Päivä Sammatissa

Kirjoittaessani joitain vuosia sitten kirjailija Eeva Joenpellon elämäkertaa, tulin tutustuneeksi paitsi hänen elämälleen tärkeään Sammattiin myös sammattilaisiin ihmisiin. Joistain tuolloin haastattelemistani henkilöistä on tullut  ystäviä, joita on mukava tavata Sammatissa ja muuallakin.

Sammatti on erityisesti kesäisin luonnoltaan Suomen kauneimpia seutuja – sen totesi jo Zachrias Topelius Maamme kirjassaan. Kesäsammatti on myös täynnä kiinnostavia kulttuurikohteita. Siksi useana kesänä olen ollut iloinen voidessani viettää päivää sammattilaisten ystävien seurassa tutustuen mielenkiintoisiin paikkoihin: Eeva Joenpellon saunamökkiin Kirmusjärven rannalla, Sammatin hautausmaahan, Lönnrotin synnyinkotiin Paikkarin torppaan, rapistuneisiin kartanoihin tai vaikkapa Kaakerholman kaupungin jäännöksiin.

Kesän 2016 yhdessä tutkijakollegani kanssa toteuttamani Sammatin-retki alkoi lounaalla Työtehoseuran lounaskahvilassa, paikassa, jossa on sijainnut kuuluisa Lönnrotin emännyyskoulu. Se perustettiin aikoinaan paikkakunnalla syntyneen Elias Lönnrotin testamenttirahoilla ja se takasi monen sukupolven nuorille naisille koulutuksen, tiedot ja taidot, joiden turvin he saattoivat toimia talon emäntänä tai vaikkapa paremman väen palveluksessa.

Emantäkoulun johdossa on aina ollut vahvoja naisia, jotka ovat olleet aktiivisia myös koulun ulkopuolella, vaikkapa martta-toiminnassa. Kuvassa Lyyli Bergman.
Sodan jälkeen emännyyskoulu muuttui ensin emäntäkouluksi ja  sen jälkeen se on toiminut Työtehoseuran Lohjan toimipisteenä, Lönnrot-opistona. Siellä muun muassa kehitettiin vuonna 1944 suomalaisille tiskaajille äärimmäisen tärkeä kuivauskaappi.

Nyt, kesällä 2016, Työtehoseura on koulutusleikkausten johdosta joutunut laittamaan Lönnrot-opiston myyntiin, eikä paikan tulevaisuudesta ole tietoa. Yhtä epävarma on emäntäkoulun museon, Männistön mökin, kohtalo. Se on vielä reilun viikon yleisölle avoinna. Mutta mitä sen jälkeen tapahtuu, sitä ei tiedä kukaan.

Museo on sisältä ja ulkoa Työtehoseuran eri alojen opiskelijoiden taidonnäyte
Työtehoseuran Maaseutuperinnön säilyttäminen -hankkeessa Männistön rakennus entisöitiin käyttäen perinteisiä rakennustekniikoita ja -materiaaleja. Samalla sen keittiö- ja kahvilatilat uudistettiin vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Sen säilytystilat herättävät suorastaan kateutta. Männistön museossa Lönnrotin emäntäkoulun vanhat tarvikkeet ja kalusteet (ja myös Lönnrotin oman perheen käytössä olleet astiat) ovat löytäneet sopivan ja arvostavan ympäristön. Ihastusta herättää pieni ja kulunut Lönnrotille kuulunut matkapeili. On kiehtovaa katsoa itseään samasta peilistä, josta Lönnrot aikoinaan itsensä näki. Museo kantaa muistoja myös koulun opetustavoista, keittiön ja ruuanlaiton sekä käsitöiden teon kulttuurihistoriasta sekä koulussa ahkeroineista ja opistolla asuneista oppilaista.

Vitriiniin on koottu astioita ja esineitä, joita on käytetty kattaukseen tai jotka ovat helpottaneet emäntien työtä

Kanervankukka-tapettikuvio

Näin emäntäkoulun oppilaat asuivat. Pitsit, kirjonnat ja kudonnaiset on tehty oppilastöinä.
Museolla osallistuimme kokoukseen, jossa pohdittiin kirjailija Eeva Joenpellon (ehkä Lönnrotin jälkeen tunnetuin sammattilainen) nimikkoseuran perustamista. Seurasta lisää syksymmällä, kun asia ajankohtaistuu.

Sammatti on vanhastaan tärkeä kesähuvilapaikkakunta, jonne vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen palaavat lukemattomat perheet ja suvut. Kokouksen ja museokierroksen jälkeen pääsimmekin tutustumaan tähän ulottuvuuteen sammattilaisessa kulttuurihistoriassa. Vierailimme Martti Haavion ja Elsa Enäjärvi-Haavion perustamassa kesäpaikassa Kirmusjärven rannalla.

Huvilalla viettävät edelleen kesiään Haavion maineikkaan perheen jälkeläiset puolisoineen useassa polvessa. Erityisesti vuotuinen tennisturnaus nurmikentällä kokoaa suvun tehokkaasti yhteen. Huvilan nykyinen isäntäpari Katarina ja Jarkko Eskola otti meidät lämpimästi vastaan ja esitteli taloa ja sen pihapiiriä. Erityistä huomiota sai, ehkäpä folkloristivieraan kunniaksi, Martti Haavion kansanrunoudentutkijakollegoiltaan 50-vuotislahjaksi saama vellikello, jolla perheen lapset aikanaan ja ilmeisesti edelleenkin kutsutaan yhteiseen ruokapöytään. Oli myös jotenkin liikuttavaa nähdä ne vanhat kirjoituskoneen, joilla kansanrunouden professori Haavio ja Suomen ensimmäinen folkloristiikasta väitellyt nainen, dosentti Enäjärvi-Haavio naputtelivat legendaarisia tekstejään. Tai se pieni saunakamari, johon Martti-isä vetäytyi kirjoittamaan rauhaan meluavilta lapsiltaan, joista Elsa-äiti joutui huolehtimaan.

Olimme todella otettuja, kun kävi ilmi, että huvilan isäntäpari oli perehtynyt vieraiden Sammattiin liittyviin tutkimuksiin ja keskusteli niistä arvostaen ja asiantuntemuksella. Tapaaminen ja kahvihetki painuivat tärkeinä ja lämpiminä mieleen.

Kesähuvila henki senkä funkkiksen että kansallisromantiikan sävyjä

Saunamökiltä, jonne Martti Haavio vetäytyi kirjoittamaan, avautui kaunis ja rauhoittava maisema Kirmusjärvelle
Mieltä kohottavan ja inspiroivan retkipäivän jälkeen olikin oikein sopivaa lähteä kirjoittamaan, lukemaan, pohtimaan ja keskustelemaan omalle mökkisaarelle, josta näköalat avautuvat merelle.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s