Moderni esoteerisuus ja okkultismi Ruotsissa

Per Faxneld 2020. Det ockulta sekelskiftet. Esoteriska strömningar i Hilma af Klints tid. Stockholm: Volante.

Miltei samaan aikaan, kun minun ja Nina Kokkisen toimittama teos Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (Vastapaino, 2020) ilmestyi, julkaistiin samaa teemaa Ruotsin näkökulmasta tarkastellut teos. Ruotsalaisen, Tukholman yliopistossa työskentelevän, uskonnon, esoterian ja taiteen tutkija Per Faxneldin Det Ockulta Sekelskiftet (Volante, 2020) on kuitenkin tavoitteltaan ja toteutukseltaan hyvin erilainen kuin meidän kirjamme. Ei parempi tai huonompi, vain erilainen. Siksi näitä kahta teosta onkin kiinnostava lukea rinnan ja vertaillen.

Kummassakin teoksessa fokuksessa on 1800–1900-lukujen taite, josta toki katsotaan niin taakse kuin eteenkin päin. Viime vuosisadan vaihde on esoteerisuuden ja okkultismin kannalta äärimmäisen merkittävä ja kiinnostava. Per Faxneld on kirjoittanut teoksensa kokonaan itse (lukuunottamatta lyhyitä jälkisanoja), kun taas meidän teoksemme on usean kirjoittajan artikkelikokoelma.

Faxneld painottaa teoksessaan nimenomaan taidetta ja taiteilijoita, onhan sen alaotsikko Esoteriska strömningar i Hilma af Klints tid – teos linkittyy vahvasti Tukholmassa esillä olleisiin taidenäyttelyihin – , kun oma teoksemme keskittyy laajemmin aikakauden keskeisiin esoteerisiin liikkeisiin ja niiden vaikutukseen yhteiskunnan ja kulttuurin eri aloilla.

Per Faxneld Donner-instituutin symposiumin keynote-puhujana kesällä 2019

Onkin erittäin kiinnostavaa lukea, miten Per Faxneld aihetta käsittelee ja myös oppia lisää ruotsalaisesta esoteerisuudesta. Det Ockulta Sekelskiftet on runsaasti kuvitettu, kaunis ja hyvinkirjoitettu, yleistajuinen teos, jonka äärellä sivistyy ja viihtyy.

Ruusuristiläisyys ja alkemia

Koska teoksen fokuksessa on Hilma af Klint ja hänen taiteensa, siinä painottuvat ne virtaukset, henkilöt ja ajatukset, jotka olivat Klintille merkittäviä. Lisäksi esitellään laajemminkin ruotsalaisia esoteerikoita. Teoksen alussa pohditaan tiiviisti sitä, miten esoteerisuus määritellään, keitä olivat esoteerikot ja miten raja esoterian ja muiden ilmiöiden välille vedetään.

Koska teos on tarkoitettu yleistajuiseksi johdannoksi aiheeseen, ei siinä ole tarpeen mennä käsitteellisissä pohdinnoissa kovin syvälle. Lähdeviitteet mahdollistavat syventymisen aiheeseen siitä kiinnostuneille. Tietysti niille, joille esoteria aiheena on tuttu, käsitepohdinnat eivät tarjoa juuri paljoakaan uutta.

Mutta, koska painotus on ruotsalaisessa yhteiskunnassa ja historiassa – joka 1800-luvun alkuun asti oli myös suomalaisten historiaa – löytyykin uusia ja kiinnostavia teemoja. Erityisen merkittävää on esoterian ja okkultismin kytkeytyminen ruotsalaiseen aatelistoon ja jopa kuningashuoneeseen. Kuninkailla oli palkkalistoillaan hovimaagikoita ja hovialkemisteja – joista viimeisin oli suomalaissyntyinen August Nordenskiöld. Kuninkaat myös toimivat vapaamuurarijärjestön johdossa.

Esoteerisuuden varhaisia vaiheita tarkastellessaan Faxneld kuvaa erityisesti alkemian ja ruusuristiläisyyden traditioita tai virtauksia sekä vapaamuurariuden historiaa. Koska teoksen painopiste on Ruotsissa, on luonnollista, että Emanuel Swedenborg (1688–1772), hänen elämänsä, keskeiset opetuksensa ja erikoiset kykynsä saavat oman lukunsa.

Vaikkei Faxneld sitä tuokaan esiin, Swedenborgin tuotannon säilyttämisessä ja välittämisessä näyttivät suurta osaa suomalaissyntyiset veljekset August ja Carl Fredrik Nordenskiöld. He saivat käsiinsä Swedenborgin jäämistöt, käänsivät tekstejä ja julkaisivat niitä. Esimerkiksi Lontoossa järjestetyssä ensimmäisessä Swedenborg-konferenssissa August esitteli silloin vielä tuntematonta ja julkaisematonta Swedenborgin käsikirjoitusta, joka tarkasteli aviorakkautta ja sen jatkumista tai saavuttamista myös tuonpuoleisessa.

