Katastrofi arkistossa

Kun kaksikymmentä vuotta sitten aloitin työni uskontotieteen oppiaineessa, virkanimikkeeni oli arkistoassistentti. Vastuullani oli 1964 perustettu folkloristiikan ja uskontotieteen TKU-arkistokokoelma. Siihen oli koottu ja koottiin edelleen opiskelijoiden, tutkijoiden ja tutkimusprojektien tuottamaa aineistoa: tekstiä, ääntä, kuvaa ja liikkuvaa kuvaa.


Kun Lauri Honko perusti kokoelman, hän halusi talletettavaksi haastatteluista nimenomaan alkuperäisen äänitemateriaalin – monissa paikoissa arkistoitiin vain litteraatiot, haastattelujen puhtaaksikirjoitetut asiasisällöt. Mutta TKU-kokoelmaan tallennettiin kalliit ja kallisarvoiset kelanauhat, joista voitiin kuunnella haastateltavan autenttista puhetta – tai vaikkapa laulettua itkuvirttä tai joikua – kaikkine vivahteinen. Siksi kokoelmaa kutsuttiinkin äänitearkistoksi, vaikka siellä oli muunkinlaista aineistoa.

Pitkään tiedot haastatteluista tallennettiin pahvikortistoon, mutta jo vuodesta 1988 lähtien metatiedot (hakukorttien eli collcardien tiedot) oli tallennettu Trip-tietokantaan, josta niitä pystyi eri hakukriteerein etsimään. Tietokanta oli aikaansa edellä.

Aikaansa edellä oli myös vuonna 2000 aloitettu digitointiprojekti, jossa muunnettiin digitaaliseen muotoon itse aineisto – haastattelupuhe, valokuvat, videonauhat. Siihen haettiin ja saatiin rahoitusta, ja vuosien aikana suuri osa (ei kuitenkaan kaikki) arkiston kokoelmista saatiinkin muunnettua digitaaliseen muotoon. Tällöin TKU-kokoelma oli yhdistetty kansatieteen TYKL-kokoelman kanssa kulttuurien tutkimuksen arkistoksi.

Digitointi oli tärkeää, ettei ainutlaatuinen haastatteluaineisto hävinnyt, jos fyysisille nauhoille, diakuville tai valokuville tapahtuisi jotakin. Aineisto oli todellakin ainutlaatuista. Digitointi aloitettiin niin kutsutusta Talvadas-aineistosta, joka sisälsi pienen pohjoissuomalaisen, Tenonjokivarressa sijaitsevan kylän asukkaiden uskomusperinnettä. Siitä löytyi myös eri alueitten saamelaisten haastatteluja, murteita, jotka ovat jo muualta kuin näistä nauhoista kadonneet. Digitoituna aineistot olisivat tutkijoiden käytössä riippumatta siitä, missä he asuisivat.

Vaikka aineistot digitoitiin, se ei tarkoittanut alkuperäisten nauhojen hävittämistä. Myös digitoitu aineisto saattoi teknisten ongelmien vuoksi kadota, minkä vuoksi oli tärkeä huolehtia alkuperäisaineistojen huolellisesta säilyttämisestä.

Kulttuurien tutkimuksen laitoksen Fennicum-rakennuksen kellarikerrokseen rakennettiinkin remontin yhteydessä kaksi pienehköä arkistokelpoista tilaa, jonne kallisarvoinen aineisto sijoitettiin.  Tilassa vallitsi vakaa lämpötila ja valvottu kosteusprosentti. Ne oli myös suojattu oikosuluilta ja vesivahingoilta. Tämä olikin tärkeää, sillä talo osoittautui homeongelmaiseksi.

Fennicum-rakennuksen kohtalosta kiisteltiin vuosia – niin että osa rakennuksen työntekijöistä ehti jo altistua homeelle. Oppiaineet siirrettiin toisaalle ja joitain vuosia myöhemmin itse arkistollekin saatiin uudet tilat osana kirjastolle remontoitua Teutori-rakennusta. Samassa yhteydessä arkisto laajeni palvelemaan uutta historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitosta.

Harmillista kyllä, Teutori-rakennukseen ei säästösyistä voitu saada arkistokelpoisia tiloja, vaan aineistot sijoitettiin varastoksi määriteltyyn tilaan, joka on altis niin lämpötilojen vaihtelulle, satunnaisille läpikulkijoille, oikosuluille kuin vesivahingoille. (Itse arkistoakaan ei enää saanut sanoa arkistoksi, vaan ”aineistovarastoksi”).

