Kirjoittamisesta ja maisemasta

Saavuin Roomassa sijaitsevaa Suomen kulttuuri-instituuttiin, joka on 1950-luvulta asti toiminut renesanssihuvila Villa Lantessa. Miltei kolmen viikon ajan voin keskittyä pelkästään kirjoittamiseen. Matkani ja oleskeluni mahdollisti Signe ja Ane Gyllenbergiltä saamani apuraha.

Huoneet ovat askeettiset, luostarimaiset: kivilattiat, tummat puuhuonekalut – sängyt, kaapit ja kirjoituspöytä, valkoiset seinät, katto ja verhot. Lavuaari nurkassa. Vaikka huoneet siivotaan päivittäin ja saatavilla ovat liinavaatteet ja pyyheliinat, mistään hotellista ei voi puhua. Käytäviltä löytyvät yksinkertaiset vessat ja suihkut vieraiden käyttöön. Kaikkien käytössä on myös keittiö. Jokaiselle huoneelle on varattu hylly komerosta ja jääkaapista. Astiat on pestävä käytön jälkeen ja roskat tyhjennettävä. Jätteitä myös lajitellaan kierrätettäväksi.

Villa Lanten sijainti on kaikkien kadehtima. Talon vieressä on paikka, johon roomalaiset tulevat ihailemaan upeaa näköalaa. Sama näköala avautuu huoneen työpöydän edessä olevasta ikkunasta. Toisesta ikkunasta näkyy vilkasliikenteinen kapea tie, ja puiden takaa häämöttää Pietarinkirkko.


Ikkunasta näkyy myös kukkuloiden takaa nouseva aurinko – ja odotan kovasti matkan ajaksi osuvaa täysikuuta. Saattaapa olla, että senkin nousu näkyy ikkunasta. Pilviä on taivaalla vähän ja harvoin. Ehkä ensi viikon tiistaina, jolloin on luvattu ukkosta.

Avara maisema – myös merimaisema – hellii mielikuvitusta, antaa ajatuksille tilaa ja rauhoittaa mielen.

Oman huoneen lisäksi täällä voi lukea tai kirjoittaa oleskeluhuoneessa (joka on nimeltään parlatorio ja jossa on myös vierailijoiden lahjoittamaa kirjallisuutta), sään salliessa terassilla tai kirjastossa (jossa sijaitsee varsinainen tutkimuskirjallisuus).

Paikka on tarkoitettu tutkimiseen, kirjoittamiseen, työntekoon. Tutkimuksen odotetaan liittyvän tavalla tai toisella Roomaan. Oleskelun päätyttyä asukkaat jättävät raportin siitä, mitä ovat saaneet aikaan.

Itselläni on kaksi kirjoitusprojektia. Mukana on paksu käsikirjoitusnivaska, Kersti Bergroth -elämäkerta Kaikki maallinen on vain vertauskuva. Olen saanut siihen paneutuneet ja yksityiskohtaiset kommentit, joiden johdattamana viimeistelen käsikirjoituksen – nyt jo kolmannen version. Se ei ehkä tule kolmessa viikossa valmiiksi, sen verran paljon siinä on työtä. Mutta toivon pääseväni hyvään vauhtiin kirjoittamisessa ja löytäväni käsikirjoituksen sisällä piileskelevän tarinan.

Toisena tehtävänäni on aloittaa artikkeli tekeillä olevaan Uskonto ja kuvittelu -teokseen. Kirjoitan kuvittelusta tekniikkana esoteerisissa yhteisöissä. Luettavana on tutkimuskirjallisuutta antroposofiasta ja spiritualismista. Ehkä voin tarkastella artikkelissa myös kuvittelua tutkijan työkaluna esoteerisuuden tutkimuksessa, jolloin voisin käyttää esimerkkinä Bergroth-tutkimustani.

Lukemisen ja kirjoittamisen lomassa voin nostaa katseeni ja ihmetellä kirkkaana loistavaa aurinkoa, sumuisia vuoria tai ikuista kaupunkia. Kun on kotoisin tasaisesta Satakunnasta, vuoret jaksavat aina ihastuttaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s