Matkalla, seurassa, ei-maassa

Osallistuimme viikon mittaiselle seuramatkalle Pohjois-Kyprokseen, turkkilaisten miehittämään maahan, jota Turkkia lukuunottamatta mikään muu maa ei ole tunnustanut. Maa on siis laiton, vakiintuneiden kansakuntien ulkopuolinen, ei-maa.

Matkaamme kuului neljä päivää opastettuja kierroksia, yöpymisiä kahdessa eri hotellissa sekä kaksi lepopäivää (joiden aikana olisi voinut osallistua erikseen maksettaville retkille), jolloin oli aikaa myös koota ajatuksia yhteen ja kirjoittaa. Tähän pitkään postaukseen olen koonnut eri otsikoiden alle ajatuksiani ja kokemuksiani matkan aikana.

Opastettu matka

Pitkän lentomatkan – johon sisältyi välilasku turkkilaiselle lentokentälle, jossa kukaan ei jäänyt pois tai noussut kyytiin – väsyttäminä löysimme matkalaukkumme ja jonotimme meille määrättyyn bussiin, jonka takalasissa roikkuivat vihreät pitsiverhot ja joka tuntui jo parhaat päivänsä nähneeltä. Ajoimme vieraassa maassa pimeyden halki kohti tuntematonta määränpäätä.

Ajatukset sivistyneestä kulttuurimatkasta alkoivat heti horjua, kun osa matkalaisista oli lentotarjoilujen jälkeen huomattavan väsyneitä ja kun murtaen alakoululaisille sopivaa selkoenglantia puhuva ja sanoja moneen kertaan toistava mies paljastui viikon matkaoppaaksi. Samojen asioiden kertaaminen, pikkutuhmat vitsit, okei-sanan loputon toisto ja itselleen nauraminen särkivät korvia. Mihin olimme joutuneet?

Mutta onneksi määränpäästä löytynyt hotelli oli loistava, illallistarjoilu uskomattoman monipuolinen ja hotellin takana lainehti Välimeri, joka näkyi myös huoneen ikkunasta. Oikeastaan kaikki oli paremmin kuin hyvin.

Hotellihuoneen ikkunasta avautui näkymä Välimerelle. Ajatuksissa oli myös se, että meren takana, ei kovin kaukana, sijaitsi Syyria.

Oppaan puheeseenkin tottui parissa päivässä ja häneen alkoi suhtautua suopeasti hänen unohtuessaan kertomaan pitkiä ja yksityiskohtaisia tarinoita historiasta ja Antiikin mytologioista. Ja hiljalleen aloimme saada tietoa myös kyproslaisista ja turkkilaisista tavoista ja kulttuurista sekä valloitusten täyttämästä historiasta: valloittajien joukosta löytyivät ainakin roomalaiset, venetsialaiset, ottomaanit ja britit.

Juuri nyt miehittäjänä on Turkki, mutta miehitys-sanaa ei käytetä. Turkki on ottanut kontrollin, pitää hallussaan, turvaa ja suojelee kansalaisia ja vain ”on” maassa. Turkin avulla on esimerkiksi rakennettu vesiputki, mikä ratkaisi pitkään vaivanneen vesipulan. Myös energiapulaan Turkki on tuonut helpotusta. Turkki on emämaa, suojelija ja mahdollistaja.

Kaikista kaupungeista ja kylistä löytyy turkkilaisten isän ja Turkin valtion perustajan, Kemal Atatürkin patsas.

Pohjois-Kyproksesta rakentuu viikon aikana kuva osana Turkkia, Turkista riippuvaisena alueena, samalla kun kuvaa taustoittaa pahoitteleva narratiivi siitä, että Pohjois-Kyproksen itsenäisyyttä ei ole tunnustettu, mistä aiheutuu paljon huolta ja hankaluuksia.

Oppaan puheen taustalla tuntuu kytevän toive yhtenäisen Kyproksen synnystä (jota kreikkalaiset vastustavat), vaikka hänellä itsellään on Turkin passi, jonka kanssa ei voi ylittää Etelä- ja Pohjois-Turkkia erottavaa Vihreää linjaa, maiden rajaa. Vihreää linjaa ovat suojelleet vuosikymmeniä YK:n rauhanturvaajat, myös kymmenettuhannet suomalaiset rauhanturvaajat.

Tyypit

Seuramatkalle osallistuu aina erilaisia, tunnistettavia tyyppejä. Bussilliseen ihmisiä mahtuu monenlaisia elämänkokemuksia ja kohtaloita. Meidän matkamme teemana oli ”apostoleita ja ristiritareita”, mikä antoi olettaa, että matkaseura koostuisi kulttuurista, historiasta ja uskonnosta kiinnostuneista ihmisistä. Samanlaisista kuin me.