Tila ei siis soveltunut arkistokäyttöön, joten kulttuurien tutkimuksen oppiaineryhmän kokoelmien arvokkaimmat osat päätettiin jättää Fennicumin pohjakerrokseen, jossa oli niitä varten asianmukaiset tilat.


Mutta rakennus tuli tiensä päähän ja sen tyhjentämistä alettiin toteuttaa. Samalla oli tehty elinkaarisuunnitelma myös arkistoaineistolle: ne siirrettäisiin puhdistettavaksi mahdollisesta homeesta ja toimitettaisiin välivarastoon odottelemaan jo rakenteilla (tai ainakin suunnitteilla) olevan arkistokelpoisen säilytystilan valmistumista. Arvokkaiden aineistojen tulevaisuus näytti turvatulta.

Tähän aamupäivään asti.

Jonkinlaisen tietokatkoksen vuoksi Fennicum-rakennusta tyhjentävä muuttopalvelu tyhjensi myös osan arkistotilaa ja heitti ulos roskalavalle vuosikymmeniä tarkkaan ja huolellisesti käsitellyt ja mahdollisimman kuivissa olosuhteissa säilytetyt kelanauhat.

Ja alkoi sataa räntää.

Kun arkistotyöntekijä saapui paikalle jatkamaan nauhojen pakkaamista varastoon siirtämistä varten, hän löysikin roskalavalle heitettyjä, pakkauksistaan pudonneita ja purkautuneita, vettyneitä kelanauhoja. Voiko arkistosta vuosia huolta pitäneelle henkilölle tulla eteen surkeampaa, katastrofaalisempaa, veretseisauttavampaa tilannetta?


Nopeiden ja tiukkojen (kirosanat poistettu) neuvottelujen jälkeen aineistot peitettiin sateelta mahdollisimman pian pressuilla ja muoveilla. Käytiin kirjeenvaihtoa päättävien ja vastuutakantavien voimien välillä. Aineistoja ryhdyttiin kantamaan sisätiloihin suojaan märältä ja kylmältä. Vuorossa on vielä tuhojen arviointi: miten paljon aineistoa on tuhoutunut ja miten suuri korvaus niistä maksetaan.


Tulee sitten arvioiduksi kadonneen muistitiedon hinta.

Mainokset

15 thoughts on “Katastrofi arkistossa

  1. Ei helvetti. Tein nettihaun. ”Jo tällä hetkellä instituutissa on opetus- ja tutkimuskäytössä Suomen toiseksi suurin
    saamelaisia koskeva digitaalinen äänitearkisto. Instituutti on panostanut viime keväästä alkaen
    vanhojen äänitteiden digitointityöhön ja palkannut digitointityöhön. Suurin osa äänitteistä on
    digitoitu vuosien 2008–2009 aikana.
    Giellagas-instituutti tekee arkistoyhteistyötä Turun yliopiston kansatieteen laitoksen kanssa.
    Instituutin opiskelijat ovat litteroineet jo yli kymmenen vuoden ajan Turun yliopiston keräämää
    Dalvadas-projektiin liittyvää saamenkielistä haastattelumateriaalia. Toimintaa jatketaan edelleen.
    Arkiston ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa amanuenssi.

    Tykkää

    1. Totta, arkisto ja oppiaineet ovat tehneet yhteistyötä Giellagas-instituutin kanssa, jossa aineistosta on tehty tutkimuksia ja väitöskirjakin. Tuhoja aletaan selvitellä tänään. Toivottavasti Talvadas-nauhat ovat säästyneet. Niistä on onneksi sekä fyysisiä että digitaalisia kopioita. Kastuneita nauhoja on noin puoli roskalavallista.

      Tykkää

    1. Kiitos, ystävällisesti ajateltu. Talvadas-nauhoja on kopioituna parissakin paikassa ja ne tosiaan digitoitiin kokonaisuudessaan ensimmäiseksi 2000-luvun alussa. Se on kuitenkin kokoelman arvokkain kokonaisuus, joten säilymistä on pyritty varmistelemaan eri tavoin. Tänään aletaan selvitellä, mitä aineistoja on tuhoutunut ja onko tuhoutuneiden joukossa sellaisia nauhoja, joita ei ole ehditty digitoida.

