Äänien kuulemisesta

Osallistuin lauantaina 21.5. Turun Tehdas-teatterissa järjestettyyn New Performance Nights: Borderline-iltaan, jossa performanssiesitysten lisäksi tai niiden osana oli meediotilaisuus sekä luento.

Ensimmäisenä esiintyi meedio Ritva Lippo Auranlaakson Henkinen Kasvu ry:stä. Henkisen kasvun yhdistykset asemoituvat osaksi spiritualismiksi nimettyä liikehdintää, jonka juuret ovat 1700-luvulla ja vieläkin kauempana. Varsinaisesti liikkeen katsotaan alkaneen 1800-luvun puolivälin Yhdysvalloissa, ja Suomeen liike tuli ensin 1900-luvun alussa ja uudelleen sodan jälkeen. Tärkein suomalainen spiritualismin kehittäjä on kirjailija Helmi Krohn.

Keskeinen ajatus liikkeessä on, että ihmisen elämä jatkuu kuoleman jälkeen toisessa ulottuvuudessa ja että kuolleiden henkiin on mahdollista olla yhteydessä. Useimmiten yhteydenpito tapahtuu meedion välityksellä. Meediot ovat joko luonnostaan tai kouluttautuneita selvänäköisyyteen tai -kuuloisuuteen sekä yhteydenpitoon henkimaailman kanssa.

1800- ja 1900-luvuilla spiritualistiset istunnot, seanssit, olivat tavattoman suosittuja. Ne olivat viihdettä – performansseja, kuten tämänpäiväisessä tilaisuudessa – mutta myös senaikaista tiedettä; tarkoitus oli empiirisesti, esimerkiksi valokuvaamalla, todistaa henkimaailman olemassaolo.

Meedio Ritva Lipon esitys ei ollut teatraalinen tai sisältänyt erikoisen viihdyttäviä elementtejä. Tilaisuus oli päinvastoin hyvinkin arkinen. Lippo kertoi ensin yleisölle, josta suurin osa ei ollut koskaan osallistunut meedio-tilaisuuteen, mistä on kyse: häntä lähestyy henkimaailmasta, toiselta puolen henkilöitä, jotka haluavat viestittää jotakin jollekulle paikallaolijalle. Kun tunnistaa lähestyjän, on siitä kerrottava sanallisesti.

Lippo aloitti tilaisuuden lukemalla tutun psalmin: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa…”, joi kulauksen vettä ja alkoi kertoa henkilöstä, joka häntä lähestyi. Veden juominen erotti eri lähestyjät tai kohtaukset toisistaan.

Kuvailu liittyi henkilön ikään tämän kuolinhetkellä (pikemmin vanhempi kuin aivan nuori), kuolemaan johtaneisiin vaivoihin (jotakin pään alueella), joihinkin erityispiirteisiin tämän ruumiissa tai elämässä (lonkan alueen vaivoja, toimi edelläkävijänä). Kun joku tunnisti kuvauksesta isoisänsä tai -äitinsä, hän sai useimmiten kuulla myös muista läheisistä vainajista, jotka halusivat häntä tavata. Vainajien välittämät viestit olivat rakkaudellisia ja huolenpitoa osoittavia sekä yleisluontoisia kehotuksia olemaan avoimempi tai keskittymään. Mitään täsmällisiä viestejä ei tuonpuoleisesta saatu.

Lyhyen tilaisuuden aikana ei ehditty kuin neljän läsnäolijan kanssa pohtia henkimaailman viestejä. Ehkä performanssiyleisö ei ollut aivan niin vastaanottavaista kuin varta vasten meediotilaisuuksiin menneet henkilöt, jotka useimmiten menivät tilaisuuteen saadakseen tietoa jostain nimenomaisesta läheisestään. Meedio ei käyttänyt sanoja kuolla, kuollut tai kuoleminen, vaan puhui henkimaailmaan siirtymisestä, toisella puolella olijoista. Hänen viestinsä oli: kuolemaa ei ole. Muutoinkin puheena olivat vain positiiviset ominaisuudet ja tapahtumat ja viestit, mistään negatiivisista tai  traumaattisista asioista ei puhuttu.

