Koukussa viihteeseen 

Lomalla on aikaa lukea kevyempääkin kirjallisuutta ja naistenviikon kunniaksi sekä siihen liittyvän blogihaasteen innostamana lähdin kirjoittamaan historiallisista viihderomaaneista, joita mielelläni luen – oli sitten loma tai ei.

Olen huomannut erityisesti pitäväni romaaneista, joiden kirjoittajilla on tutkijatausta tai ainakin akateeminen koulutus. Näin voin ainakin olettaa – muiden suomalaislukijoiden tavoin – että teoksissa ovat faktat kohdallaan. Tämän lajityypin suosikkikirjailijani ovat naisia, jotka kirjoittavat romaaneja, joissa keskitytään naisiin.

Ei-suomalaisista kirjailijoista olen lukenut erityisen mielelläni Philippa Gregoryn teossarjoja, joissa käsitellään pääosin kuningattaria ja heidän lähipiirejään keskiajan ja uuden ajan alussa. Hänelläkin kerrotaan olevan historioitsijan koulutus. Parhaillaan televisiosta tulee uusintana Gregoryn romaaneihin perustuva sarja Valkoinen kuningatar, jossa tarkastellaan ns. Ruusujen sotien aikaa sekä kahden hallitsijasuvun Tudorien ja Lancastereiden kamppailua vallasta. Tässä teossarjasta on kiinnostavana piirteenä ajatus, että päähenkilön katsotaan polveutuneen naislinjassa vedenhaltija Melusinasta, joka ilmoittaa aina kun perhettä uhkaa tragedia, mutta jolta voi myös pyytää ennustuksia ja kirouksia sekä vaikkapa myrskyjä.

Suomalaisista kirjailijoista arvostan historioitsija Sirpa Kähköstä, jonka kuvaamien 1900-luvun alkupuolen kuopiolaisnaisten kohtaloita olen kiinnostuneena seurannut. Tosin hänen viimeisin teoksensa, Graniittimies, tuntui jostain syystä minusta raskaalta. 

Tällä naistenviikolla olen ahminut Enni Mustosen Koskivuori-sarjaa, jossa käydään läpi 1900-luvun Suomen kohtalonhetkiä eri sukupolven naisten silmin. Aiemmin olen lukenut muun muassa naisten äänioikeutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista käsittelevää kirjasarjaa sekä vielä kesken olevaa Syrjästäkatsojan tarinaa, jossa seurataan piikatytön yhteiskunnallista nousua ja samalla suurten miestaiteilijoiden perhe-elämää (päähenkilö Ida työskentelee niin Topeliuksen, Sibeliuksen kuin Edelfeltinkin palveluksessa). Enni Mustonen on kirjallisuuden- ja historiantutkija Kirsti Mannisen käyttämä kirjailijanimi.

Syrjästäkatsojan tarinan toisessa osassa Ida työskentelee Janne ja Aino Sibeliuksen tyttärien lapsenhoitajana

Olen suorastaan koukuttunut Mustosen Koskivuori-sarjasta, jota olen ostanut päivittäin edullisina 3,90€ maksavina e-kirjoina. E-kirjoja on helppo hankkia: vain pari klikkausta ja kirja on luettavissa tabletilta. Suurimman osan kirjoista luen nykyisin nimenomaan tabletilta. Perinteinen paperikirja alkaa tuntua jo osin vanhentuneelta käyttöliittymältä: sen lukemiseen tarvitaan erikseen valoa; se ei tahdo pysyä itsestään auki, jos haluan kutoa ja lukea samanaikaisesti; sen kirjasinkokoa ei voi suurentaa, jos kirjaimet ovat hankalan pieniä, silmäni ovat väsyneet tai valaistusolosuhteet huonot.

Koskivuoi-sarjassa seurataan kartanon ja tehtaanomistajaperheen, Forsbergien sekä torppariperhe Koivikkojen naisia useassa sukupolvessa.

Erityisesti tällaiset ajanvieteromaanit on mielekästä lukea sähköisinä versioina, jotka eivät vie hyllytilaa tai kuluta metsiä. Toki luen mielelläni myös tietokirjoja sähköisinä, sillä niihin voin tehdä helposti alleviivauksia eri väreillä sekä kirjoittaa kommentteja.

Miksi tunnen syyllisyyttä lukiessani viihderomaaneja? Miksi niiden lukeminen kaipaa jonkinlaista selitystä tai perustelua (”nämä ovat tutkijan kirjoittamia ja siksi hyviä”)? Pitäisikö minun koko ajan vain lukea tieteellistä kirjallisuutta? Pakenenko akateeåmisen tekstin ”vaikeutta” näihin helposti ja nopeasti luettaviin kirjoihin? Enkö edes lomalla saisi lukea jotain kevyttä?

Sosiaalisen median ja lukuapplikaatioiden myötä lukemisesta on tullut myös julkista. Käyttämäni Goodreads-palvelun myötä myös muut näkevät, mitä kirjoja luen tai olen lukenut – ja mitkä kirjat ovat jo toista vuotta kesken. Lukemistani kirjoista tekemäni lyhyen arvion tai pidemmän blogitekstin avulla kuvaan lukukokemustani ja tarjoan samalla pääsyn loppujen lopuksi melko yksityiseen maailmaani, minun ja kirjojen väliseen suhteeseen. Onko minun helpompi lisätä listaan korkeakirjallisia ja tieteellisiä teoksia kuin rivikaupalla ennimustosia?

Tällä naistenviikolla olen kuitenkin hyvällä omatunnolla lukenut 1900-luvun suomalaisista naisista ja suomalaisten kohtalonhetkistä. Olen tutustunut erilaisiin naiskohtalohihin, perheen, uran ja koulutuksen hankkimisen aiheuttamiin ristiriitoihin perheitten sisällä tai sukupolvien välissä,  tai siihen, miten jostain niistä on täytynyt luopua jonkun toisen kustannuksella. Olen saanut tuntumaa uskonnon keskeiseen mutta huomaamattomaan paikkaan suomalaisessa vuosisadan alun maalaiskylässä Olen myös saanut näkökulmaa vaikkapa siihen, miten Suomen itsenäistymiseen tai vaikkapa Lotta-aatteeseen suhtauduttiin eri yhteiskuntaluokissa. 

Olen myös rentoutunut, viihtynyt ja nauttinut lukemisesta heinäkuun kiireettöminä päivinä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s