Kaaoksesta eteenpäin

Vuosi sitten tänään tapahtui järkyttävä tilanne, josta näin jälkikäteen katsottuna on seurannut paljon hyvääkin.

Monenlaisten väärinymmärrysten ja yhteensattumien seurauksena Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen arkiston aineistoa – kelanauhoja, kasettinauhoja, vhs-kasetteja, u-matic-nauhoja – paiskattiin sikin sokin roskalavalle räntäsateeseen.

Nopean reagoinnin ja toiminnan seurauksena nauhat saatiin vielä saman päivän aikana kannettua sisään, Fennicum-rakennuksen kylmään eteisaulaan. Niiden tulevaisuus oli erittäin avoinna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun illalla, päivästä väsyneenä ja märkien, roskalaatikossa lojuvien arkistonauhojen näkemisestä järkyttyneenä kirjoitin blogitekstin Katastrofi arkistossa, en ollenkaan tiennyt tai pohtinut, mitä lähetin liikkeelle.

Olen pitänyt tätä blogia kesästä 2013 ja vaikka lukijoiden määrä on tasaisesti kasvanut, kirjoitukseni eivät ole herättäneet kovin suurta huomiota. Lukijoita on yleensä korkeintaan muutamia satoja. Tämä on aivan ymmärrettävää, sillä kirjoitan melko suurta yleisöä kiinnostamattomista aiheista, kuten luovasta kirjoittamisesta, uskontotieteestä tai esoteriasta.

Räntäsateessa kastuvat arkistonauhat herättivät kuitenkin välittömästi ennennäkemätöntä kiinnostusta ja lukijoitten määrä kipusi parissa tunnissa pariin tuhanteen. Aamulla herätessäni teksti oli nähty jo liki viisituhatta kertaa ja päivän päättyessä 10 000 raja paukahti rikki.

Jo kirjoittamista seuranneena iltana monet lukijoista olivat lähettäneet uutisvihjeitä eri tiedotusvälineille, jotka alkoivat soitella minulle heti aamusta. Vastasin sen minkä ehdin, päivä oli kuitenkin normaali opetuspäivä.

Fennicumin pihan roskalavalle joutuneet nauhat herättivät paljon huolta ja myötätuntoa, suuttumustakin. Syyllisiä etsittiin ja päitä toivotettiin vadeille. Joitain väärinymmärryksiäkin sattui. Erityisesti ryhdyttiin kantamaan huolta saamelaista uskomusperinnettä käsittelevästä niin sanotusta Dalvadas-kokoelmasta.

Katastrofin keskellä kävi selväksi muutama positiivinen asia:

  • Aineistoa oli kaikki nämä vuodet käsitelty huolellisesti eli nauhat olivat lähtökohtaisesti hyvässä kunnossa, joten niiden sisältö ei ehtinyt tuhoutua. Aineisto oli kärsinyt kuitenkin fyysisiä vahinkoja: se oli kostunut, hiekkainen ja nauhat sotkeutuneina
  • Arkistosihteeri ehti keskeyttää aineiston kuljettamisen roskalavalle, joten osa aineistosta ei joutunut ollenkaan ulos sateeseen, se oli vain perusteellisesti sekaisin
  • Nopean toiminnan johdosta kaikki aineisto saatiin kannettua sisätiloihin ennen yötä ja pakkasta

Yliopiston eri instanssit – tilapalvelut, viestintä, IT-palvelut, laitosjohto, jopa itse rehtori  – reagoivat nopeasti. He eivät jääneet surkuttelemaan tilannetta, vaan delegoivat vastuuta, tarjosivat resursseja ja katsoivat heti eteenpäin.

Ensin selvitettiin, mikä olisi järkevä tapa toimia, etteivät vahingot lisääntyisi. Apua kyseltiin Kansallisarkistosta sekä Kavista. Saimme myös yhteydenottoja ja neuvoja arkistoalan ammattilaisilta. Yliopiston lupaama resursointi mahdollisti sen, että vahinkoja korjaamaan pystyttiin palkkaamaan asiantunteva yritys.

Lattialla ja sokin sokin rullakoissa olevia nauhoja alettiin järjestellä ja pakata. Mukana oli henkilökuntaa ja opiskelijoita. Myötätuntoiset ja aineistosta huolissaan olevat ihmiset tarjosivat myös apuaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aulan lattialla olleet kastuneet nauhat järjestettiin formaatin mukaan (kelanauhat, kasettinauhat, videonauhat) sekä vielä sen mukaan, oliko ne digitoitu vai ei. Suuri urakka oli siinä, kun pakkauksistaan tippuneet avokelanauhat kaivettiin esiin, kelattiin kokoon ja etsittiin, löytyykö niistä arkistointitunnusta, jonka mukaan ne voisi identifioida. Osa nauhojen päistä oli katkennut tai ryttääntynyt, jotkut muoviset video- tai C-kasetit olivat murtuneet, mutta kaikki materiaali kerättiin talteen.

