Joitain vuosia sitten kiinnitin huomiotani siihen, miten voimakkaasti ihmiset reagoivat keskusteluissa (sosiaalisessa mediassa ja kasvokkain) naisiin (useimmiten he olivat nimenomaan naisia), jotka tarjosivat yksisarvishoitoja. Yhtäältä keskusteluissa korostettiin, että yksisarviset ovat satuolentoja, joten niiden avulla ei voida hoitaa ketään tai mitään. Toisaalta – mielestäni vähän ristiriitaisesti – pidettiin eettisesti erittäin ongelmallisena, että yksisarvishoitoja (jotka eivät siis voineet vaikuttaa mitenkään ja jotka toteutettiin etähoitona) tarjottiin myös lapsille ja eläimille. Miksi yksisarvishoidot nähtiin vaarallisena? Erityisen vihaisia oltiin siitä, että tällaisista hoidoista pyydettiin hintoja, jotka olivat keskustelijoiden mielestä kohtuuttomia.
Vähän tämän jälkeen katsoin TV1:n ajankohtaisohjelma Perjantain, jonka aiheena oli yliluonnollinen ja jossa haastateltiin naispuolista meediota, selvännäkijää ja yksisarvishoitajaa. Kaikkia näitä naisia kohdeltiin ala-arvoisesti, ja erityisesti yksisarvishoitoja tarjoava nainen seksualisoitiin ja kyseenalaistettiin se, että hän pyysi hoidostaan maksua. Närkästyin tästä ohjelmasta ja sen seksistisyydestä niin, että kirjoitin antropologiystäväni kanssa avoimen kirjeen ohjelman vastaavalle toimittajalle. Myös uskontotieteilijä Jaakko Närvä käsitteli aihetta omassa ufouskomuksia tarkastelevassa blogitekstissään.
Olen mukana kirjoittamassa teemasta artikkelia, joten ei tässä sen enempää tästä mediakeskustelusta. Edellä mainittu on vain pohjustusta sille, miksi ylipäätään kiinnostuin yksisarvisista. Rakentaessani teemasta alustusta kansainväliseen uskontotieteen konferenssiin tein katsauksen yksisarvisten pitkään historiaan.
Yksisarvisen tie Aasiasta Eurooppaan ja osaksi kristinuskoa
Yksisarviset ovat myyttisiä olentoja, joiden historia ulottuu tuhansien vuosien taakse. Esimerkiksi Kiinassa, Intiassa ja Japanissa on löydettävissä useita erilaisia yksisarvisia ja niistä kerrottuja tarinoita. Kiinalainen kertomus lienee vanhin, ja se löytyy jo kiinalaisen filosofian keskeisistä teoksista, kuten Rituaalien kirjasta. Kertomuksen mukaan yksisarvisen näkeminen on hyvä enne, koska se tulee suoraan Taivaasta ja tuo mukanaan rauhaa, viisautta ja hyvinvointia. Kiinalaisen tarinan yksisarvinen on hyvin ystävällinen hahmo. Se ennustaa tulevia tapahtumia, kuten vaikkapa suuren johtajan syntymän.
Intialaisessa perinteessä yksisarvisella on suuria voimia ja se on mahtava näkijä. Yksisarvinen edustaa uskoa ja intitiota, korkeampaa henkisyyttä, rohkeutta ja vahvuutta. Ajanlaskumme alun ensimmäisinä vuosisatoina kertomus yksisarvisesta vaelsi Silkkitietä pitkin länteen ja matkan aikana siihen tarttui vaikutteita muun muassa persialaisesta traditiosta. Ja kun yksisarvinen vihdoin saapui Eurooppaan, sillä oli kyky neutralisoida myrkkyjen voimaa eli se saattoi auttaa myrkytyksen uhreiksi joutuneita.
Ensimmäisellä vuosituhannella yksisarviset alettiin kiinnittää neitsyyteen ja niitä kuvattiin Encyclopedia Britannican mukaan seuraavanlaisesti:
”Yksisarvinen on voimakas ja hurjapäinen eläin. Se voidaan vangita vain heittämällä sen eteen nuori neitsyt. Tällöin yksisarvinen painaa päänsä neitsyen syliin, ja tämä voi suitsia sen ja taluttaa kuninkaan palatsiin.”
