Kirjoja joita ajattelen öisin, osa 2

Kun Turun vuoden 2018 kirjamessuihin on aikaa vajaa viikko, on hyvä kohta kirjoittaa kirjoista: niistä joita olen lukenut, niistä joita olen lukemassa ja niistä joiden lukemista odotan. Tämä messuviikon toinen päivitys kertoo paljon odottamastani kirjasta, jonka olen ehtinyt jo lukea aikaisemmin.

Minna Rytisalo 2018. Rouva C. Gummerus.

Kuten messuviikon ensimmäisessä postauksessa, myös tässä on kyse niin sanotusta ”vaikeasta toisesta kirjasta” eli siitä, miten onnistuneen ja menestyneen ensimmäisen kirjan jälkeen voikin olla vaikeaa – ja joillekin jopa mahdotonta – onnistua toisessa kirjassa samalla tavoin tai ylipäätään saada kirjoitettua se toinen kirja.

Edellisessä postauksessa tarkastelemani Mia Kankimäki vaikuttaa onnistuneen kirjoittamaan myös erinomaisen toisen kirjan, mutta se on vienyt häneltä paljon aikaa ja vaatinut paljon työtä.

Kuusamolaisen äidinkielenopettaja Minna Rytisalon palkittu esikoisromaani Lempi ilmestyi vain pari vuotta sitten, vuonna 2016, joten hän ei ole tämän toisen romaaninsa kirjoittamiseen käyttänyt kovin paljoa aikaa.

fullsizeoutput_28cd

Kun kuuntelin Nuoren Voiman Kirjoittamisesta-podcastista Rytisalon haastattelua, sekä haastattelija Erkka Mykkästä että minua hämmensi se helppous, jolla Rytisalo kertoi sekä ensimmäisen että toisen romaaninsa syntyneen. Ensimmäinen kirjoittautui opettajantyön ja perhe-elämän lomassa hyvin nopeasti, puhelimen muistiin ajatuksia näpytellen. Toista romaania Rytisalo oli saanut kirjoittaa rauhassa kotona, kirjailija-apurahasta nauttien.

Hän ei ole käynyt mitään kirjoittajakoulutuksia, mutta toki äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot Jyväskylässä ovat kouluttaneet hänestä hyvän kirjoittajan. Hän kertoo podcastissa oppineen kirjoittamaan lukemalla. Ja kirjoittamalla kirjallisuusblogia. Jonkin ajan kuluttua hän pohti, josko kirjoittaisikin itse romaanin sen sijaan, että kirjoittaisi toisten romaaneista.

Kuuntelin Rytisalon esikoisromaani Lempin äänikirjana, joten sen tarina ja kohtaukset ovat tallentuneet minulle jännittävästi kuulomuistiin. Kuunnellen kirjat kestävät kauemmin ja joskus en malta odottaa niin pitkään, että lukija pääsee kirjan loppuun vaan aloitan itse lukemisen – BookBeatissa voi näin tehdä kesken kirjan, vaihtaa äänikirjasta e-kirjaksi. Lempin kuuntelin alusta loppuun ja mieleni rakensi eläviksi romaanin pohjoiset tapahtumapaikat ja keskeiset henkilöt.

Syyskuussa 2018 ilmestyi Minna Rytisalon toinen romaani Rouva C. Se ei jatka Lempin tarinaa tai teemaa vaan asettuu nyt hyvin suosittuun fiktiivisen biografian lajityyppiin ja tarjoaa fiktiivisen kuvauksen Minna Canthista.

Minna Canthin sijoittaa aina Kuopioon, vahvaksi yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi keskustelijaksi. Hän on kaikissa kuvissa leski. Rytisalon romaani tarjoaa kuitenkin toisen laisen kuvan. Se tarkastelee hänen keskeytyviä opintojaan Jyväskylän seminaarissa, empimisen jälkeen tapahtunutta avioitumistaan lehtori Canthin kanssa, yhteisen kotitalon rakennusta, jatkuvia raskauksia ja aina vain uusia lapsia sekä heräävää yhteiskunnallista omatuntoa ja halua kirjoittaa.

Minna Rytisalo on tehnyt romaaniinsa runsaasti taustatöitä. Hän on lukenut Minna Canthin tuotannon ja kirjeenvaihdon sekä hänestä tehtyä tutkimusta. Keskeinen innoituksen lähde on Minna Maijalan väitöskirja Passion vallassa (2008) ja elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth (2014). Siinä Maijala kumoaa aiemman, erityisesti Lucina Hagmanin rakentaman, Canth-kuvan. Erityisesti Canthin aviopuoliso lehtori Canthin hahmo saa Maijalan tulkinnassa aivan uusia ulottuvuuksia: hän ei ollutkaan tyranni vaan puolisoaan tukeva ja rakastava mies. Tähän tulkintaan pohjautuu myös Rytisalon kuvaus.

Minna ja Edith
Vuonna 2014 julkaistiin uudenlainen elämäkerrallinen, lähteisiin ja tarkkaan tutkimukseen perustuva tulkinta niin Minna Canthista kuin Edith Södergranista. Ks. blogitekstini näistä

Rytisalo ottaa lähtökohdakseen faktat ja lähtee kuvittelemaan: minkälaista on ollut opiskella Jyväskylän opettajaseminaarissa, elää lehtorin rouvana ja synnyttää tyttäriä toisensa jälkeen ajassa ja ympäristössä, joissa naisilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia kouluttautua ja vaikuttaa omiin elämänolosuhteisiinsa.

Alkuhankaluuksien jälkeen Rytisalo kuvaa Canthien perhe-elämän ja avioliiton onnelliseksi. Puoliso tuntuu tekevän kaikkensa oikukkaan rouvansa eteen, joka ilmeisesti kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja suututtaa paikkakunnan paremman väen.

Romaani myös tarjoaa mahdollisia selityksiä Minna Canthin myöhemmälle tuotannolle ja huolenaiheille: aviottomat äidit, köyhien perheiden lapset, tyttöjen koulunkäynti ja naisen asema yhteiskunnassa ylipäätään. Ensimmäiset kirjoitukset, oppikirjat, Canth tekee yhdessä miehensä kanssa, sitten puoliso tarjoaa vaimolleen mahdollisuutta kirjoittaa ajatuksistaan hänen toimittamaansa lehteen.

Romaani kuvaa kauniisti rakkautta ja ystävyyttä, jotka parhaimmillaan parisuhteessa vallitsevat, halua antaa toisen kasvaa omaksi itsekseen. Se kuvaa äitiyden onnea ja raskautta, huolta tyttäristä, äidistä ja sisaresta, mutta myös kärsivistä ja raskautetuista, köyhistä naisista. Romaani puhuu naisten oikeudesta koulutukseen ja omaehtoiseen ajatteluun.

Rytisalo kirjoittaa kaunista kieltä. Hän tekee Minnasta tutun ja läheisen, läsnäolevan. Teoksen lopussa kirjailija pohtii kirjoittamisprosessiaan ja suhdettaan faktoihin: kun on lukenut kaiken Minna Canthista, on mahdollisuus irrottautua faktoista, ”liukua ihmeeseen” ja kuvitella, miten olisi voinut olla.


2 thoughts on “Kirjoja joita ajattelen öisin, osa 2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.