Emanuel Swedenborgin hautamonumentti on saanut pysyvän sijan Uppsalan tuomiokirkossa. Vaikka Swedenborg on tärkeä hahmo esoteerisuuden historiassa, oli hän harras kristitty.

Konferenssissa olivat läsnä muun muassa William ja Catherine Blake. William Blake onkin yksi lukemattomista taiteilijoista ja kirjailijoista, jotka saivat innoitusta ja inspiraatiota Swedenborgin ajatuksista. Ruotsalaisista taiteilijoista Faxneld mainitsee muun muassa P. D. A. Atterbomin (1790–1855), C. J. L. Almqvistin sekä Ivan Aguélin (1869–1917), ja tietysti August Strindbergin.

Swedenborgin käsitys tuonpuoleisesta kiehtoi näitä ja useita muita taiteilijoita, mutta sillä on ollut vaikutuksensa myös henkisiin ja uskonnollisiin liikkeisiin. Mormonikirkon taivaskäsitys on paljon velkaa Swedenborgille, mutta tunnetuin sovellus löytyy spiritualistisesta liikkeestä, joka sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä Yhdysvalloista erilaisina meedioistuntoina sekä Ranskassa Allan Kardecin (1804–1869) tulkintana.

Ruotsissa Kardecin lanseeraama henkioppi, spiritismi, nauttii suurta suosiota, kun taas kirjailija Helmi Krohn toi Suomeen 1920-luvun lopulla spiritualismin yhdysvaltalais-brittiläisen, kristillisyyttä painottavan version – Ruotsissa käytetäänkin kaikenlaisesta henkien kanssa kommunikoinnista nimenomaan spiritism-käsitettä.

Viime vuosisadan taitteessa oli suosiossa myös monenlainen yksityiskodeissa tai julkisissa tilaisuuksissa harjoitettava transsimeediotoiminta, kuten kysymysten tekeminen hengille, pöytätanssit ja vaikkapa meedioiden tuottama henkisestä fyysiseen materialisoituva ektoplasma.

Faxneldin teos tarjoaa kiinnostavan kuvauksen ruotsalaisen spiritismin kehityksestä, keskeisistä toimijoista ja liikkeistä. Tähän jatkumoon asettuu myös taiteilija Hilma af Klint ja De Fem -yhteisö, johon hän kuului. Spiritistiset yhteisöt ja liikkeet tarjosivat ylipäätään naisille tuohon aikaan harvinaisia toimijuuden mahdollisuuksia sekä johtajuuden kokemuksia. Spiritistinen virtaus olikin Ruotsissa vahvasti kytköksissä naisten emansipaatiota ajaneeseen liikehdintään.

Teosofia ja antroposofia

Myös teosofinen liike on spiritualismista esiin noussut, naisjohtoinen ja erityisesti Britanniassa ja Yhdysvalloissa vahvasti naisten vapautusliikkeeseen sekä ihmisoikeusliikkeeseen kytkeytynyt esoteerinen virtaus. Teosofia on läpikotaisin kirjallinen liike. Sen keskeinen toimintamuoto on tekstien lukeminen ja niistä keskustelu, ja teosofisen liikkeen toimijat tuottivat suuren määrän kirjallisuutta (myös kaunokirjallisuutta) sekä aikakauslehtiä. Ja lukuisat taiteilijat ja kirjailijat ovat inspiroituneet teosofisista teksteistä.

Myös ruotsalaisen teosofian alku kytkeytyi liberalismiin, uskonnonvapauteen, naisasiaan ja taiteeseen – sekä aatelisiin. Jo ennen liikkeen järjestäytymistä julkaistiin aikakauslehteä nimeltä Sanningsökaren – Totuudenetsijä. Tunnettuja teosofiasta kiinnostuneita taiteilijoita olivat vaikkapa Viktor Rydberg, Selma Lagerlöf sekä Carl ja Karin Larsson,

Vaikka teosofialla ja antroposofialla on yhteiset juuret, niiden vaikutus ja historia ovat olleet erilaiset. Ja on kiinnostavaa huomata, miten ne ovat saaneet erilaisia muotoja ja painotuksia Suomessa ja Ruotsissa.

Ruotsalainen teosofia kiinnittyy yhtäältä aatelisiin ja toisaalta naisasialiikkeeseen – minkä vuoksi vaikkapa August Strindberg ei pitänyt teosofiasta (vaikka lukikin teosofisia teoksia ja ne vaikuttivat hänen teksteihinsä). Suomessa teosofia sai kansallisia muotoja erityisesti Pekka Ervastin johdolla, kun taas Ruotsissa vaikutusvaltaiseksi nousi Katherine Tingleyn johtama muoto. Tingely myös vieraili Ruotsissa ja sai audienssin teosofiasta kiinnostuneelta kuningas Oscar II:lta. Sosialismin ja teosofian kytkös oli ilmeinen sekä Ruotsissa että Suomessa.

