Tutkimushankkeen kuvittelua

Kun olen hetken aikaa ehtinyt hengähtää Suomen Akatemialle lähetetyn tutkimushankehakemuksen jälkeen, voin alkaa miettiä, mistä hakemuksen tekemisessä oikein on kysymys.

img_4925

Miksi teen hakemuksia?

Koska minulla on vakituinen työ yliopistonlehtorina ja olen dosentti, on minulla tietyllä tapaa velvollisuus hakea projekti- tai muuta rahoitusta tutkijoille, joilla ei vakituista työtä ole – ja suurin osa tutkijoista on sellaisia.

Vaikka rahoituksen saaminen on äärimmäisen epätodennäköistä, sekä oppiaine että laitos ja koko yliopiston johto pitävät tärkeänä, että hakemuksia tehdään. Ne myös tukevat hakemuksien valmistelua tarjoamalla paitsi henkistä tukea myös erilaista koulutusta ja preppausta sekä osoittamalla henkilöitä, jotka ovat valmiita vastaamaan hakijan kysymyksiin nopealla aikataululla. Hankkeet eli ns. ulkopuolinen rahoitus on yliopistossa niukkenevien varojen aikana entistä tärkeämpää.

Henkilökohtaisessa urakehityksessä hankkeiden johtaminen ja ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen ovat erittäin meritoivia. Virantäytöissä kysellään saaduista rahoituksista, johdetuista projekteista ja läpimenneistä hankkeista.

Entä ne hankkeet, joita ei rahoiteta?

Kukaan ei koskaan kysy, miten monta hakemusta olet tehnyt tai minkälaisia ovat olleet ne hankkeesi, joihin et saanut rahoitusta – tai ne joihin et jaksanut tai ehtinyt edes hakea. Kukaan ei koskaan halua muistaa, miten monta tuntia on työskennellyt rahoitushakemuksia tehden.

Missä on se kuviteltujen hankkeiden hautausmaa, jonne on haudattu ne lukemattomat briljantit tutkimusideat, rohkeat avaukset, innovatiiviset oivallukset tai pitkällisen työn ja puurtamisen tuloksena syntyneet asialliset suunnitelmat uuden tiedon tuottamiseksi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukaan ei kysy niiden perään. Kukaan ei laske niitä tunteja tai valvottuja öitä, joita olet viettänyt hankkeita suunnitellen ja ideoiden tai tutkimussuunnitelmaa määrämittaiseksi ja -muotoiseksi hioen.

Kielteisen rahoituspäätöksen saaneet hankkeet haudataan hiljaisuudessa. Niitä muistellaan yksin yön pimeydessä, vähän häpeillen niiden huonoutta ja keskeneräisyyttä.

Mutta ehkä kaikista hankkeista ja suunnitelmista pitäisi iloita, hyödyntää niiden hyviä ideoita, kokeilla kehiteltyjä käytänteitä tai ainakin muistaa, miten hauskaa oli niitä suunniteltaessa. (Tosin tiedän kirjoittavani etuoikeutetusta positiosta, jossa palkka tulee tilille joka kuukausi, vaikka hakemukseni hylättäisiinkin.)

Miksi tutkimusprojektien suunnittelu on hauskaa?

Yhdessä kuvittelu on aina yksin kuvittelua innovatiivisempaa ja hauskempaa. Siksi tutkimusprojekteja on mukava suunnitella yhdessä hyvien ja fiksujen ihmisten kanssa.

Tänä syksynä lähtenyt hankehakemus on oikeastaan laitettu alulle jo viime vuoden kesän mökkitapaamisessa, joissa brainstormattiin meren ja metsän välissä. Yhdessä pystyy ajattelemaan suuremmin ja rohkeammin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän syksyn kiireissä emme kovin paljoa ehtineet kasvokkain suunnitella, vaan jokainen kirjoitti yksinään omaa osiotaan ja keskustelu käytiin tekstiviesteillä, sähköposteilla, messenger-viesteillä ja puhelimessa.

Jokaisen piti kuvitella hankkeen kokonaisuus yksinään. Aina yksin kuviteltu ei sopinutkaan yhteiseen kuvitelmaan, josta minulla hankkeen johtajana oli vastuu.

Kun kirjasimme hankkeen tavoitteita ja suunnitelmia, tulevia julkaisuja ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa, kuvittelimme samanaikaisesti tutkimusprojektin olemassaolevaksi ja toimivaksi. Kuvittelimme itsemme sen osaksi, tekemässä suunniteltuja, hienoja asioita.

Kuvittelimme seminaareja Tarton yliopistossa, kirjoitusretriittejä Villa Tammekanissa, tutkimusvaihtoa brittiläisissä yliopistoissa, kansainvälisten tutkijoiden vierailuja Turkuun, yhteisiä tapaamisia ja tilaisuuksia tutkittavien kanssa, yleistajuisten tekstien ja blogien kirjoittamista, julkisia esiintymisiä, tieteellisten artikkelien aiheita ja julkaisukanavia. Tulimme kuvitelleeksi myös yhden, erittäin tarpeellisen kirjankin, jonka kirjoittamisen mahdollisuudesta innostuimme niin, että mieli teki heti ryhtyä toimeen.

Hakemuksen kohtalo selviää vasta ensi vuoden kesäkuussa. Siihen asti yritämme pitää kuvitelmaa hankkeesta yllä. Jokainen tutkija voi omalta osaltaan ja resurssiensa puitteissa edistää omaa tutkimusprojektiaan. Usein käykin niin, että vaikka tutkimushanke ei saisikaan rahoitusta, yksittäisten tutkijoiden omat hankkeet saavat rahoituksen ja etenevät valmiiksi asti.

Ja jos tämä hanke ei tällä kertaa saa rahoitusta, pitää kuvitella uusi hanke. Ja tutkijan, jonka toimeentulo on tutkimusrahoituksesta kiinni, on kuviteltava samanaikaisesti useita eri hankkeita, useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.