Kirjoittamisesta kuunneltua ja puhuttua

Hyvien käytäntöjen päivä

Tämän blogin alkuperäinen tarkoitus on ollut kirjoittaa kirjoittamisesta, kuten pääosin olen tehnytkin. Joskus – esimerkiksi nyt – mietin, voiko blogikirjoittamista käyttää myös kirjoittamisen välttelynä. Mutta kaikki kirjoittaminen on kirjoittamista, kirjoittamisesta puhuminen on kirjoittamista ja nyt kirjoittamisesta puhumisen kuuntelu sai sekin kirjoittamisen arvon.

Laitoksellani järjestettiin nimittäin opettamisen ja tutkimuksen hyvien käytäntöjen jakamisen päivä. Päivä järjestettiin luonnollisesti Turussa, ja koska itse sijaitsen nyt muualla, piti käyttää teknisiä vimpaimia, että saatoin olla ainakin joiltain osin virtuaalisesti paikalla.

Ajoittain tarvittiin jopa kaksi vimpainta, josta toisesta minä näyin ja kuuluin Turkuun, kun taas toisesta saatoin kuunnella, mitä Turussa puhuttiin. Aivan kaikkea en kuullut, joten paljon jäi arvailujen varaan ja konstruoin mielessäni ajatuksiksi – kuvittelin – sen minkä vain katkonaisesti kuulin.

Ymmärsin kuulemastani, että siellä oli hyvä ja rento tunnelma. Paikalla oli opettamisesta ja tutkimisesta kiinnostuneita ja innostuneita ihmisiä. Itse osallistuin tapahtuman kirjoittamiseen keskittyvään osioon kertomalla omasta residenssikuukaudestani, miten sen käytän ja siitä, miten olin sen onnistunut järjestämään.

p1030926
Residenssihuoneistossa on mukava kirjoittamiseen ja lukemiseen houkuttava työhuone

Alla käsittelen kahta puheista ja puheenvuoroista välittynyttä, itselleni tärkeää teemaa.

Kirjoittamisen koulukunnista

Kirjoittamisessa on eri koulukuntia ja erilaisia tapoja toteuttaa se – tässä puhun nimenomaan tutkimuskirjoittamisesta, artikkelien ja kirjojen kirjoittamisesta.

Jotkut käyttävät eteen ilmaantuvat pienet tai isommat joutohetket tutkimuksen tekoon. He kirjoittavat ylimääräiseksi jääneet varttitunnit, lukevat tutkimuskirjallisuutta bussimatkoilla, miettivät tutkimustaan kassajonossa seisoessaan. Näin työ etenee pienin paloin, mutta etenee koko ajan.

Jotkut varaavat tietyt tunnit – esimerkiksi aamuvarhain ennen opetuksen alkamista tai iltamyöhään muun perheen nukkuessa – kirjoittamiseen ja tutkimukseen. Toiset rukkaavat aikataulujaan niin, että viikkoon jää yksi tai kaksi kokonaista päivää tutkimuksen tekoon.

Joillekin on vaikea mahduttaa tutkimus- ja kirjoitustuokioita tai -päiviä aikatauluunsa, joten tutkimuksen teko ja suuri osa kirjoittamisesta sijoittuu sille erikseen varattuihin aikoihin, jotka tapaavat olla sellaisia, jolloin muu osa ihmiskuntaa pitää vapaapäiviä tai lomaa. Tai sitten voi varata kalenterista tietyt viikot, päivät tai viikonlopun, pakata laukkunsa ja lähteä muualle kirjoittamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aina ei voi tietenkään lähteä kirjoittamaan Rooman kattojen ylle Villa Lanteen, mutta joskus voi

Luulen, että itsestäni – ehkäpä monissa meistä – löytyy aineksia näihin kaikkiin muotoihin. Sehän riippuu siitä, missä vaiheessa tutkimus on, minkälaisessa vaiheessa kirjoitusprosessi on, missä menevät deadlinet ja miltä kalenteri näyttää opetuksen osalta.

Itse aina päätän kirjoittaa joka päivä – mutta useimmiten epäonnistun surkeasti. On totta, että katson opetuksen, ohjaamisen ja arvioinnin olevan asioita, jotka pitää ensin hoitaa valmiiksi, ennen kuin voin keskittyä ”omaan” tekemiseeni. Siksi oma kirjoittaminen jää aikoihin, jolloin opetusta on vähemmän. Ja tämä on asenne, joka pitäisi muuttaa: tutkimuksen teko on työtäni, josta minulle maksetaan palkkaa.

