Luettua: Hermes selittää

Wouter J. Hanegraaff, Peter J. Forshaw & Marco Pasi (toim.) Hermes Explains. Thirty Questions about Western Esotericism. Amsterdam University Press, 2019.

Amsterdamin yliopiston oppiaine Centre for History of Hermetic Philosophy and Related Currents juhlii 20-vuotispäiväänsä julkaisemalla hienon, kovakantisen teoksen, jossa keskeiset (ja mahdollisesti tulevaisuudessa keskeiset) länsimaisen esoterian eri alueiden asiantuntijat vastaavat usein esitettyihin, melko naiiveihinkin kysymyksiin tiiviisti ja oppineesti.

Teos julkaistiin heinäkuun alussa Amsterdamissa järjestetyissä eurooppalaisten länsimaisen esoterian tutkijoiden (ESSWE) konferenssissa, ja osallistujat saivat sen itselleen lahjaksi. Koska en päässyt konferenssiin, piti kirja hankkia itse.

Teos oli nopea tilata ja edullinen ostaa suoraan kustantamon sivulta – voit myös pyytää kirjastoasi hankkimaan sen. Postituskaan ei maksanut kuin 2,50 ja kirja toimitettiin kotini lähellä olevan kauppakeskuksen karkkikauppaan (mikä tuntui kyllä vähän esoteeriselta).

Kymmenen vuotta sitten ilmestyi 10-vuotisjuhlajulkaisu Hermes in the Academy, jossa kuvattiin tarkemmin länsimaisen esoterian oppialan ja Amsterdamin oppituolin syntyvaiheita ja kehitystä. Nyt tässä 20-vuotisjuhlajulkaisussa siis vastaillaan yleisiin tai erityisiin, itsestään selviin tai outoihin kysymyksiin, joita länsimaisen esoterian tutkijoille esitetään. Osa kysymyksistä on sellaisia, joihin itsekin on joskus joutunut etsimään tavalla tai toisella vastausta. Ensimmäiseksi tietysti se, mitä esoterialla oikein tarkoitetaan? Onko se sama kuin okkultti? Miksi länsimainen? Jokainen kirjan luvuista on otsikoitu tällaisen, useimmiten provokatiivisen kysymyksen muotoon – minkä vuoksi nämä artikkelit tulevat näyttämään lähdeluetteloissa vähän oudoilta.

Itseäni kiinnostivat eniten sisällysluettelosta löytyvät artikkelit, jotka käsittelivät sukupuolta, kuvittelua ja populaarikulttuuria. Mutta ryhtyessäni lukemaan teosta, mielenkiintoisia juttuja löytyi monesta artikkelista. Kirjan sivut täyttyivät keltaisista tarralapuista, joilla merkitsin paikat, joissa oli asioita, joita voin tarvita tekeillä olevissa artikkeleissani.

Ihmettelin vähän artikkelien järjestystä, sillä tekstit eivät millään tavoin muodostaneet jatkumoa, vaan esimerkiksi kabbalaa, satanismia, magiaa ja okkultismia käsiteltiin siellä täällä. Lopulta ymmärsin järjestyksen logiikan: artikkelit ovat kirjoittajien sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Jokin järjestys sekin.

Mielessäni kuitenkin ryhmittelin artikkeleita. Kirjassa on käsitteellisiä tekstejä, joissa pohditaan esimerkiksi uudelleenlumoutumista, kuvittelua, irrationaalisuutta ja hylättyä tietoa. Temaattiset artikkelit käsittelevät esimerkiksi sukupuolta, seksuaalisuutta ja valkoisuutta tai tiettyjä esoterian traditioita tai ilmiöitä kuten alkemiaa, magiaa, kabbalaa, satanismia, okkultismia ja salaseuroja. Käsittelyn saavat myös sellaiset länsimaisen esoterian tutkimuskohteet, kuten kuvataide, musiikki, numerologia, populaarikulttuuri ja sarjakuvat. Jokaiselle jotakin.

Christine Ferguson kirjoittaa uudesta ja vanhasta populaarista kirjallisuudesta, niiden lukemisesta sekä niiden suhteesta okkulttiin. Must-read-kirjalistani kasvoi taas hurjasti.

Taitavia tiivistyksiä

Mielenkiintoinen on esimerkiksi Boaz Hussin artikkeli kabbalasta. Jos haluaisin jollain luennolla esitellä lyhyesti kabbalan idean ja kehityksen, käyttäisin tätä artikkelia lähtökohtana. Se kuvaa kabbalan synty- ja kehityshistoriaa, erilaisten kabbala-tulkintojen muodostumista eri aikoina ja eri puolilla. Siinä pohditaan myös autenttisuuden kysymystä, miten eri näkökulmista eri kabbalan tulkinnat näyttävät epäautenttisilta. Artikkelin luettuani tiedän, mistä Madonnan harjoittamassa kabbalassa on kyse.