Ja olihan siellä myös kulttuurista ja historiasta tietäviä ja kiinnostuneita. Mutta oli myös niitä, jotka puuskahtivat bussin pysähtyessä ärtyneenä: ”taas jotain raunioita”. Lopulta he kieltäytyvät ollenkaan poistumasta autosta, ellei lähistöllä ollut ravintolaa tai kuppilaa, jonne istahtaa oluelle siksi aikaa, kun muu ryhmä tutustui raunioihin tai vähän paremmassakin kunnossa oleviin nähtävyyksiin, kuten apostoli Barnabaksen tai apostoli Andreaksen luostariin tai myyttiseen Salamiin kaupunkiin.

Salamis on myyttinen roomalaisten rakentama kaupunki, jonka raunioista löytyy kylpylä, julkinen vessa, koululaitos ja teatteri.

Seuramatkalla on aina myös niitä, jotka eivät osaa tai ymmärrä vieraita kieliä. Harva meistä matkalla olleista turkkia ymmärtää, mutta suurin osa tulee toimeen englannilla. Mutta jotkut tarvitsevat viereensä henkilön, joka kääntää oppaan sanoman suomeksi.

Jotkut tuijottavat bussin ikkunasta tyhjin silmin oppaan kertoessa Pohjois-Kyproksen historiasta, Rikhard Leijonanmielen vierailusta tai Afroditen syntymästä. Historia ei loppujen lopuksi kiinnostanutkaan heitä.

Pohjois-Kyproksen kärjestä löytyy uskomaton, maailman kauneimmaksi nimetty hiekkaranta Golden Beach. Taru kertoo Afroditen syntyneen siellä.

Seuramatkalla on myös aina niitä, jotka nauttivat aamiaisen jälkeen oluen hotellin terassilla, lantraavat bussissa vesipulloon paikallista viinaa heti yhdeksältä, jotka ottavat tukea bussin seinästä lähtiessään liikkeelle.

Heidän askeleensa muuttuu jäykemmäksi, nenä punaisemmaksi ja kasvot pöhöttyneemmiksi matkan edetessä. Mutta he ovat iloisia ja sosiaalisia seuraihmisiä, eivätkä aiheuta häiriötä tai ongelmia muille matkalaisille.

Mukana saattaa olla myös valloittava nuoripari, joka matkustaa säästöbudjetilla, iäkäs pariskunta, joka kulkee käsi kädessä vähän muiden jäljessä, ystäviä kulttuuriin, ruokaan ja ilmapiiriin tutustumassa, ihmisiä jotka kyselevät paljon, ihmisiä jotka tietävät kaiken ja ihmisiä jotka ovat hauskoja taukoamatta, sekä meidänlaisiamme keski-ikäisiä pariskuntia, jotka etsivät netistä lisätietoa esiin tulleista historian henkilöistä, kyselevät kuljettajalta paikallisista tavoista, ruokalajeista ja kasveista, käärivät aamiaisella servettiin makupaloja kissoille.

Kaikkialla minne menimme oli myös kissoja

Kylän kissat ja koirat

Kissoja ja koiria on kaikkialla. Hyvinvoivia ja kiiltäväturkkisia. Likaisia, rähjäisiä ja takkuisia. Kissat tulevat ravintolan pöydän alle (oli ravintolapöytä sitten ulkona tai sisällä) kiehnäämään jaloissasi, tuijottavat pöydänjalan vieressä anovasti ja hyppäävät syliin rapsuteltavaksi, jos vastaat katseeseen. Ne tunnistavat lähestyvän tarjoilijan ja livahtavat selkä kyyryssä verhon taa piiloon.

Tämä Famagustan keskustassa kuljeskellut kissa oli siitä rähjäisemmästä päästä.

Kissat naukuvat sydäntäsärkevästi ja raapivat mattoa hotelliasunnon oven takana. Ne seuraavat sinua kävellessäsi niin kiinteästi, että olet vähällä kaatua. Ne juovat vettä lätäköstä tai uima-altaasta ja syövät tätien aamiaispöydästä salakuljettamaa tai kaupasta ostamaa ruokaa.

Koirat jolkottavat yksin tai pienissä laumoissa roskiksia nuuhkien, autojen perässä juosten ja sireeneitä ulvoen. Ne kerääntyvät tiiviiseen rykelmään ympärillesi, kun istahdat puiston penkille käärimään auki evässämpylääsi. Täällä ei ole mahdollista järjestää piknikkiä ilman eläinseuraa.

Apostoli Barnabaksen luostarin edessä lojui koira. Piti mennä aivan lähelle varmistamaan, että se oli hengissä.