      Tykkää

  2. Hienoa kun olitte valppaita ja saitte arvokkaat aineistot pelastettua räntäsateesta. Kannattaa vaalia ja huoltaa myös kelanauhureita, av-nauhoille kullanarvoisia u-matic, -beta- ja mini DV-nauhureita koska ainoastaan niillä voidaan alkuperäisaineistoja toistaa. Kuvapuolen taltioiden elinkaari on aika lyhyt. Pieni esimerkki: vasta äskettäin 2000-luvun alussa aikansa huipputeknologialla tallennettu, digibetalle kuvattu ja Dat-nauhurilla äänitetty kolttalaulujen aineisto haluttaisiin elokuvatuotantoyhtiössä pelastaa mutta ei heru mistään apurahaa. Pelasteiden tekeminen kun vaatii työvoimaa ja myös toimivia laitteita joita on jostain vuokrattava, monessa paikassa ei ole jäljellä! Kulttuuriväen pitäisikin miettiä miten noustaisiin vastaiskuun laitevalmistajien ehdoilla tapahtuvaan digitalisaatioon – niin hieno idea kuin se onkin, se vaatii laitekannan jatkuvaa uusimista ja sitä myötä arkistoaineistojen teknistä pelastamista noin kymmenen vuoden välein. Ja hommaa hoitavat vähenevän henkilökunnan ohella valtaosin laitoksilla palvelevat sivarit, kiitos heille.

    Tykkää

  3. Haluan erikseen vielä nostaa esiin saamelaisaineiston, ns. Talvadas-kokoelman, josta ollaan erityisen huolissaan. Tuhoja ollaan vasta arvioimassa, mutta Talvadas-kokoelman aineistosta on fyysisiä kopioita eri paikoissa ja kokoelman aineisto on digitoitu ensimmäisten joukossa vuodesta 2000 alkaen. Saamelaisen uskomusperinteen aineisto ei siis ole tuhoutunut, vaan edelleen tutkijoiden käytössä.

    Tykkää

  4. Noita on tullut palauteltua joko pitkäkestoisella lämpökäsittelyllä (4-12h) +45 astetta, jolloin kosteus lähtee liikkeelle. Nauhatyypistä riippuen kuoret auki, jotta nauha ”hengittää” kosteuden ulos. Lämmityslaitteistoksi ei käy sähköhella tai hyötykasvinkuivauslaitteisto, täytyy olla oikeasti lämpötilan vakiona pitävä laitteisto. Lämpö tulee nostaa ja laskea hitaasti . Lämmön laskettua tavoitetasoon nauhat sikkatiivia sisältävään umpipakettiin, mielellään yksi paketti per nauha. Se jälkeen stabilointi muutamaksi kuukaudeksi huoneenlämpöön. Samoin uudelleenkäsittely jos ovat kastuneet pahasti, uudelleenstabilointi digitointitilassa ja digitointi. Eri magneettinauha- tai tallennetyypeille on hiukan erilaisia suosituksia kosteuden poiston suhteen. Kosteudenpoisto on aloitettava heti, ettei homeet yms. orgaaniset kasvustot lähde kasvamaan. Sinänsä magneettipinnat eivät kovin helposti vaurioidu roiskevedestä tai upottamisesta.

    Tykkää

  5. Minäkin olin pienen pätkän vasta valmistuneena maisterina arkistossa töissä. Aina olen sen jälkeen eri työpaikoissa opetuksen yhteydessö muistanut kertoa Talvadaksesta – ja arkiston johdattamana köynytkin siellä monta kertaa. Ei voi arvokkaalle muistitiedolle kamalampaa tapahtua. Nauhoissa on onneksi se hyvä puoli, että ne kestävät ihmeitä. Toivotaan siis, että vanha tekniikka on tässä tilanteessa onni onnettomuudessa.

    Tykkää

    1. Talvadas-aineisto on onneksi myös kopioitu ja toki myös digitoitu. Eivätkä välttämättä nytkään kastuneet, ainakaan se vanhin osa. Mutta se selviää, kun saadaan lajitelluksi nauhat. Nyt myös uutisia lukevalle yleisölle on Talvadas-aineisto tullut tutuksi, ja arkistoaineistojen merkitys ja haavoittuvuus ylipäätään. Ehkä joku muukin oppii tästä jotakin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s