Keskusteluja tämän- ja tuonpuoleisesta

Osallistuin Suomen Parapsykologian instituutin järjestämään tilaisuuteen Paradigma 2016 elämän ja kuoleman kysymyksistä, joka järjestettiin kuumana kesäisenä lauantaina Avartuva ihmiskuva -järjestön tiloissa Helsingissä. Katutason huoneisto on ollut pitkään tunnettu rajatiedon ystävien keskuudessa ja edelleen siellä kokoontuu harva se päivä ja ilta monenlaisia ryhmiä, keskustelupiirejä, opintokerhoja ja muita henkisiä kysymyksiä pohtivia yhteisöjä.


Päivä alkoi sponsorin esityksellä ja kuulimme japanilais-amerikkalaisen esityksen aromaattisten öljyjen elvyttävästä, parantavasta ja suorastaan ihmeitä tekevästä vaikutuksesta. Koska tilaisuus itsessään oli maksullinen, pitkän, osin epäuskottavan tuote-esittelyn kuunteleminen tuntui kohtuuttomalta. Tosin sponsorin avulla on varmaankin pystytty maksamaan esiintyjille palkkiot, mikä on luonnollisesti hyvä asia.

Lisäksi oli kovin sympaattista ja huomaavaista, miten kahvitauolla saattoi koota juuri itselle maistuvan ja sopivan voileipäkokonaisuuden. Varsinaisen ohjelman aluksi tapahtuman organisoija, Parapsykologian instituutin puheenjohtaja Jani Lassila kuvasi tapoja, joilla parapsykologisia ilmiöitä on selitetty ja hypoteeseja, joita hän itse on kehittänyt mahdollisiksi selityksiksi selittämättömille ilmiöille. 

Paranormaalin alue ei ole täsmällinen ja luonnontieteen laajentuessa uusille alueille, sen ala – Lassilan mukaan – kapenee. Paranormaalit kokemukset lähestynevät sitä, jota Mieli & Toinen -projektissa nimitetään termillä Kumma. Kyse on kokemuksista, joita on vaikea tai mahdoton selittää luonnontieteen menetelmillä. Tämä pätee tietysti suurimpaan osaan sitä aluetta, josta puhutaan mystisinä uskonnollisina tai spirituaalisina kokemuksina. 

Merkittävä osa päivän keskusteluista liittyi ”todistamiseen” – merkityksessä luonnontieteellinen todistaminen, ei uskonnollinen todistuspuheenvuoro, vaikka siitäkin saatiin viitteitä. Erilaisin koejärjestelyin tai varmistusten/tarkistusten avulla pyrittiin osoittamaan, että kerrottu tai koettu on totta/objektiivista/todistettua, vaikka tapahtuneen perimmäistä syytä ei kyetä selittämään tai edes haluta tietää.

Humanistin näkökulmasta näistä teemoista tehtävät kysymykset tai niiden tulkinnat olisivat olleet tyystin toisenlaisia. Parapsykologiassa pyritään lähestymään tai simuloimaan luonnontieteellistä tutkimusta ja samalla etsimään evidenssiä asioista, joita ei empiirisen tutkimuksen keinoin voi tarkastella.


VTM Mikko Kyöstilä esitteli ranskalaisen Allan Kardecin elämää ja ajattelua. Nykyään hänen vaikutuksensa erityisesti Brasiliassa on suuri, mutta elinaikanaan Kardec oli osa eurooppalaista okkulttuurin mutta myös evolutionistisen ajattelun suurta aaltoa. 

Kardec osallistui tunnettujen pariisilaissalonkien seansseihin, joiden meedioiden, koputusten, ouija-pöytien ja kirjainlautojen välittämät tai kanavoimat viestit hän julkaisi merkittävinä ja edelleen luettuina teoksina. Ensimmäinen ja tärkein on vuonna 1857 ilmestynyt Henkien kirja, josta on saatavana tuore suomennos.

Kardecilainen meediotoiminta kulkee Suomessa spiritismin nimellä, kun taas tunnetumpi, Helmi Krohnin aikanaan Suomeen tuoma haara on nimeltään spiritualismi. Vaikka molemmissa on meedioita, selvänäköisyyttä ja viestejä tuonpuoleisesta, kannattajat haluavat pitää nämä haarat erillisinä ja korostavat toimintojensa omaleimaisuutta. Kardecilaisia ryhmiä löytyy muualtakin, mutta pääosin toiminta painottuu Vääksyyn, josta löytyvät Kardecin ystävät sekä Metsätähtisäätiö.

Brittiläinen, nykyisin Tallinnassa asuva Graham Nicholls kertoi yksityiskohtaisesti omista ruumiistairtautumiskokemuksistaan (OBE). Ensimmäiset, spontaanit kokemukset tapahtuivat jo lapsuudessa. Myöhemmin hän perehtyi aiheeseen erityisesti Janet Lee Mitchellin klassikkoteoksen Out-of-body Experiences. A Handbook avulla. Nicholls opetteli intentionaalisen tekniikan ruumiistapoistumiseen ja poistumisen tai matkustamisen ja havaintojen teon hallintaan. 

Nyttemmin hän on aiheen varteenotettava tutkija, joka on kirjoittanut sekä oppaita että tutkimuksia ruumiistairtautumiskokemuksista. Hän järjestää kursseja, joilla osallistujat voivat kehittää taitojaan ja on tehnyt yhteistyötä muiden alan tutkijoiden kanssa esimerkiksi erilaisissa koejärjestelyissä. 


