Naistenviikon lukuhaaste: Onnenkissa

Naistenviikon lukuhaaste 18.-24.7.2019

Naistenviikolla luetaan naisten kirjoittamia kirjoja ja bloggaillaan naisten kirjoittamista kirjoista. Hauskaa!

Ensimmäisenä otan käsittelyyn esikoiskirjailija, kirjallisuudentutkija Aino Vähäpesolan teoksen Onnenkissa (2019). Sen kansikuva oli mielestäni vähän outo, eikä houkuttanut lukemaan (olisin odottanut näkeväni siinä romaanissakin käsiteltävää kiinalaista, auringonvalolla toimivaa onnenkissaa). Mutta kun luin teoksesta kirjoitetun arvion ja toisenkin arvion, kiinnostukseni heräsi.

Vaikka kyse on selvästi romaanista, on teoksessa läsnä muitakin tekstilajeja. Se on ymmärtääkseni autofiktiota eli kuvaa ainakin osaltaan kirjoittajan omaa elämää. Esimerkiksi sitä, että hän kirjoittaa gradua Edith Södergranista. Teoksessa onkin paljon kirjallisuudentutkimuksellista sisältöä. Jokainen luku alkaa Södergranin runolla, jota kirjoittaja analysoi ja jonka teemaa luvussa syvennetään – hyvin esseemäisellä tavalla ja osoitetaan runojen ajankohtaisuus.

Ruumiillisuus, seksuaalisuus ja sukupuoli ovat teoksessa vahvasti läsnä, ja sukupuolentutkimuksen teoreettiset lähestymistavat ovatkin kirjoittajalle tuttuja. Hän käsitteellistää niiden avulla omia (tai teoksen minäkertojan) kokemuksia nuorena naisoletettuna.

Jossain määrin pohdinnat ovat rohkeita ja oivaltavia. Jossain määrin taas kovin tuttuja ja moneen kertaan luettuja, olenhan itsekin sekä elänyt naisena että lukenut sukupuolentutkimuksen klassikkoja. Siksi lukiessa syntyy kiinnostava jännite, kun pohtii omia kokemuksia nuorena naisena ja välillä etääntyy, välillä lähentyy kirjoittajaa.

Aino Vähäpesola on vasta 24-vuotias (samaa ikäpolvea omien lapsieni ja omien opiskelijoitteni kanssa). Olikin kiintoisaa lukea nuoren ihmisen ajatuksia ja näkemyksiä maailmasta ja siinä elämisestä. Jotkut asiat muuttuvat, jotkut näyttävät pysyvän ennallaan.

Opettajana luin tarkasti sitä, miten romaanissa kuvattiin kirjallisuudentutkimuksen seminaaria, vaikkapa opettajan ei-kovin-rakentavaa palautetta. Siellä suhtauduttiin oudon epäluuloisesti sukupuolentutkimuksen lähestymistapoihin – kannattaisi tulla opiskelemaan Turun yliopistoon, jossa löytäisi varmasti näkökulmilleen tukea sekä opettajista että opiskelijoista.

Romaanissa käsitellään mainiosti seminaari-istuntojen jännitteitä ja suhteita. Minäkertojan aiheenvalintaa – Edith Södergranin runous – pidetään liian henkilökohtaisena. Tästä hän kimmastuu:

Kirjallisuudentutkimuksesta, runojen analysoinnista ja lukemisesta ylipäätään Aino Vähäpesola kirjoittaa hyvin kauniisti:

Edith Södergran on teoksessa myös vahvasti läsnä. Siinä käydään läpi hänen elämäänsä, hänestä tehtyä tutkimusta ja kirjoittajan omia, erityisesti ruumiillisuutta korostavia tulkintoja. Vaikka Södergran kirjoitti runonsa sata vuotta sitten, niillä on edelleen painavaa sanottavaa myös tämän päivän maailmassa.

Kiehtovia olivat myös jooga-pohdinnat, miten minäkertoja pyrkii kohti täydellistä kuolleen miehen asanaa. Miten vaikea se loppujen lopuksi, kaikessa yksinkertaisuudessaan on.


One thought on “Naistenviikon lukuhaaste: Onnenkissa

  1. No niin, täällä on toinen ääni Turun yliopiston puolesta. Eli siis kiinnitin huomiota samaan asiaan kuin sinä, kun kirjan käsittelyssän on opiskeluilmapiiri. Ja kirjasta vielä: siinän on kiinnostavaa raikkautta ja railakkuutta sekä nuoruurra.

    Kiva, että olet mukana naistenviikkohaasteessa!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.