Syötyä: Mysi Lahtisen kesäkeitto

Tämä on ihka ensimmäinen ruokapostaukseni, mutta todella hyvästä syystä. Juuri nyt on täsmälleen oikea aika valmistaa kesäkeittoa legendaarisen ruokagurun Mysi Lahtisen ohjeen mukaan – tai aavistuksen muokattuna.

Tämä pitkään mukanani kulkenut ohje on kopioitu hänen teoksestaan Syö hyvin ja elä lyhyesti.


Kesäkeittoa voi tehdä vain silloin kun on saatavilla tuoreita aineksia, ja ainekset pitää hankkia nimenomaan torilta – jos ei satu itse kasvattamaan niitä.

Kävinkin tänään ostamassa torilta siikli-perunoita, sipulinipun, porkkananipun, kukkakaalin ja herneenpalkoja (ja mansikoita jälkiruuaksi). Kunnollinen kesäkeitto ei ole mitään halparuokaa ja siksi teenkin sitä vain noin kerran vuodessa, ja tilipäivän välittömässä läheisyydessä.


Kesäkeittoon tarvitaan kaksi isoa kattilaa: teräskattila ja rautapata. Teräskattilan pohjalle pilkotaan perunat ja porkkanat. Niiden päälle vettä ja pari kasvisliemikuutiota. Itse silppuan myös sipulia, enkä Lahtisen ehdottamaa pinaattia tai nokkosta – ne syödään ihan omissa keitoissaan.

Hetken päästä joukkoon lisätään pilkottu kukkakaali ja herneenpaloista vapautetut herneet. Herneitä silpoessa pitää tarkkailla, ettei joukkoon pääse lipsahtamaan matoja, joten silmälasit ovat tarpeen. Herneetkään eivät kuulu Mysi Lahtisen ohjeeseen, mutta minusta ne ovat tärkeä ja kaunis osa kesäkeittoa, ja minähän tätä keittoa teen.

Samaan aikaan ryhdytään rautapadassa valmistamaan suurusta. Ensin sulatetaan reilu kökkäre voita, siihen sekoitetaan noin saman verran vehnäjauhoja ja sekoitetaan hetken. Mysi Lahtinen kehottaa kippaamaan päälle litran maitoa kerralla, itselläni on tapana lisätä maito hiljalleen ja sekoitella samalla. Lopuksi vielä liemikuutio joukkoon ja annetaan kiehua kannen alla hiljaksiin.


Suuruksen kanssa saa olla tarkkana, ettei se vaan pala pohjaan.

Lopuksi kipataan teräskattilasta miltei kypsät vihannekset suuruksen joukkoon ja maustetaan valkopippurilla ja sokerilla. Annetaan kypsyä hetken ja maistetaan, onko sokeria varmasti tarpeeksi (mutta ei liikaa).

Lopuksi lisätään silputtua persiljaa – sitä en ostanut torilta vaan kävin poimimassa puutarhan yrttimaalta ja täydensin kitukasvuista persiljaa kirvelillä – ja lohkare voita, joka sulaa keiton päälle, ”aurinkoiseksi silmäksi”, kuten Mysi Lahtinen sanoo.

Ostin vielä Rostenin leipomosta tuoreen, pehmeän ja maukkaan ruisleivän keiton kanssa nautittavaksi. Täytyy sanoa, että tuli herkullista.

Advertisements

One thought on “Syötyä: Mysi Lahtisen kesäkeitto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s