Toinen esimerkki hyvästä tiivistyksestä on Bernd-Christian Otton artikkeli magiasta. Miten stereotyyppisesti magiaa on määritelty jo kaksituhatta vuotta: Se on uskonnonvastaista, se ei toimi, se liittyy moraalittomuuteen ja epäsosiaalisuuteen. Magia kytketään myös tietämättömyyteen ja oppimattomuuteen.

Otto esittelee hyvin sen, miten magiaa erillisenä ilmiönä ei voida oikeastaan määritellä, sillä kaikki ihmiset tekevät arjessaan ja kaikissa uskontoperinteissä toimitetaan erilaisia rituaaleja. On siis mahdotonta tehdä selvää rajaa, missä magia loppuisi ja uskonto alkaisi. Oppimattomuus ja tietämättömyys eivät nekään ole sopivia kriteereitä, mikä näkyy oppineen magian pitkässä historiassa ja 1800-luvulta alkaneiden seremoniallisen magian järjestöjen toiminnassa. Nykyään monet magian harjoittajat ovat koulutettuja ihmisiä ja osa magiaa tutkivista myös harjoittavat sitä.

Viimeisessä artikkelissa Mike A. Zuber osoittaa, miten uudestisyntymisen käsite pohjautuu käytännössä alkemistisiin, ruusuristiläisiin ja paracelsistisiin, 1500–1600-lukujen esoteeristen ajattelijoiden esittämiin periaatteisiin – tästä vaikkapa yhdysvaltalaiset evankelikaalit eivät varmaankaan mielellään lue. Uskontotieteilijälle on toki tuttua se, miten vaikkapa Johann Arndt ja Jakob Böhme kuljettivat kirjoituksissaan keskiajan mystiikan ja Paracelsuksen ajatuksia reformaation jälkeisille kristityille.

Uudelleenpalaamista tuttuihin käsitteisiin

Osassa artikkeleita kirjoittajat palasivat käsitteisiin, joita ovat aiemmin käsitelleet laajamittaisesti, ja toivat niihin uusia näkökulmia (toki kaikki kirjoittajat kirjoittivat itselleen tutuista ja itsetutkimistaan aiheista). Tällaisia ovat esimerkiksi Egil Aspremin enchantment-käsitteen pohdinta – miten erilaiset lumoutumisen muodot ovat osa modernia ajattelua – sekä Wouter J. Hanegraaffin tarkastelu esoteriasta hylättynä tietona.

Vähän odotin, että Antoine Faivren teksti kuvittelun käsitteestä olisi ollut myös sellainen, mutta hän keskittyi pohtimaan yhtä, rajattua kuvittelun muotoa: luovaa kuvittelua kristillisessä teosofiassa.

Wouter J. Hanegraaff pitämässä keynote-luentoa IAHR-kongressissa Erfurtissa 2015.

Kiinnostavaa ja vähemmän kiinnostavaa tietoa

Henrik Bogdanin artikkeli siitä, hallitsevatko salaseurat meitä, piirtää tarkkaa kuvaa vapaamuurareista (artikkeli alkaa hienolla anekdootilla kirjoittajan omasta elämästä). Hän kartoittaa vapaamuurarien historiaa ja salaisuuden ja salatun käsitettä järjestön toiminnassa. Tästäkin löytyy yhtä ja toista, jota voin hyödyntää kirjoittamisessa. Mutta nämä artikkelien otsikot saattavat pistää silmään lähdeluettelossa. Tämänkin otsikko on: ”Is it true that secret societies are trying to control the world?”

Aivan uutta tietoa minulle tarjosi György E. Szönyin artikkeli Eenokista (Enoch), profeetasta, josta löytyy viittauksia Raamatusta, mutta jonka nimissä kulkeva teksti, Eenokin kirja (Book of Enoch), on siitä jätetty pois, mutta josta on muissa traditioissa erilaisia versioita. Eenokin hahmo on historian kuluessa saanut monenlaisia ilmiasuja, joista tunnetuimmat ovat Hermes Trismegistos ja Metatron – kumpikin tärkeitä esoterian historiassa. Metatronin hahmo löytyy myös nykypäivän populaarikulttuurista, kuten Philip Pullmanin Universumin tomu -trilogiasta tai Kevin Smithin Dogma-elokuvasta.

