Kuva-arvoituksia

Ikuisuuksia kestänyt kirjaprojektini – Kersti Bergrothin elämäkerta – alkaa vihdoin ja viimein lähestyä loppuaan. Kirjan kustantajaksi on lupautunut Kulttuuriosuuskunta Partuuna.

Kun käsikirjoitus on kustannustoimittajan tarkan silmän tarkasteltavana, on aikaa pohtia kirjan kuvitusta. Koska suuri osa käyttämässäni aineistosta sijaitsee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa, sieltä lähdin etsimään myös kuvia. 

Kirjallisuusarkiston portaikko

Otin perjantaina arkistoon yhteyttä ja tullessani maanantaina paikalle ystävällinen virkailija oli etsinyt minulle valmiiksi tarvitsemani kuvakokoelmat, joissa oli Kersti Bergrothin ja hänen ystäviensä ja läheistensä kuvia. Niitä katsellessa hurahtikin useampi tunti kuin huomaamatta.

Mutta iso ongelma tuli siinä, että suurimmasta osasta kuvia ei ollenkaan selvinnyt, keitä kuvan henkilöt olivat, missä ja koska kuva oli otettu ja kuka oli kuvaaja. Niin paljon tietoa on kadonnut, kun ei ole jäljellä ketään, joka tunnistaisi kuvien henkilöt.

Hyvät kotialbumiin kuvaavat: huolehtikaa siitä, että merkitsette kuviin ajan, paikan ja kuvassa näkyvien henkilöiden nimet. Ne unohtuvat niin nopeasti. Kuvaaja itsekään ei välttämättä vuosien ja vuosikymmenien päästä muista, mistä tilanteesta kuva oli. Ja kun kuvaaja ei enää ole tavoitettavissa, katoaa lopullisesti mahdollisuus selvittää kuvien tiedot. Ja kuva ilman tietoja on pitkälti käyttökelvoton kuva.

Kersti Bergrothin tunnistan kaikista kuvista. Hänen suuret surumielisen silmänsä, joiden alle painui jo nuorena tummat varjot. Mutta yhdessä kuvassa, jossa iltapukuinen joukko nuoria oli kokoontunut Suomen lippujen alle, Kersti Bergrothin silmät eivät olleetkaan surulliset, vaan ne katsoivat ilkikurisesti flirttaillen komeaa viiksekästä pöytänaapuria. Seinällä, lippujen välissä oli kuva kauneuskilpailun voittaneesta kaunottaresta. Olisiko kuvassa Ester Toivonen, joka vuonna 1933 valittiin Euroopan kauneimmaksi?

1930-luvun alussa Bergroth osti itselleen pienen kaksion Hesperiankatu kymmenestä.
Samoihin aikoihin, 1930-luvun alussa Bergroth osti itselleen asunnon Hesperiankatu kymmenestä

Eniten iloa ja huolta aiheuttivat ja kysymyksiä herättivät ne pienet, mustavalkoiset reprokuvat, jotka oli vuonna 1980 kopioitu suomen kielen laitoksen kokoelmista. (Ovatko alkuperäiset kuvat vielä siellä?) 

Yhdessä kuvassa oli neljä tyttöä, kaksi isompaa, kaksi pienempää, lämpimästi pukeutuneina talvipakkasessa. Toisessa kuvassa samat tytöt ja heidän lisäkseen pieni poika ovat porvarillisesti sisustetun olohuoneen sohvalla ja nojatuoleilla sievästi istumassa. Bergrothin sisarukset on helppo tunnistaa. 

Mutta kun kuvassa on suurempi joukko ihmisiä, joutuu arvailemaan, olisivatko siinä myös vanhemmat vai kenties muita sukulaisia. Silloin ei voi enää olla varma henkilöistä.

Tässä Viipurissa sijaitsevassa Belvederen talossa Bergrothin perhe asui
Tässä Viipurissa yhä sijaitsevassa Belvederen talossa Bergrothin perhe asui

Noiden yllä mainittujen Bergrothin lapsuus- ja nuoruuskuvien kuvauspaikka on varmaankin Viipuri, mutta kuvausaikaa voi vain summittain arvella. Mutta kun kuvassa on pöyheäkampauksinen, valkoiseen paitapuseroon ja pitkään tummaan hameeseen pukeutunut nuori nainen, joka huolettomasti pitää kädessään ylioppilaslakkia, voidaan olla melko varmoja, että kyseessä on kevät 1904.

Seuraavaan talveen taas ajoittuu kolmen naisen ryhmäkuva. Tummat, kiiltävät mekot yllään ja valtavan leveälieriset hatut päässään poseeraavat Bergrothin nuorimmat tytöt Kersti ja Inkeri sekä heidän äitinsä venetsialaisella torilla. Matkaan pitkin ja poikien Eurooppaa lähdettiin, vaikka Kerstin ensimmäinen vuosi yliopistossa oli kesken.

Mutta eniten minua jäi vaivaamaan kuva, jossa oli viiksekäs, silmälasipäinen mies korkeassa kauluksessaan. Onko hän perheen ainoa poika Harry vai kenties – olisiko se mahdollista – Bergrothin ensimmäinen aviomies, vuonna 1917 tuberkuloosiin menehtynyt Samuel Hagelin? 

En ole nähnyt hänestä yhtään kuvaa, eikä tässä kuvassa ole pienintäkään vihjettä siitä, koska kuva on otettu tai kuka on kuvan henkilö.

Samuel Hagelinin nimi löytyy Kersti Bergrothin hautamonumentista.
Samuel Hagelinin nimi löytyy Kersti Bergrothin hautamonumentista.

Mutta ehkä voin kuvitella, että se on hän? Kuvittelun tekee mahdollisemmaksi se, että sama kuva löytyy vielä toisestakin paikasta vierellään – eri ajalta – Bergrothin toinen aviomies Alex Matson. Voinko julkaista kirjassa kuvan, jonka kuvittelen esittävän Bergrothin puolisoa?

Koska en ole saanut vielä arkistosta kuvia käyttööni, enkä sen jälkeenkään voisi arkiston kuvia julkaista blogissani, kuvitan tätä tekstiä, kuten osin myös kirjaanikin, omilla kuvillani paikoista, joissa olen Bergrothin elämään tutustuessani käynyt.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.