Tilaisuus oli kaiken kaikkiaan hyvin arkinen, tavanomainen, vailla tunteenpurkauksia, muuttuneita tajunnantiloja tai jännitystä. Meedio kertoi kuuntelevansa henkimaailman asukkaiden puhetta, ja joskus myös kuulevansa väärin (esim. Matti-nimi muuttuikin Martiksi). Pienen tauon jälkeen jatkettiin äänten kuulemisesta, kun antropologi Susanne Ådahl Mieli ja toinen -tutkimushankkeesta luennoi tarkasti ja yksityiskohtaisesti, eri näkökulmista ilmiöstä, jossa ihminen kuulee ääniä, joiden lähde ei ole havaittavissa. (Mietimme, minkälaiselta olisi tuntunut, jos ensin olisi ollut luento äänten kuulemisesta ja vasta sen jälkeen olisi meedio ryhtynyt kuuntelemaan tuonpuoleista.)


Äänten kuuleminen on hyvin kulttuurisidonnaista. Tämän päivän länsimaissa ihminen, joka kertoo kuulevansa ääniä, saa useimmiten psykiatrisen (psykoosi, skitsofrenia) tai neurologisen diagnoosin, lääkitystä ja terapiaa. Äänten kuulemiseen psykologisen nykytulkinnan mukaan vaikuttavat esimerkiksi väkivaltaiset tai muutoin traumaattiset kokemukset, neurologiset vammat, pitkittynyt stressi, puolison kuolema sekä myös yksinäisyydessä tai eristyksissä oleminen.

Suurin osa puolisonsa menettäneistä saattaa kuulla puolisonsa äänen. Suurin osa meistä on nukahtaessaan tai herätessään kuullut puhetta, selkeää tai mumisevaa. Myös huumeiden käyttö aiheuttaa äänien kuulemista. Äänien kuuleminen on siis huomattavan yleistä – ja kun itse pohdin omaa suhdettani ääniin, niin muistinhan itsekin jossain elämäni tilanteessa kuulleeni ääniä. Niin luultavasti sinäkin.

Diagnoosin äänten kuuleminen tarvitsee vasta silloin, kun ne ovat pysyviä ja jatkuvia sekä haittaavat ja häiritsevät normaalia elämää. Äänet voivat olla myös ilkeitä ja inhottavia, ne voivat aiheuttaa stressiä tai eristäytymistä, mutta niiden läsnäoloon saattaa myös tottua ja niille saatetaan antaa positiivisia tulkintoja. Ådahl oli haastatellut lukuisia suomalaisia äänien kuulijoita ja osallistunut heidän vertaistapaamisiinsa. Ääniä kuulevilla on oma yhteisö: Suomen moniääniset ry.

Jonain toisena aikana tai toisessa paikassa äänten kuuleminen saattaa olla arvostettu ja vaalittu ominaisuus. Uskonnollisessa tai henkisessä kontekstissa äänet saavat teologisen tai hengellisen tulkinnan: spiritualismissa tai shamanismissa henkimaailman tai toisen todellisuuden viestien kuuntelemista harjoitellaan ja harjoitetaan, joissain yhteisöissä äänten katsotaan olevan Jumalan tai Jeesuksen puhetta, esi-isien neuvoja tai osoitus jumalten suosiosta. Yksi tunnetuimmista ja traagisimmista äänten kuulijoista oli Jeanne d’Arc.

Monet taiteilijat ovat myös kuulleet ääniä, kuten Virginia Woolf, Aleksis Kivi tai Mika Waltari. Waltari kirjoitti omille äänilleen kokonaisen kirjan, Neljä päivänlaskua, joka kuvasi Sinuhe egyptiläisen rankkaa ja intensiivistä kirjoittamisvaihetta.

 

 

Mainokset

One thought on “Äänien kuulemisesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s