Kristinuskon varhaisina vuosisatoina kertomus yksisarvisesta sulautui osaksi kristillistä perinnettä. Kerrottiin, että yksisarvinen oli ensimmäinen eläin, jolle Aatami antoi paratiisissa nimen, ja että yksisarvinen seurasi Aatamia ja Eevaa, kun nämä karkoitettiin paratiisista. Yksisarvinen nähtiin siis ihmisten, erityisesti naisten, ystävänä, ja vielä erityisemmin se nähtiin Neitsyt Marian ystävänä.
Keskiajalla yksisarvinen oli erittäin suosittu hahmo. Oletettuja yksisarvisen sarvia (todennäköisesti sarvivalaan sarvia) myytiin, annettiin lahjaksi ja käytettiin monenlaisin tavoin, esimerkiksi sairaiden parantamisessa, ilmaisemassa jos ruoka oli myrkytetty, ja kohottamassa miesten potenssia. Yksisarvinen symbolisoi kuningasta, ja sitä käytettiinkin useissa vaakunoissa, esimerkiksi Skotlannin vaakunassa se näkyy vielä tänäänkin. Yksisarvinen oli myös Kristuksen symboli, koska he molemmat ovat puhtaita ja viattomia. Skotlannista, Strilingin linnasta löytyy kuvakudossarja, jossa kuvataan yksisarvisen avulla Kristuksen elämä ja kärsimyshistoria (tarina kertoo samanaikaisesti myös poikamiehen vangitsemisesta avioliittoon).
Yksisarviset tänään: ihmisoikeudet, lasten maailma ja uushenkisyys
Historiallisen yksisarvisen kuva koostuu sellaisista ulottuvuuksista, kuten viisaus, henkisyys, puhtaus, viattomuus, parantaminen ja voima. Jotain näistä piirteistä on löydettävissä myös nykyajan yksisarvisista, joskin useimmiten yksisarvista käytetään metaforana jostakin epätodesta, äärimmäisen harvinaisesta tai jostain, joka ei ole olemassa – ainakin jos googlaa termin, saa tämänkaltaisia vastauksia. Yksisarvinen toimii myös lgbt+ -yhteisön ja ihmisoikeusliikkeen tunnuksena, sateenkaaren ohella ja lisäksi.
Mutta kaikkein yleisimmin yksisarviset ovat tänä päivänä olentoja lasten ja satujen maailmoissa – esimerkiksi Harry Potter -kirjasarjassa yksisarvinen on puhtainta ja viattominta mitä on, ja sen veri antaa elämänvoimaa. Suuri yleisö näkeekin yksisarviset mielikuvitusolentoina, jotka eivät kuulu todelliseen maailmaan. Ne kuuluvat fantasian, epärationaalisen, lapsellisen ja marginaalin maailmoihin.
Yksisarviset ovat läsnä myös nykypäivän uuden henkisyyden ja esoterian perinteissä. Diana Cooper, joka on tunnettu enkeleitä käsittelevistä teoksistaan, on kirjoittanut myös yksisarvisista teoksen nimeltä The Wonder of Unicorns (2008), joka on vaikutusvaltaisin teos tällä kentällä.
Cooperin teoksessa kerrotaan, miten yksisarvisia oli olemassa jo Atlantiksen aikakaudella ja ne ovat nyt tulleet takaisin auttamaan ihmisiä ja tarjoamaan heille parannusta, iloa ja valaistumista. Cooperin mukaan lukemattomat ihmiset kohtaavat yksisarvisia ja käyttävät niitä ratkoessaan arkisen elämänsä ongelmia ja kohtaamiaan kriisejä – hyvin samalla tavoin kuin mitä Terhi Utriainen on tutkimuksissaan kirjoittanut siitä, miten naiset toimivat enkelien kanssa.
Ihminen voi tavata oman yksisarvisensa meditaatiossa, visualisaation avulla, unissa, omassa sisäisessä maailmassa ja mielessä. Voi joko puhdistaa sen tilan, jossa juuri on tai siirtyä paikkaan, jossa on vahva energiataso tai jossa seinät tämän ja tuonpuoleisen välillä ovat ohuet. Kirjassaan Cooper tarjoaa useita eri meditaatio-ohjeita yksisarvisen tapaamiseen.
Eli, jos haluaa kohdata yksisarvisen ja hyödyntää sen energiaa, kyse ei ole materiaalisesta kohtaamisesta tai tapahtumasta, vaan se tapahtuu aina mielessä. Täytyy vain luottaa siihen, että yksisarvisia on olemassa. Jos haluaa jotain, pitää kuvitella, että itsellä on se jo. Työskentely yksisarvisten energian avulla, niiden avulla parantaminen sekä avun pyytäminen niiltä ei ole uskon asia, siinä on kyse kuvittelusta, visualisoinnista ja luottamuksesta.
