Naistenviikon lukuhaaste: Hyvä kaukainen ystävä

Naistenviikon lukuhaaste 18.–24.7.2019

Natalie Goldberg on yksi tunnetuimmista luovan kirjoittajien ohjaajista. Hän on kirjoittanut lukuisia kirjoitusoppaita, joita luetaan ympäri maailmaa ja on käännetty useille kielille. Oppaissa on useimmiten muutamat samat periaatteet, samankaltaisia tarinoita sekä kirjoitusharjoituksia.

Goldberg asuu Uudessa Meksikossa, joten hevoset ja vuoret kuuluvat itsestäänselvästi osaksi hänen kirjoittamistaan. Lisäksi hän on vuosikymmeniä harjoittanut zen-meditaatiota, ja hänen mielestään kirjoittaminen on yksi meditaation muoto. Hän järjestää myös kursseja ja on kirjoittanut meditoinnin ja kirjoittamisen toisiaan täydentävistä puolista.

Goldbergin keskeiset opit ovat: treenikirjoittaminen, kirjoittajatreffit, apinamieli ja yksityiskohtien huomioiminen. Treenikirjoittamisella hän tarkoittaa vapaan kirjoittamisen harjoituksia eli ajastettuja – useimmiten 10 tai 3 minuutin mittaisia – kirjoitusrupeamia, joissa keskitytään johonkin yhteen teemaan tai aloitetaan ”Minä muistan” -tyyppisellä, hyvin vapaalla aloituksella, ja jatketaan siitä kirjoittaen mitä mieleen tulee.

Kirjoitustreffeillä Goldberg korostaa sitä, että kirjoittamisen on oltava jatkuvaa ja säännönmukaista. Siihen on myös sitouduttava. Kalenteriin merkitään ajankohdat, jotka varataan kirjoittamiselle, ja sovitusta pidetään kiinni. Hän kehottaa myös sopimaan kirjoitustapaamisia ystävän kanssa. Ensin kumpikin kirjoittaa ja sen jälkeen lukee toisen kirjoittaman tekstin.

Apinamieli on Goldbergin mukaan meidän sisäinen kriitikkomme, joka yrittää lannistaa meidät tai saada meidän kokonaan lopettamaan kirjoittamisen. Se kiljuu olkapäällämme, että emme osaa kirjoittaa, olemme aivan tyhmiä, kukaan ei koskaan halua lukea mitään kirjoittamaamme, meistä ei koskaan tule mitään. Tuttua juttua varmaan suunnilleen jokaiselle. Meidän pitää Goldbergin mukaan oppia elämään sen kanssa, oppia kääntämään sen kritiikki voitoksemme ja pitää ohjakset käsissämme: apinamieli ei ole oikeassa.

Yksityiskohtien huomioiminen on itse kirjoittamisessa tärkeää. Älä kirjoita lintu, kirjoita ruskeankirjava, hiekassa kylpevä varpunen. Kirjoittaessa pitää huomioida kaikki aistit. Näön ja kuulon lisäksi pitää ottaa huomioon maku-, tuoksu- ja tuntoaistit. Tapahtumat tapahtuvat aina jossain ajassa ja paikassa, jota ei voi jättää huomioimatta. On myös aina jonkinlainen säätila – ja tunnetila. Yksityiskohdat tekevät tekstistä elävän ja tapahtuneesta ja koetusta tunnistettavan. Mutta ei saa koskaan kuvata asioita ylimalkaisesti.

Yksi erinomainen Natalie Goldbergin tarjoama keino meille kirjoittamista siirtäville on: Shut up and write! Suu kiinni ja kirjoita!

Kirjoittaa voi myös yhdessä!

Hyvä kaukainen ystävä -teoksen alaotsikko kuuluu: Kuinka kirjoittaa elämäntarina. Se siis keskittyy muistelmien ja omaelämäkerran kirjoittamiseen. Se rohkaisee esimerkkien ja harjoitusten avulla herättämään muistin ja nostamaan menneisyydestä esiin jo unohtuneita yksityiskohtia.

Se houkuttaa muistamaan triviaalejakin asioita. Harjoituksissa kehotetaan kirjoittamaan vaikkapa kahvista, tiskaamisesta, polkupyörällä ajamisesta, toisen luokan opettajasta, omenista, itsenäisyyspäivästä ja pannukakusta. Yksityiskohtiin paneutuminen, yksittäisiin muistoihin palaaminen avaa jotain suurempaa, voi toimia väylänä laajempien kokonaisuuksien ja teemojen hahmottamiseen.

Mutta Goldberg kehottaa myös kirjoittamaan vaikeista asioista: häpeästä, erosta, kuolemasta, jäähyväisistä, lihavuudesta, köyhyydestä, erehdyksistä ja seksistä sekä siitä, mistä ei voi kirjoittaa. Kaikkea ei tarvitse kirjoittaa muiden luettavaksi, mutta on heittäydyttävä kirjoittamaan myös vaikeista asioista, jotta muistelmista tulee totta.

Jos jättää vaikeat, hankalat ja häpeälliset asiat pois, elämäkerta voi näyttää vaikkapa tältä:

Elämäni oli hyvä.
Olin sievä.
Olin kiinnostava.
Olin mukava.
Pelasin mielelläni korttia.
Harrastin uintia.
Uurastin työssäni.
Menin naimisiin ja sain kolme lasta.
Kuolema lähestyy. (s. 36.)

Kukapa tuollaisesta haluaisi lukea?

Harjoitusten lisäksi Goldberg pohtii teoksessaan muistelmien rakennetta, teemaa, juonta ja tarkoitusta sekä muita kokonaisuuden kannalta merkittäviä puolia. Harjoitukset ovat kiehtovia, vaikka ei juuri nyt olisikaan kirjoittamassa muistelmiaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.