutalaisista sekä ns. vanhavenäläisistä. Joissain yhteyksissä samoista ryhmistä on puhuttu nimityksellä vanhat vähemmistöt – erotuksena uusista maahantulevista kielellisistä, etnisistä ja uskonnollisista vähemmistöistä. 

Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa – vaikka Suomi ei olekaan ratifioinut ILO:n alkuperäiskansoja koskevaa sopimusta. Muut vähemmistöt ovat myöhäisempää perua. Romanit ovat vuosisatojen ajan joutuneet syrjityiksi ja (tästä luennolla ei mainittu) uutta romaniväestöä ei tunnuta siedettävän ollenkaan. Söderling myös luetteli esimerkkejä Suomeen Euroopan eri maista aikonaan tulleista henkilöistä, jotka olivat perustaneet merkittäviä yrityksiä: Finlayson, Gutzeit ja monet muut. Hänen teesinään oli, että suomalainen teollisuus ja infrastruktuuri ovat pääosin muualta tulleiden rakentamia.

   

Valtio-opin yliopistonlehtori Matti Jutila – jonka ideasta ja koordinoimana luentosarja on syntynyt – kertoi, miten nuo Söderlingin kuvaamat vanhat vähemmistöt – suomenruotsalaiset, tataarit, juutalaiset ja Suomessa asuneet venäläiset ja lisäksi seksuaalivähemmistöt – taistelivat suomalaisina sotilaina viime sodissa, vaikka heidän panoksensa on monelta unohtunut. 

  
Jutila nosti esimerkkejä eduskuntakeskustelusta – Pentti Oinosen näkemys surevista veteraaneista homoseksuaalien pariskuntien tanssiessa itsenäisyyspäivänä linnan juhlissa – sekä mediasta: kun eräässä keskusteluohjelmassa ministeri Astrid Thorsia pyydettiin laittamaan päälleen Kiitos 1939-1945 -paita, hän teki sen mielellään ja kertoi isänsä taistelleen sodassa. Sosiaalisessa mediassa kuitenkin nousivat vihan ja väkivallankin aallot, sillä keskustelijoiden näkökulmasta suomenruotsalaisia ei taistellut Suomen puolella (Mannerheim? Ehrnrooth?).

Vielä vaikeampi on yltiöisänmaallisten kansalaisten tunnustaa sitä tosiseikkaa, että Suomen armeijassa taisteli ja kaatui toisessa maailmansodassa paitsi suomenruotsalaisia myös suomalaisia juutalaisia, tataareita ja romaneja – homoseksuaaleista puhumattakaan. Heitä kaikkia lepää sankarihautausmailla ja heidän kunniakseen on pystytetty patsaita. Myös Mannerheim muisti sodan jälkeen näiden vähemmistöjen sankarivainajia.

  

Kansallinen kertomus suomalaisuudesta rakentuu pitkälti sotien varaan, ja senkin kertomuksen pääosassa on valkoinen, heteroseksuaalinen, luterilainen mies. Samankaltainen miesjoukko, joka Tuntemattoman sotilaan eri versioissa taistelee Suomen armeijassa – eri koulutus, murre, heimo tai luokka, mutta yhtä kaikki, suomalainen sankari.

  
Luentojen jälkeen on ollut runsaasti aikaa keskustelulle ja yleisökysymyksille. Keskustelu on ollut vilkasta, asiallista ja kunnioittavaa. Yleisö on esittänyt asiantuntevia ja kiinnostuneisuutta osoittavia kysymyksiä ja kommentteja. Osa kommenteista tai muistoista on ollut myös koskettavia ja liikuttavia – oli se sitten sota-ajan lapsuutta muistelevan ikäihmisen tai lapsena vainoa pakoon Suomeen muuttaneen nuoren kertomus.

Itse jäin miettimään, miten kansallinen kertomus rakentuu nimenomaan suomalaisen miehen varaan. Koko tähänastinen luentosarja näyttäisi rakentuvan muuttavien, matkustavien, opiskelevien, sotivien ja yrityksiä perustavien miesten kertomuksille. Sen enempää kansallisiin kuin monikulttuurisin myytteihin tai niiden purkamisiin ei ainakaan näiden luentojen perusteella mahdu naista. Oletan luentosarjan tulevissa luennoissa nousevan vahvemmin esiin monikulttuurisuuden myyttien ja erityisesti niiden taustalla olevan todellisuuden sukupuolittuneisuus.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s