Kulunut vuosikymmen

Monet ovat ehtineet jo pistää pakettiin kuluneen vuoden tai jopa vuosikymmenen luettuja kirjoja, katsottuja elokuvia, tehtyjä käsitöitä, työpaikkoja, matkoja ja muita saavutuksia ja tapahtumia. Kaikki menneet tapahtumat eivät aina ole saavutuksia tai edes positiivisia asioita. Moni haluaa unohtaa viimeisten vuosien pettymykset, menetykset ja surut, ja toivoa parempaa vuotta ja vuosikymmentä.

Minun 2010-lukuni on sisältänyt paljon keski-ikäisen äidin, vaimon ja akateemisen työntekijän arkea iloineen ja suruineen. Olen elänyt koko vuosikymmenen samassa talossa, jonka ostimme keväällä 2007, ja samassa parisuhteessa, joka keväällä tulee jatkuneeksi jo 15 vuoden ajan. Hyviä ja pysyviä asioita, jotka kannattelevat.

Talon nuoremmat asukkaat sen sijaan ovat kasvaneet ja muuttaneet omilleen, joku jo palannut takaisinkin. Perheemme laajeni kahdella bonuslapsenlapsella, joista on paljon iloa ja ihmetystä. Surullista sen sijaan oli, että menetimme perheemme eläinjäsenen, Kleo-kissan vuosi sitten.

Vaikka Kleo oli pieni, oli se tärkeä osa perhettämme.

Vuosikymmenen alkaessa täytin 46 vuotta ja olin kahden teini-ikäisen nuoren äiti. Ensimmäiset vuodet täyttyivät yläkoulun ja lukion läksyistä, lukujärjestyksistä ja aikaisista herätyksistä, kirjoista, elokuvista ja musiikista. Mutta myös kuljetuksista kavereiden luo ja jalkapalloharjoituksiin ja taistelusta syömishäiriötä vastaan. Ruuanlaittoon kytkeytyi molempien kohdalla olennaisesti proteiinipitoisuuden miettiminen.

Kun poikani hankki ensin skootterin ja sai sittemmin ajokortin, autossa viettämäni aika väheni huomattavasti. Tytärkin sai hyvää hoitoa ja lukion kuluessa sairaus helpotti. Löytääkseni taas ilon ruuanlaittoon, ja säilyttääkseen lapsilleni ruokaohjeita, perustin ruokablogin Nostetaan ruoka pöydälle.

Vuosikymmenen loppupuolella lapset kirjoittivat hienosti ylioppilaaksi ja siirtyivät jatko-opintohin, poika kävi myös armeijan. Olen iloinen siitä, miten he molemmat opiskelevat yliopistossa heitä kiinnostavia asioita. Joitain vuosia sitten lapset muuttivat omiin koteihinsa ja olemme rakentaneet uudenlaisia yhdessäolon tapoja ja muotoja. Vaikka näemme harvemmin, kannan heitä koko ajan mielessäni.

Olen pysynyt yli kaksikymmentä vuotta samassa työpaikassa uskontotieteen oppiaineessa. Vuosikymmenen alkaessa olin juuri saanut vakituisen työpaikan yliopisto-opettajana – se muutettiin jossain vaiheessa yliopistonlehtorin tehtäväksi – ja olin juuri saanut dosentuurin. Yliopisto yksityistettiin ja taloudesta alettiin puhua enemmän: kaikkien piti hakea ulkopuolista rahoitusta ja julkaista foorumeilla, joita yliopiston pisteytysjärjestelmä suosi.

Vuosikymmenen aikana olen päätoimittanut Temenos-lehteä, ollut Suomen Uskontotieteellisen Seuran sekä Turun yliopistojen dosenttiyhdistyksen johtokunnan jäsenenä ja puheenjohtajana sekä Donner-instituutin johtokunnan jäsenenä. Lisäksi olen istunut lukuisissa yliopiston sisäisissä työryhmissä, toimikunnissa ja johtoryhmissä.