Saarelaiset huolehtivat näennäisen vapaista ja villeistä eläimistä. Koirilla on panta ja merkki korvassa. Kaupungissa on kettingillä puuhun kiinnitettyjä vesi- ja ruokakulhoja sekä ruoka-automaatteja, johon voi kaataa kaupasta ostettua kuivamuonaa. Eläimille on myös tehty puistonreunaan koppeja suojaksi sateelta ja tuulelta.

Apostoli Andreaksen luostarin pihalla vilisi laumoittain kissoja. Siellä myös myytiin turisteille kissanruokaa. Kissat päivystivät odottamassa.

Kaupankäyntiä harmaalla alueella

Matkamme oli niin edullinen, että siihen täytyi liittyä jotain, jota meille ei kerrottu. Matkaa onkin sponsoroinut joko Turkin tai Pohjois-Kyproksen matkailuviranomaiset, minkä vuoksi kuulimme kertomuksia Pohjois-Kyproksen tukalasta tilanteesta ja Turkin avusta.

Kansakuntien ulkopuolelle jääneelle alueelle ei voi lentää suoria ulkomaanlentoja, vaan lentojen on tehtävä välilasku Turkkiin. Alue ei voi myöskään tehdä ulkomaankauppaa, vaan senkin täytyy tapahtua Turkin kautta. Tavaramerkit, lisenssit tai kansainväliset yhtiöt eivät voi toimia alueella, siksi tuotteet ja tavaramerkit ovat turkkilaisia tai väärennöksiä. Oli kyse sitten Frozen-palapelistä, Coca-Cola-pullosta tai Luis Vuitton matkalaukusta.

Mutta turisteille – siis esimerkiksi meille – myydään verottomasti ja tullittomasti ylellisyystuotteita ja aitoa tavaraa: mattoja, kultaa ja jalokiviä, nahkatakkeja. Suuret tukkuliikkeet sponsoroivat myös matkoja, siksi nähtävyyksien lisäksi vietimme pitkät ajat jättimäisessä mattoliikkeessä, koruliikkeessä ja nahkaliikkeessä.

Käsintehdyt matot olivat upeita ja ylellisiä. Ja kalliita. Hinnasta tinkiminen oli kaupankäyntiin elimellisenä osana kuuluva rituaali.

Kun tällaiseen liikkeeseen tulee saman päivän aikana useita bussilastillisia suomalaisturisteja, sinne lennätetään Turkista suomalainen tai suomea puhuva henkilö kertomaan tuotteista, vakuuttamaan turisti niiden aitoudesta ja edullisuudesta, ja houkuttelemaan häntä tekemään kaupat.

Turisteille tarjotaan lasi juotavaa ja esittely erilaisista jalokivistä tai mattolaaduista tai nahkatakkien muotinäytös. Sen jälkeen myyjäjoukko aloittaa työnsä. He ovat taitavia ihmistuntijoita, tekevät itsensä läheiseksi tai tutuksi, korostavat, että päätösvalta on aina ostajalla, jota he imartelevat nuorekkkaaksi, kauniiksi tai komeaksi.

He tekevät erityistarjouksia vain sinulle, käyvät kysymässä johtoportaalta lupaa vieläkin alempaan hintaan. Neuvottelut käydään pienissä huoneissa, pehmeillä sohvilla. Huoneista on vaikea päästä pois. Niissä ahdistaa ja alkaa tuntua siltä, että on pakko ostaa jotain. Että on menettämässä jotain ainutlaatuista, jos jättää tarjouksen väliin.

Nuoret ja kauniit naiset ja miehet esittelivät meille nahkatakkeja, joista osassa oli turkista, osa oli tehty karitsannahasta.

Mutta päättäväisyys auttaa vastustamaan myyntiaikeita – tai se, että näyttää niin nuorelta tai niin rähjäiseltä, ettei ole varaa hankkia mitään kallista. Halpoja hintoja perustellaan alueen verottomuudella ja tullittomuudella, mutta jäin miettimään, joutuuko asiakas maksamaan EU:n verot ja tullit siinä vaiheessa, kun matto vihdoin saapuu kotiovelle.

Nahkaliikkeessä laukku- ja vyöostosten hinta aleni, kun asiakas lupasi maksaa käteisellä. Kaupasta löytyi sopivasti käteisautomaatti. Mutta kuittia ostoksista ei sitten enää saanutkaan. Jäi sellainen tunne, että pieneltä osaltani osallistuin siihen harmaaseen kauppaan ja rahanpesuun, josta Kypros on tunnettu.

Menimme jalokiviliikkeeseen ystävänpäivän aattona. Siitä otettiin kaikki irti. Meille vakuutettiin, että timantit ovat tytön paras ystävä ja että (mies)puoliso todistaa rakkautensa parhaiten ostamalla vaimolleen jalokiviä.