Diana Cooper kuvaa yksisarvisia valkoisiksi hevosiksi, jotka ovat kohonneet korkeampiin ulottuvuuksiin ja ne elävät nyt seitsemännessä taivaassa – ne ovat siis tavallaan ylösnousseita valkoisia hevosia.
Yksisarvisen kuva nykypäivän henkisyyden miljöössä kokoaa sisäänsä muinaisia Kauko- ja Lähi-Idän tarinoita, keskiaikaisen kristillisyyden legendoja, sekä new age -henkisyyden diskursseja ja kuvia. Uushenkisyyden kuva yksisarvisesta viittaa Atlantikseen, chakroihin, parantamiseen, puhdistamiseen, energioihin, voimaannuttamiseen sekä feminiinisyyden juhlintaan, mutta myös Kristus-tietoisuuteen, luontoon, meditaation, mielikuvitukseen ja visualisaatioon.
Miksi yksisarvinen on vaarallinen?
Kuva yksisarvisesta on vanha, ja sen hahmoa on käytetty useissa eri kulttuureissa, usein eri tavoin. Se on kuvattu monissa Kiinan ja Intian ikiaikaisissa tarinoissa sekä juutalaisuuden ja kristinuskon legendoissa. Nykyään yksisarvinen on lgbt+ ja ihmisoikeusliikkeen symboli, lasten lelu ja fantasiakertomusten ja -elokuvien hahmo. Ja käytännöllisesti katsoen aina yksisarvinen kantaa mukanaan positiivisia mielleyhtymiä ja seurauksia. Tämä on totta myös nykypäivän uushenkisyydessä, jossa perinteinen yksisarvisen hahmo kokoaa yhteen kuvia niin aasialaisesta kuin new age -henkisyydestä.
Mutta, kun tämä hybridi hahmo uushenkisyyden kentiltä kohtaa nykypäivän suuren yleisön ymmärryksen yksisarvisista fantasian, satujen ja lasten maailmaan kuuluvana hahmona, se näyttää mahdottomalta. Erityisen mahdoton se on silloin, kun sitä katsotaan luonnontieteen ja rationaalisuuden määrittämistä lähtökohdista – jotka ovat usein maskuliinisia. Tällöin yksisarvinen, johon yhdistyvät naiset, henkisyys ja joskus vielä kaupallisuus, muuttuu oudoksi, kummalliseksi ja vaaralliseksi – kuten tuossa alun esimerkeissäni kerroin.
Yksisarvisen konsepti on pääosin positiivinen, söpö, viaton ja puhdas. Mutta kun naiset käyttävät yksisarvisia (vaikka vain mielikuvituksessaan) pyrkiessään parantamaan toisten elämää tai oloa, ja pyytävät tästä rahaa, nämä naiset nähdään typerinä, vaarallisina, epäeettisinä ja heidän toimintansa halutaan kieltää. Eli, kun yksisarviset liitetään naisten toimijuuteen, parantamiseen ja rahaan, niistä tulee kiisteltyjä, kiistettäviä ja vaarallisia.
Teksti perustuu alustukseeni Euroopan uskontotieteilijöiden (EASR) konferenssissa Bernissä, Sveitsissä kesäkuussa 2018.
Lähteet
Perjantai: Yliluonnollinen. YLE1 3.3.2017 https://areena.yle.fi/1-3823495
Diane Cooper 2008. The Wonder of Unicorns. Findhorn Press.
Walter Fortelius: Kaksituhatta vuotta yksisarvisia – Tieteessä tapahtuu 17 (1999) : 6, s. 35-42
Paul Heelas 2014. I AM: HEALING THE PERSON, SPIRITUAL HUMANISM, AND THE CULTIVATION OF HUMANITY – Present-day spiritualities : contrasts and overlaps / edited by Elisabeth Hense, Frans Jespers, Peter Nissen. Leiden: Brill, 113–140.
Stuart Abel, Andrew & Andrew Schaefer 2010. Seeing Through the Invisible Pink Unicorn. Journal of Religion & Society 12, 1–17.
Unicorn. A Mythological Creature. Encyclopedia Britannica. https://www.britannica.com/topic/unicorn
Unicorn fantasy and fact. Science Activities, 00368121, Fall97, Vol. 34, Issue 3.
Nostetaan teksti pöydälle 
2 thoughts on “Totta ja tarua yksisarvisista”