Olen viime vuosikymmenen aikana syventynyt uuteen tutkimussuuntaukseen, länsimaiseen esoteriaan. Se on avannut uusia mahdollisuuksia, kiinnostavia tutkimuskohteita ja inspiroivan tutkijayhteisön, Uuden etsijät. Se kiinnostaa myös puolisoani, joten olemme voineet kirjoittaa yhdessä. Myös esoteriasta kiinnostuneiden opiskelijoiden kanssa on ollut uskomattoman hauska työskennellä. Tämä kaikki toivottavasti jatkuu ja syvenee edelleen.

Olen siis opettanut, ohjannut ja istunut kokouksissa viimeiset kymmenen vuotta. Kaksi kuukautta olen kirjoittanut apurahalla. Vaikka pidän työstäni ja minulla on erinomainen työyhteisö, kaipaan aikaa, jolloin voisi keskittyä tutkimukseen. Hengähdystaukoja ja kirjoittamiseen keskittymisiä olen viime vuosina raivannut itselleni vuoden vaihteeseen ja matkustanut toisaalle kirjoittamaan ja työskentelemään etänä. Uuden vuosikymmenen aloitan neljän viikon matkalla Kreetalle.

Vuosi 2020 alkaa Kreetan Hanialla

Kirjoittamisesta on ylipäätään tullut minulle aina vain tärkeämpää viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Olen kirjoittanut yhden kirjan ja toimittanut yhdessä muiden kanssa neljä kirjaa – joista kaksi ilmestyy tänä keväänä. Lisäksi olen julkaissut 52 artikkelia, kolumnia tai kirja-arviota. Perustin heinäkuussa 2013 tämän blogin, ja tämä teksti on sen 210. teksti. Joitain blogitekstejä olen kirjoittanut muuallekin.

Olen osallistunut erilaisille kirjoituskursseille ja täyttänyt lukuisia muistikirjoja monenlaisilla vapaamuotoisilla teksteillä ja kirjoitusharjoituksilla. Olen yhdessä jatko-opiskelijoiden kanssa pitänyt tekstityöpajaa, joissa olemme keskustelleet kirjoittamisesta ja toistemme teksteistä. Olen järjestänyt yksin ja ystävieni kanssa kirjoitusretriittejä.

Olen löytänyt ihanan luovan kirjoittavan yhteisön Pienen Kirjapuodin kirjoittajaklubista. Ylipäätään olen löytänyt luovan kirjoittamisen. Osallistuin proosan kirjoituspiiriin ja ryhdyin kokeilemaan proosan kirjoittamista. Myös opetukseen olen onnistunut lisäämään luovan kirjoittamisen harjoituksia.

Pienen Kirjapuodin kirjoittajaklubissa kirjoitamme usein korttien inspiroimina

Olen lukenut kirjallisuutta koko elämäni. Vuodesta 2015 olen kirjannut Goodreadsiin kaikki lukemani kirjat. Olen viime vuosina lukenut noin 100 kirjaa vuodessa, joten voi olettaa, että viime vuosikymmenen aikana olen lukenut noin 1000 kirjaa. Lisäksi luen paljon tieteellisiä artikkeleita, opiskelijoiden tenttivastauksia, esseitä ja oppimispäiväkirjoja, gradujen ja väitöskirjojen keskeneräisiä ja valmiita versioita. Luen miltei koko hereilläoloaikani. Sainkin kuluneella vuosikymmenellä silmälasit – iloisella 2020-luvulla todennäköisesti hankin kuulolaitteen.

