Kurkistus kulissien taakse

Viherjuuria-blogissa oli ajat sitten, viime vuoden kesällä haaste kuvata omia kirjoitusolosuhteita. Tartuin haasteeseen, vaikka oletan, että kukaan ei ole koskaan pohtinut puolta minuuttia, minkälaisessa tuolissa tai minkälaisen pöydän ääressä kirjoitan. Ja olen myös aiemmin, ilman minkäänlaista haastetta, kuvannut kirjoitusolosuhteitani vaikkapa Roomassa, Edinburghissa, mökillä tai meren äärellä.

Suurimman osan ajasta sitä kuitenkin kirjoittaa vähemmän eksoottisissa olosuhteissa. Mutta koska asun isossa talossa, löytyy kotoakin useita kirjoituspaikkoja. Ulkona riippumatossa tai lepotuolissa mielummin luen kuin kirjoitan.

Kirjoitan käsin muistikirjaan, tabletilla tai läppärillä, siksikin kirjoituspaikkaa on helppo vaihtaa.

Työpaikan työhuoneessa kirjoitan käytännössä vain työasioita, oma kirjoittaminen – myös tieteellinen – tapahtuu muualla. Yleensä kotona. Kun on mahdollisuus pidempiaikaiseen kokopäiväiseen kirjoittamiseen, esimerkiksi kesäkuukausina, käytössäni on yläkerran työhuone, mutta jotenkin koen oloni siellä kovin eristyneeksi.

Siellä voin kuitenkin levitellä papereita ja kirjoja ja uppoutua pitkäkestoisiin artikkelin tai kirjankirjoitusprojekteihin. Tosin kissa on viime aikoina mieltynyt työhuoneeni sohvaan, joten siinä istuessa tulee yltä päältä kissankarvaiseksi. Huoneessa on onneksi muitakin paikkoja istua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Työhuoneen sohvapöytä täyttyy kirjoitustarvikkeista

Siksi kirjoitan tilanteen, olosuhteiden ja mielentilan mukaan olohuoneen sohvannurkassa, sängyssäni, asuinkerroksen työhuoneen nojatuolissa tai kesäaikaan kuistilla, josta on kauneimmat näkymät mutta, jossa saattaa tulla myös kuuma.

Kuisti on nimenomaan kesäaamujen kirjoituspaikka, muihin vuodenaikoihin se on melko viileä tai suorastaan kylmä. Lämpötila on suunnilleen sama kuin ulkona. Erityisen inspiroivaa on kirjoittaa aamusivuja – vapaata kirjoittamista mielen herättämiseksi – kuistilla, jonne luonto sekä näkyy että kuuluu.

Mukavin nojatuoli löytyy keittiön viereisestä työhuoneesta, joka on ollut myös viinintekohuone. Siksi pieni huone oli ainakin kesällä ja syksyllä täynnä pulputtavia sammioita, joissa puutarhan sato jalostui viiniksi. Mutta rahille on hyvä nostaa jalat, keittiö on käden ulottuvissa ja ikkunasta näkee nousevan auringon keväisin ja syksyisin.

Olohuoneessa on kulmasohva, jossa on mukava lukea ja tehdä läppärillä töitä. Harmi vaan, että myös kissa on huomannut sohvan mukavaksi. Joten siinäkin istuessa tulee useimmiten yltä päältä kissankarvaiseksi.

Siksi työskentelen useimmiten sängyssä. Kersti Bergroth, jonka elämään olen viime vuosina tutustunut, kirjoitti hänkin sängyssä. Koska hän kuoli jo 1975, hän ei voinut hyödyntää läppäreitä tai tabletteja, vaan kirjoitti käsin. Hänellä oli aina jotain kirjoitettavaa, suurempia tekstikokonaisuuksia, joista tuli romaaneja ja pienempiä tekstinpätkiä, joista tuli kolumneja ja muita lehtijuttuja. Hän kirjoitti myös valtavat määrät kirjeitä, joista suurin osa on vuosikymmenten saatossa hävinnyt.

Itsekin olen haaveillut käsinkirjoitettujen kirjeiden taidon elvyttämisestä, mutta toistaiseksi kirjeet lähtevät sähköpostilla. Käsinkirjoitettuja muistikirjoja sen sijaan on iso pino.

Blogeja ja bloginalkuja tulee kirjoitettua juuri siinä paikassa, missä kulloinkin sattuu olemaan, kun aihe pullahtaa mieleen, tilanne tai keskustelu tai luettu teksti herättää inspiraation. Toivottavasti nyt kesän aikana saan taas kirjoittamisesta kiinni. Olosuhteisiin se ei ainakaan kaadu.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.