Kaikki artikkelit eivät tietenkään herättäneet yhtä suurta kiinnostusta ja innostusta minussa. Muutamassa artikkelissa käsiteltiin kristinuskoa – varhaisten kristittyjen suhdetta gnostilaisuuteen tai keskiajan munkkien demonien pelkoa. Ja koska en ole kovin taitava matematiikassa, numerologiaa käsittelevää artikkelia en tahtonut ymmärtää. Välillä mietin, olisiko löytynyt kiinnostavampiakin kysymyksiä vastattavaksi. Esimerkiksi pakanuuden ja esoterian suhdetta olisi voinut pohtia jossain artikkelissa.

Olav Hammer pohtii artikkelissaan, onko esoteria irrationaalista – ja vastaa, ettei se ole sen irrationaalisempaa kuin mikään muukaan ihmisen kehittämä toiminta.

Kirjoittajan läsnäolo tekstissä

Vaikka joissain artikkeleissa viitattiin religionismiin tai sisäpiiriläisyyteen, varsinaista paikantumista käsiteltyihin aiheisiin ei juurikaan tapahtunut – tämä on harmillisen yleistä esoteriatutkimuksessa. Siksi olikin mukava yllätys lukea Jeffrey R. Kripalin artikkelia sarjakuvasankareista, jonka kuvituksena on hänen oma, erikoisesti sisustettu työhuoneensa ja jossa hän kirjoittaa itsensä vahvasti sisään tekstiin.

Koska Kripalin työhuoneessa niin kotona kuin työpaikalla on valtavat määrät kirjoja – kenelläpä meistä ei olisi – hän oli kehittänyt oivallisen vastauksen aina esiinnousevaan kysymykseen, onko hän lukenut kaikki hankkimansa kirjat: ”A library is a sign of desire, not of accomplishment” – ”Kirjasto on merkki toiveesta, ei saavutuksesta.”

Kripal kirjoittaa hauskasti huoneestaan , sen sisustuksesta ja sen kirjahyllystä sekä niiden merkityksistä.

Kripal lähestyy supersankarisarjakuvia ja -kioskikirjallisuutta hylätyn tai torjutun tiedon (tai kirjallisuudenlajin) näkökulmasta; useinhan niihin viitataan roskakirjallisuus-termilläkin. Myös sarjakuvien hahmot ovat tavalla tai toisella torjuttuja: muukalaisia, mutantteja, yhteiskunnan laidalla olevia, outoja ja erilaisia, Toisia.

Toisen esoterian keskeisen termin, transmission eli siirtämisen Kripal näkee liittyvän myös sarjakuviin. Yhdistäessään kuvaa ja sanaa, tekstuaalista ja visuaalista, ne ovat tehokkaita välittämään sanomaansa lukijoilleen ymmärrettävässä ja muistiinjäävässä muodossa.

Marco Pasin artikkelin aiheena on kaikkia aina kiinnostava seksi. Vaikka aiheen tutkimus on edelleen vähäistä, suomenkielinen teos esoterian ja seksuaalisuuden kytköksistä on jo saatavissa.

Mitä jäi käteen?

Artikkelikokoelmassa on hyviä avauksia esoteriatutkimuksen laajennuksen ja tarkennuksen suuntiin. Esiin nousee niin rodullistettujen esoteria, globaali esoteria (Intia, Afrikka, islamilainen maailma) sekä sukupuolen merkitys esoteerisuudessa – vaikka yhä edelleen suurin osa kirjoittajista on miesoletettuja ja he kirjoittavat miesoletettujen esoteerikoiden kirjoituksista ja tekemisistä. Henkilöhakemistossa on noin 140 naisoletettua ja 660 miesoletettua nimeä (hassua kyllä, melkein kaikkien meidän suomalaisten naispuolisten esoteriatutkijoiden nimet on kirjoitettu väärin).

Kirjaa ei ole tarkoitettu henkilöille, jotka eivät ole tutustuneet esoteriatutkimukseen tai -kirjallisuuteen, sillä sen lukeminen ja ymmärtäminen edellyttävät mielestäni jonkinlaisia taustatietoja. Mutta koska teos on tuore, sen avulla voi päivittää tietojaan nykytutkimuksen tilasta ja koska se on hyvin laaja-alainen, siitä löytää uutta tietoa ja kiinnostavia yksityiskohtia alueista, jotka ovat itselle vieraampia. Lyhyet artikkelit eivät tietenkään voi mennä kovin syvälle mihinkään aiheeseen, mutta syventymistä kaipaavalle tarkka lähdeviitoitus reitittää tietä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.