Nicholls kertoi tunnetuista OBE-tutkijoista sekä OBE-tapauksista ja antoi lukuisia eläviä, yksityiskohtaisia ja tarkkoja kuvauksia omista kokemuksistaan. Hän myös pyrkii erilaisin järjestelyin hankkimaan todisteita siitä, että hänen kokemuksensa ovat aitoja (objective oli hänen käyttämänsä termi) – eivätkä esimerkiksi mielikuvitusta. Nicholls esimerkiksi kertoi nähneensä joulukuusen pystytyksen Tallinnan torilla samanaikaisesti kun se tapahtui tai Tallinnan vanhan kirkon taakse, korjaustelineisiin, jotka eivät ole muualta (kuin ylhäältä katsoen) näkyvissä.

Nicholls kertoi myös nähneensä ennalta asioita – Sohon pommitus 1999 – ja seuranneensa lento-onnettomuudessa Norjan Svalbardissa menehtyneiden siirtymistä tuonpuoleiseen – tätä hän kutsui kokemukseksi jaetusta kuolemasta – sekä vierailleensa Iapetuksella, Saturnuksen kuussa. 

Nichollsin kotisivuilta löytyy tietoa aiheesta lisää sekä myös ladattava opas omien ruumiistairtautumiskykyjen kehittämiseen. Hän kiertää luennoimassa sekä opettamassa tästä ja muista parapsykologisista teemoista, ja olikin esiintyjänä erittäin sujuva ja vakuuttava.

Islantilainen emeritusprofessori Erlendur Haraldsson oli hänkin kokenut ja sympaattinen luennoitsija. Hän kertoi tutkimuksestaan, joka käsitteli lyhyen mutta menestyksekkään meediouran luonutta Indridi Indridasonia (1883-1912). Hän oli Islannin tärkein meedio, jonka toimintaa dokumentoimaan ja tarkastelemaan peristettiin oma järjestönsä. Siksi Indridin toiminnasta onkin valtavasti yksityiskohtaista kirjallista aineistoa. Indridi esiintyi vain valvotuissa olosuhteissa, tätä varten erikseen rakennetussa talossa. 

Indridille ja hänen ympärillään tapahtui monenmoista kummaa: levitointia, dematerialisaatiota, esineiden liikkumista, koputuksia, poltergeistia, valo- ja väri-ilmiöitä sekä erilaisten henkiolentojen puhetta ja jopa laulua – samanaikaisesti kuultiin kahdenkin eri henkiolennon ääni. 

Erlendur (islantilaisia kutsutaan heidän etunimillään, ei patronyymillä) keskittyi erityisesti tapaukseen, jossa Emil Jensen -niminen henkiolento kertoi Kööpenhaminassa raivoavasta tulipalosta sekä sen sammumisesta – kertomus, joka toi heti mieleen Emanuel Swedenborgin näyn Tukholman tulipalosta. Kun kertomusta Kööpenhaminan tulipalosta ryhdyttiin selvittämään, kävi ilmi, että juuri meedion viestin aikaan viestissä mainitussa osoitteessa oli raivonnut tulipalo, joka oli tunnin päästä saatu sammumaan, kuten viestissäkin oli ilmoitettu. Ja vieläkin kummallisempaa oli se, että palaneen tehtaan naapurissa oli koko ikänsä asunut, mutta tulipalon aikaan jo kuollut Emil Jensen -niminen henkilö. 

Professori Erlendur oli etsinyt ja löytänyt Kööpenhaminasta todisteet siitä, että kaikki Indridin seanssissa sanoma piti paikkansa – vaikka Indridillä itsellään ei ollut mahdollisuutta saada noita asioita tietoonsa.


Erityisen kiehtovaa oli seminaaripäivän loppukeskustelussa kuulla niistä tuloksista, joita Erlendur oli 1970- ja 80-luvuilla toteuttamillaan kyselyaineistoilla saanut esimerkiksi islantilaisten paranormaaleista kokemuksista, erityisesti kuolinvuodekokemuksista, jotka useimmat liittyivät edesmenneitten kohtaamisiin sekä hänen yhdessä Ian Stevensonin kanssa toteuttamiinsa tutkimuksiin jälleensyntymäkokemuksista.

Loppukeskusteluun osallistui Erlendurin ja Nichollsin lisäksi uskonnonfilosofian dosentti Leo Näreaho, joka on viime aikoina tutkinut nimenomaan kuolemanrajakokemuksia. Hän nosti puheenvuorossaan esiin myös itseäni pohdituttaneen seikan todistamisen ja todisteiden etsimisen mielekkyydestä. 

Selväksi tuli myös se ajatus, että yliluonnolliset/paranormaalit/kummat kokemukset ovat sidoksissa aikaan ja paikkaan, ympärillä vallitsevaan yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Nuorten avoimuutta yliluonnollisille kokemuksille ja paranormaalin maailmaan perusteltiin sillä, miten diginatiivi sukupolvi on tottunut operoimaan monenlaisissa maailmoissa ja ympäristöissä – mutta mielestäni perusteena on myös se, miten yliluonnolliset, okkultit ja esoteeriset elementit ovat heille tuttuja ja läheisiä populaarikulttuurin maailmasta: elokuvista, televisiosarjoista, musiikkivideoista, peleistä sekä kirjallisuudesta. 

Niin loppukeskustelu kuin koko päivän anti alustuksineen, puheenvuoroineen sekä väliaikakeskusteluineen herätti minussa paljon ajatuksia – jotka eivät vielä ole aivan jäsentyneet – ja uusia ideoita, jotka johtavat uusien kirjojen ääreen sekä ehkä myös tutkimuksellisesti uusiin suuntiin ja polkuihin, eli päivää voi pitää kokonaisuudessaan erittäin onnistuneena.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s