Olimme juuri kuulleet bussissa oppaan kertovan siitä, miten turkkilaiset kouluttamattomat naiset säästävät myötäjäisistään, talousrahoistaan ja puolisonsa heille antamista lahjoista, ja hankkivat itselleen kultaa ja koruja. Ne ovat turva pahan päivän tai vanhuuden varalle. Ne on helppo ottaa mukaan, jos elämässä tapahtuu jotain odottamatonta.

Kun sitten neuvotteluhuoneessa meille tarjoiltiin teetä ja väriä vaihtavia korvakoruja, jotka mieheni kehotettiin ostamaan minulle ystävänpäivälahjaksi rakkautensa osoitukseksi, minulla alkoi keittää.

Kerroin myyjille siitä, miten suomalaisena naisena olen koulutettu ja ansaitsen oman elantoni. Olen puolisoni kanssa tasa-arvoinen, enkä ole hänestä taloudellisesti riippuvainen. En tarvitse lahjoja sen enempää taloudelliseksi turvakseni kuin rakkauden vakuutukseksi. (Saatoin sanoa vielä jotain muutakin.)

Pääsimme lähtemään samantien kaupasta.

Muuttuva meri

Hotellin edestä avautui Välimeri tyynenä ja syvän metallinharmaana Syyrian, Israelin ja Libanonin suuntaan. Lähi-idän sotaisat maat eivät olleet näkyvissä, mutta niiden olemassaolon tunsi painostavana samalla kun mietin, minkälaista olisi lähteä ylittämään merta pienessä, täyteenahdetussa kumiveneessä.

Aurinko nousi pystysuoraan merestä aikaisin aamulla.

Golden Beachin kirkkaassa auringonvalossa Välimeri loisti juuri niin turkoosina kuin sen kuuluukin. Hiekkarannalla kävelyyn oli varattu puoli tuntia. Otin kengät ja sukat jalastani ja aloin kahlata rantahiekalle liukuvissa aalloissa.

Mutta se ei riittänyt. Halusin uimaan. Vaihdoin uimapuvun kauempana kasvavan suuren ja tuuhean pensaan varjossa ja kävelin aaltoihin. Vesi ei ollut lämmintä mutta ei kylmääkään, joten heittäydyin suurten aaltojen keskelle uimaan. Niiden voima pelotti niin, että jäin rannan tuntumaan ja keinuin aaltojen kannattamana. Haukoin henkeäni ilosta, merestä ja auringosta. Lyhyt uintihetki jätti voimaantuneen olon ja hienoa hiekkaa varpaisiin.

Ensimmäinen uintini Välimeressä

Kyrenian kaupungin rantapromenadilla istuimme penkillä katsomassa todella suurien aaltojen murtumista rantaan. Välillä aallot kohosivat niin korkeiksi, että ne taipuivat kerälle ja osuessaan rannan kivimuuriin pärskähtivät korkealle vesivaahtona kastellen kävelytien ja sillä kulkijat.

Vaikka kyseessä ei ehkä ollut myrsky, teki aaltojen voima ja pauhu suuren vaikutuksen. Merta, sen voimaa ja alati muuttuvaa mutta samanlaisena pysyvää liikettä olisi voinut seurata loputtomiin.

Kyrenian rantabulevardille pärskyivät aallot

Menneisyyden kuviteltu maa

Ostin Kyrenialaisesta kirjakaupasta brittiläiskirjailija Lawrence Durrellin romaanin Bitter Lemons in Cyprus, joka on kirjoitettu juuri täällä, Kyreniassa, vuorella sijaitsevassa Bellabaixin kylässä, jossa mekin kävimme ja josta avautuu uskomaton näköala alas Kyrenian kaupunkiin ja Välimerelle.

Bellabaisen luostarista avautuva näkymä

1950-luvulla kirjoitetun teoksen teksti on tarkkanäköistä, yksityiskohtaista, runollista kieltä (sitä lukiessani päässäni alkaa soida näyttelijä Jeremy Ironsin pehmeä ääni). Ja mieleni tekee aloittaa itsekin kirjoittaminen.

Mietin valkoiseksi rapattua neliskulmaista pientä taloa, josta voi kävellä suoraan meren rantaan. Talon pihassa kasvaa mantelipuu, sitruunapuu ja loputtomiin ruusupensaita. En haluaisi asua tällä saarella, enkä luultavasti edes palata sinne (en ainakaan seuramatkalle), mutta voin kuvitella itseni kirjoittamassa siellä – tai kirjoittamassa siitä. Kuviteltu maa, historiaa täynnä.


2 thoughts on “Matkalla, seurassa, ei-maassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.