Sekoittuneet, mutta koko ajan sisällä olleet nauhat järjesteltiin laatikoihin Fennicumin tutussa XXV-luentosalissa, joka tässä teki viimeisen palveluksensa laitokselle. Itse muistelin kaiholla salissa kokemaani: pääsykoetta, lukemattomia luentoja sekä kuuntelijana että luennoitsijana ja kaiken huipentumana väitöstilaisuuttani. Tämä sali on nähnyt paljon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Fennicumin luentosali XXV

Viikko katastrofin jälkeen kaikki aineisto oli siististi laatikoissa odottamassa kuljetusta. Kastunut osa kuljetettiin Helsinkiin, yritykseen, joka puhdistaisi ja kuivattaisi aineiston ja tarvittaessa myös huolehtisi digitoinnista. Nykytiedon mukaan kaikki aineisto onnistuttiin pelastamaan (tämänkaltainenhan tilanne ei olisi, jos puhdistus ja kuivaus olisi jäänyt arkiston omien, vaatimattomien resurssien varaan).

Kuivaksi jäänyt aineisto toimitettiin lämpimään välivarastoon odottamaan arkistokelpoisten tilojen valmistumista ja mahdollista digitointia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös muuta alkoi tapahtua. Kuten tutkija Taina Saarenpää blogissaan osoitti, arkisto oli pitkään ollut aliresursoitu. Tilanne on tuttu kaikissa muistiorganisaatioissa. Yhteiskunta ja ympäröivä organisaatio eivät tunnista humanistisen tutkimuksen, muistitiedon tai arkistoaineiston arvoa – ennen kuin se on vaarassa hävitä. Nyt oltiin tilanteessa, jossa usea taho kantoi huolta kultuuriperinnöstä, ja jossa muistitietoaineiston merkitys tuli monille selväksi. Yhä useampi ymmärsi, että arkistoilla on väliä.

HKT-arkisto ja sen palvelut sijaitsevat Teutorissa, kirjaston kanssa samoissa tiloissa, jossa arkiston asiakkaat voivat käyttää kirjaston tutkijatiloja. Viime kesän kynnyksellä – paljolti tämän arkistoa koskevan keskustelun ansiosta – mahdollistui myös kokopäiväisen arkistonhoitajan (yliopiston ammattinimekkeiden rajallisuuden vuoksi arkistoalan yliopisto-opettajan) palkkaaminen. Se onkin osoittautunut suureksi iloksi ja hyödyksi paitsi arkistolle myös koko laitokselle.

Arkisto ymmärretään nyt koko laitoksen resurssiksi, joka mahdollistaa tutkimusaineistojen turvallisen arkistoinnin, kuten Suomen Akatemia ja muut vastuulliset rahoittajat edellyttävät. Aineistojen elinkaaren suunnittelu, Data Research Planien kirjoittaminen sekä aineistojen arkistointiin ja käyttöön liittyvät eettiset ja tietosuojakysymykset ovat asioita, joiden ratkaisuihin voi saada tukea paitsi yliopiston tutkimuspalveluista myös arkistosta. Ylipisto-opettaja kouluttaa laitoksen oppiaineiden henkilökuntaa ja opiskelijoita arkistojen hyödyntämiseen sekä aineistojen hallintaan. Arkiston palveluista voi lukea täältä

Turun yliopistossa on myös Suomen ainoa kulttuuriaineistoihin ja niiden arkistointiin perehdyttävä koulutusohjelma, Arkistoalan ja asiakirjahallinnan maisteriopinnot, joka on kiinteässä yhteydessä arkiston kanssa. Opiskelijat voivat esimerkiksi suorittaa harjoittelunsa HKT-arkistossa. Lisäksi arkisto on palaamassa aktiiviseksi osaksi arkistoalan kansainvälistä yhteistyötä ja verkostoja, joka seuraa alaa säätelevää lainsäädäntöä ja tutkimusta. Mistään pölyttyneestä paikasta ei ole kyse.

Vuoden takaisesta aallonpohjasta on siis noustu hienosti ylöspäin.

Mutta räntäsadepäivää ja sen antamia opetuksia ei kannata unohtaa.


One thought on “Kaaoksesta eteenpäin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.