Olen monien muiden tavoin asettautunut sosiaaliseen mediaan. Instagramissa olen ollut toukokuusta 2014 alkaen, ja julkaissut vuoden 2019 loppuun mennessä 1160 kuvaa. Kuvaaminen ylipäätään on taas tullut tärkeäksi osaksi elämääni kuluneen vuosikymmenen aikana. Minulla on kamera aina mukana ja nautin kuvien ottamisesta ja niiden julkaisusta Instagramissa ja kuumasta elokuusta 2014 alkaen myös Facebookissa. Siellä minulla on kokonaiset 343 kaveria. Oikean elämän ystäviä on toki vähemmän. Mutta olen onnistunut säilyttämään tärkeitä pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, ja olen myös löytänyt uusia, tärkeitä ystäviä elämääni.

Nykyään luen pääosin e-kirjoja ja kuuntelen äänikirjoja, mutta kotimme kaikissa kerroksissa on täpötäysiä kirjahyllyjä

Vaikka vietin eniten aikaa viime vuosikymmenenä kotona, yliopistolla ja mökkisaaressa, pääsin myös matkustamaan paljon. Useimmiten työn puolesta. Kävin yhteensä 14 eri maassa, joissain useampia kertoja. Paikkakuntia kertyi parisenkymmentä.

Konferenssimatkoilla olin Budapestissa, Tukholmassa, Groningenissa, Erfurtissa, Leuvenissa, Bernissä, Glasgow’ssa ja Tartossa. Muita työperäisiä matkoja tein Hannoveriin, Baseliin, Roomaan, Uppsalaan, Viipuriin ja Tarttoon. Kirjoittamassa olen ollut Tartossa, Roomassa, Edinburghissa ja nyt Kreetalla. Lomamatkalla olen ollut Egyptin Hurghadassa, Pärnussa, Åressa (josta piipahdettiin Trondheimissa), Amsterdamissa ja Pohjois-Kyproksella.

Pidin 49 esitelmää tai alustusta kotimaisissa ja ulkomaisissa konferensseissa ja seminaareissa. Luentojen ja seminaariopetustuntien määrää on vaikea laskea, mutta kymmenessä vuodessa niitä on ehtinyt kertyä tuhatkunta.

Rooman Villa Lanten ikkunasta avautuivat kaikkein parhaat kirjoitusnäkymät

Jo teini-iässä alkanut kutomisharrastus on syventynyt (ja saanut välillä aivan maanisiakin piirteitä) viime vuosikymmenen aikana. Kutominen rentouttaa, se on meditatiivista, se on konkreettista ja lyhyehkössä ajassa valmistuvia asioita tuottavaa työtä (päinvastoin kuin akateeminen työ) ja sen avulla voi ilahduttaa tuttuja ja tuntemattomia.

Olen kutonut lapsille ja lapsenlapsille, tutuille ja tuntemattomille, ystäville ja hyväntekeväisyyteen. Pitkään kudoin miltei pelkästään villasukkia, mutta viimeisen vuoden aikana siirryin kutomaan huiveja. Saa nähdä, mihin seuraava vuosikymmen vie.

Kauniit värit ja pehmeät langat tuovat iloa

Viime vuosikymmenen aikana syveni myös suhteeni veteen. Ensin kävin säännöllisesti vesijumpassa – siihen harrastukseen pitäisi palata uudelleen. Olen aina käynyt mielelläni uimassa. Lasten kanssa kävimme niin luonnonvesissä, uimahallissa kuin kylpylöissä. Viime vuosina olen innostunut uimaan erilaisissa luonnonvesissä, mökillä läpi koko mökkikauden ja viime vuonna uin ensimmäistä kertaa läpi vuoden.

Tulevaa kymmenvuotta on vaikea suunnitella. Pelkään, että siihen liittyy enemmän menetyksiä kuin edelliseen vuosikymmeneen. Se sisältänee loppupuolellaan siirtymän työelämästä eläkkeelle. Toivon, että 2020-luku sisältää iloa lapsista, parisuhteesta ja perheestä; lukemista, uimista ja kutomista; kirjoittamista ja tutkimista.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.