Erityisesti keväällä ja kesällä minun on helpompi ottaa kirjoittaminen osaksi jokapäiväistä käytäntöä. Aamulla voin istua kuistilla auringossa, juoda aamukahvit ja kirjoittaa muistikirjaan ensimmäiset sivut. Siitä on helppo jatkaa tietokoneen ääressä.

img_3677

Kesäaikaan on myös helpompi järjestää yksin tai yhdessä toisten kanssa kirjoitusretriittejä, jossa kokoonnutaan (tai mennään) vaikkapa mökille. Vietetään yhdessä aikaa ruokailuhetkinä ja iltapuhteella, mutta muutoin jokainen vetäytyy oman kirjoittamisensa pariin.

Ympäri vuoden voi totta kai tehdä kirjoitustreffejä kahviloihin (tai puistoon tai kirjastoon), jolloin tietty aika varataan kirjoittamiselle ja tietty aika kuulumisten vaihdolle tai kirjoittamisesta puhumiselle.

Mutta on aikoja, jolloin kirjoittaminen kulkee koko ajan mukana, erityisesti jos suuri projekti on lähestymässä loppuaan tai pienempää projektia painostaa lähestyvä määräaika. Silloin käyttää kaiken liikenevän ajan ja pienimmätkin joutohetket tekstin hiomiseen, lähteiden tarkistamiseen tai sen miettimiseen, mitä vielä pitäisi tehdä.

Esteiden ylityksiä ja lukkojen avaamisia

Minulle ovat olleet äärimmäisen tärkeitä erilaiset luovan kirjoittamisen kurssit, joille olen voinut osallistua sekä luovaan kirjoittamiseen ohjaavat kirjat, joita olen pyrkinyt lukemaan mahdollisimman paljon.

Kaikkein tärkeimpiä ovat olleet erilaiset kirjoitusharjoitukset. Aamun vapaa kirjoittaminen lukkoja avaamassa. Lyhyet muistan/en muista -harjoitukset muistia vetreyttämässä. Omien kirjoittajapersoonien etsiminen ohjatulla harjoituksella tai mielikuvaharjoitus, jossa omalle inhokki-kriitikolleni käy köpelösti tai jossa kuvittelen kohtaamisen itselleni myötämielisen lukijan kanssa. Pantoum-runon kirjoittaminen toi mystisesti esiin tekeillä olevan kirjan ytimen. Tulevaisuuden muistelu eli etukäteen kirjoitettu kirjan esipuhe tai puhe kirjanjulkistamistilaisuuteen voimaannuttavat ja auttavat näkemään kirjan jo valmiina, jo kirjoitettuna.

Mieleen tulvii useita eri harjoituksia, joista on ollut minulle apua ja hyötyä. Jotkut harjoitukset ovat tuottaneet kirjoituksia tähän blogiin, joidenkin apu näkyy julkaistuissa kirjoissa tai artikkeleissa. Luovan kirjoittajan työkirjasta löytämäni harjoitus ”Kirjoita paras mahdollinen aloitus” auttoi minua kirjoittamaan kirjaani alkulauseen, joka ei ehkä ole kaikkien aikojen paras, mutta sellainen, johon olin itse todella tyytyväinen.

Siksi etsin kirjoittamista käsittelevistä kirjoista aina uusia harjoituksia, palaan jo tekemiini harjoituksiin ja käytän kirjoitusharjoituksia myös opiskelijoille pitämilläni tieteellisen kirjoittamisen kursseilla. Ja siksi lisäsimme harjoituksia toimittamaamme luovaa tietokirjoittamista käsittelevään artikkelikokoelmaan.

fullsizeoutput_1e77

Kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja ja ohjaaja Niina Repo rohkaisi tutkijoita kehittämään räväkästi kirjoittavia kertojaminuuksia, ehkä kokonaan uuden kirjoittajanimen tai vaihtamaan tekstinsä kertojaa! Jäin todella miettimään tätä. Uutta kirjoittajaminää, joka osaa kirjoittaa dialogia tai kirjoittajanimeä, joka osaa kirjoittaa fiktiota. Niitä haluaisin kehittää.

Kirjoittaessa – tai ainakin kun kirjoittaa julkaistavaa versiota – pelottaa aina. Niina Repo antoi tähänkin pelkoon voimauttavan ajatuksen: keskinkertaisuuden pelon voi voittaa vain tekemällä parhaansa. Tosin kiireen kerta toisensa jälkeen yllättämänä jää usein julkaistavan tekstin kohdalla tunne, että olisin voinut tehdä vielä paremmin, olisin voinut hioa enemmän, etsiä vielä enemmän lähteitä… Ehkä pelon kanssa on vain opittava elämään. Sitä kirjoittaa niin hyvin kuin kulloisissakin olosuhteissa on mahdollista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 

Mainokset

One thought on “Kirjoittamisesta kuunneltua ja puhuttua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s