Postsekulaari kylpylä

Vietin pitkän viikonlopun yhdessä monista länsivirolaisen Pärnun kylpylöistä. Tarkoituksena oli viettää aikaa yhdessä äitini kanssa, rentoutua ja uida meressä.

Lomaan kuului muutamia hoitoja: yhteisliikuntaa, hierontoja, kylpyjä ja suolahuone. Kylpylävieras saattoi myös ilman eri veloitusta viettää aikaansa jättimäisessä vesipuistossa, keilahallissa, kuntosalilla tai 25 metriä pitkässä uima-altaassa.

Itse kirmasin välittömästi huoneeseen asetuttuamme mereen. Pärnu on tunnettu pitkästä hiekkarannastaan, joka tuulisena syyskuun alun päivänä oli melko tyhjä uimareista. Surffaajia sen sijaan näkyi. Ranta on matala ja pitää kahlata pitkään, ennen kuin voi heittäytyä valtavien aaltojen varaan kellumaan. Ne olivat liian suuria, jotta olisi voinut lähteä uimaan niitä vastaan.


Ensimmäinen hoidoistani oli vesijumppa, joka on myös talvikauden harrastukseni kotimaassa. Kesän ulkouimakauden jälkeen oli hyvä aloittaa vesijumppakausi virolaisen ohjaajan johdolla. Se on rytmikästä, yhdessä harjoitettavaa liikuntaa, jota voi tehdä niin rauhallisesti tai reippaasti kuin miltä itsestä tuntuu. Laji nähdään useimmiten ”mummojumppana”, mutta on olemassa hyvinkin rankkoja ja vaativia vesijumpan muotoja. 

Hieronta on kai tyypillisin hemmotteluhoidoista. Itselleni tarjottiin ”klassista ylävartalohierontaa”, jota kipeä selkäni, hartiani ja niskani kovasti kaipasivat. Ohjeissa sanottiin, että hieronnassa keskitytään asiakkaan toiveiden mukaisiin lihaksiin, mutta minut hieroi niukkasanainen henkilö, joka vain tervehti tullessani ja lähtiessäni. Itse hieronta oli – kuten kai aina – ylellistä, rentouttavaa ja hyvää tekevää. Yläselkä tässä tapauksessa ulottui niskasta nilkkoihin.

Hoitohenkilökunta oli kylpylässä pukeutunut yhdenmukaisiin asuihin. Hoito-osaston tilat oli sävytetty harmaalla. Joitain valaisimia tai kukkia oli harkiten asetettu luomaan esteettistä tunnelmaa. Hierontahuoneessa paloi suuri kynttilä, ja aika ajoin kuulin vaimeaa musiikkia. Hierottavalle tilanne on kokonaisvaltainen elämys. Hierojalle sen sijaan rutiinia.


Vasta kelluessani porealtaassa (harmaa allas, harmaat kaakelit) hoidossa nimeltä ”silkkikylpy” (joka tarkoitti, että kylpyveteen oli lisätty öljyä), ryhdyin miettimään kokemaani spirituaalisen näkökulmasta. 20 minuuttia porisevassa, lämpimässä vedessä on meditatiivinen kokemus. Tai voi sitä pitää vähän tylsänäkin. 

Hoitaja vain kysyi alussa, onko vesi sopivaa, kävi puolivälissä kysymässä samaa uudelleen ja lopuksi toivotti hyvää päivänjatkoa. Olin siis ammeessa yksinäni, enkä kenenkään hoidettavana. Vedessä voi hyväksyä oman ruumiinsa sellaisena kuin se on.

Silkkikylvyn luvattiin vain kosteuttavan ja pehmentävän ihoa. Jotkut toiset kylvyt sen sijaan vaikuttivat merkittävästi: rauhoittivat, tasapainottivat, kohottivat mielialaa, piristivät ja lisäsivät työkykyä. Mineraalikylvyn jälkeen kylpijän kerrottiin olevan ”jäntevä ja elinvoimainen”. Elvyttävä, virkistävä ja rauhoittava olivat tyypillisimpiä hoitojen vaikuttavuutta kuvaavia määreitä. Ruumiin ulkopuoleen kohdistuvan hoidon luvattiin vaikuttavan myös ja ennen kaikkea ruumiin sisäpuoleen, ruumista asuttavaan mieleen. Ruumis, henki ja mieli nähtiin kokonaisvaltaisesti yhteenkietoutuneina ja toinen toisiinsa vaikuttavina.

Muistelin kylvyssä lojuessani, mitä tiesin henkisyydestä, miten se liittyi juuri kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen mind-body-spirit eli henki-mieli-ruumiista. Tämänkaltaisen henkisyyden harjoittajina nähdään useimmiten keski-ikäiset naiset, jotka kaipaavat irtiottoa arjesta, hemmottelua, huolenpitoa ja tukea jaksamiseensa. Sitä he saavat nimenomaan tämänkaltaisista kylpylöistä. Tässäkin kylpylässä suurin osa asiakkaista oli keski-ikäisiä tai eläkeläisiä – suurin osa oli naisia, mutta kyllä miehetkin odottelivat rentouttavia hierontoja ja kylpyjä.

Kylpylän sisäpuolelta asiakkaat löytävät erilaisia hoitoja, rauhoittavan ilmapiirin ja hyvää ruokaa. Kylpylän ulkopuolella (ainakin täällä Pärnussa) on mahdollisuus virkistää mieltä kävelemällä luonnossa (aivan hotellin vieressä on pikkuruinen luonnonsuojelualue, jonka ympäri voi kävellä pitkin puista rataa) tai vaeltelemalla rantahiekalla, kastamalla varpaansa mereen tai kävelemällä kauas merelle aaltojen riepoteltavaksi. Meren äärellä myös monenlaiset eksistentiaaliset kysymykset nousevat esiin tai saavat vastauksensa. Monet ihmiset kokevat pyhän nimenomaan luonnon äärellä.


Mutta onko tämä kylpylä postsekulaari, maallistuminen jälkeinen? Täällä huolenpidon ja huolestumisen kohteena on nimenomaisesti tämänpuolinen mieli-henki-ruumis, jota pyritään hoivaamaan ja elvyttämään tämänpuolista elämää silmälläpitäen. Ehkä pitäisi kysyä kylpylän asiakkailta, miten he tulkitsevat kylpylävierailuaan ja minkälaisia merkityksiä sen eri puolille ja toiminnoille antavat.

Kylpylän sijainti Virossa voisi korostaa sen postsekulaariutta. Viro on yksi maailman maallistuneimmista kansoista, mutta samanaikaisesti ehkä myös yksi henkisimmistä. Kirkkojen sijaan Pärnussa kohoavat mahtavat ihmisruumiin palvelemiseen pystytetyt kylpylärakennukset. Virolaiset eivät juurikaan usko jumaliin tai kuolemattomaan sieluun, sen sijaan moni heistä uskoo elämänvoimaan, pitää luontoa pyhänä ja palvoo puiden henkiä.


Toki samankaltaisia kylpylöitä löytää eri puolilta maailmaa. Kulttuuriset tulkinnat kylpylöistä, kylpemisestä ja niille annetuista merkityksistä tosin vaihtelevat.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s