Antroposofia puolestaan järjestäytyi Ruotsissa jo vuonna 1913, kun taas Suomessa vasta 1920-luvun alussa Steinerin toivoessa maaseurojen perustamista. Perustajat olivat armeijan upseereita ja jäsenistö sekä keski- että yläluokkaa. Suomessa antroposofit kuuluivat pääosin keskiluokkaan tai käsityöläisiin, minkä Julia von Boguslawski tutkimuksissaan osoittaa. Ruotsissa mukana oli teosofian tapaan myös aatelisia.

Taiteilijatkin löysivät antroposofian. Hilma af Klint kuului oli tuttu näky Dornachin Goetheanumissa 1920-luvulla. Hän toivoi temppelimaalaustensa löytävän kotinsa nimenomaan sieltä. Faxneld tuo esiin myös suomenruotsalaisen runoilija Edith Södergranin, joka elämänsä loppuvaiheissa kiinnostui antroposofiasta ja inspiroitui Steinerin ajatuksista – jopa siinä määrin, että kirjoitti hänelle ja kertoi olevansa valmis matkustamaan Dornachiin oppimaan lisää.

Se, mitä Per Faxneld ei mainitse, on suomalaisen Uno Donnerin vaikutus ruotsalaisessa antroposofiassa: hän muun muassa toimi seuran Tukholman osaston tärkeänä rahoittajana. Uno ja Olly Donner asuivat ensimmäisen maailmansodan vuodet Tukholmassa ja osallistuivat aktiivisesti paikallisen antroposofisen seuran toimintaan. (Ks. Julia von Boguslawskin ja Jasmine Westerlundin artikkeli Uno ja Olly Donnerista.)

Esoteerisuus taiteessa ja kirjallisuudessa

Sekä Faxneldin että meidän teoksessamme on luku, joiden otsikot ovat miltei identtiset – toki sisällöt ja painotukset eroavat toisistaan, mutta paljon luvuista löytyy yhteisiä teemoja. Nina Kokkisen, minun ja Maarit Leskelä-Kärjen kirjoittamassa artikkelissa tuodaan esiin erilaisia tapoja lukea ja tulkita esoteerisuutta taiteessa ja kirjallisuudessa sekä erilaisia typologisointeja. Nostamme esiin myös kanavoinnin suhteen tekijyyteen ja sukupuoleen – tärkeä teema myös Hilma af Klintin kohdalla.

Faxneld nostaa näkyviin esoteerisia kirjailijoita ja taiteilijoita sekä heidän tapaansa suhtautua vaikkapa teosofiaan tai spiritualismiin sekä populaaria ja viihdekirjallisuutta, joka sai inspiraationsa esoteerisista teksteistä. Hän tuo mukaan myös säveltäjiä – tämä on tärkeä avaus ja suunta, johon ollaan Suomessa vasta ottamassa ensi askelia.

Faxneld tuo kiinnostavasti esiin esoteerisuuteen liittyvän elitismin. Vaikka esoteerinen kirjallisuus oli kaikkien saatavilla jo 1800-luvun lopulla, tekstejä pystyi todella ymmärtämään vain se henkinen eliitti, joka oli vihitty esoteerisiin salaisuuksiin. Sama koski kuvataidetta: vain henkisesti edistyneet kykenivät näkemään teosten todellisen merkityksen. Omassa artikkelissamme viittaamme tähän Tessel Bauduinin ja Henrik Johanssonin termillä kaksoisviesti: taideteos ymmärretään tai tulkitaan eri tavoin, riippuen siitä onko lukija/katsoja perehtynyt esoteerisiin ajatuksiin ja ideoihin, onko hän esoteerisesti lukutaitoinen.

Hilma af Klintin temppelimaalauksia oli esillä Helsingin Taidehallissa syksyllä 2014.

Faxneld kuvaa myös taiteilijoita esoteerisina hahmoina, erityisesti Pariisissa, jossa Josephin Peladanin ympärille kokoontui ruusuristiläinen taidesalonki, sekä Berliinissä, jossa Stanislaw Przybyszewski kokosi boheemitaiteilijoita – muun muassa Akseli Gallen-Kallelan ja Edvard Munchin – Zum schwarzen Ferkel -yhteisöön. Tällaista taiteilijoiden syvempää ja kevyempää perehtymistä okkultismiin ja esoteriaan, johon liittyi myös magiaa ja satanismia, on suomalaistaiteilijoiden osalta kuvannut Nina Kokkinen Totuudenetsijät-teoksessaan (2019).

Esoteeriset naistaiteilijat

Koko esoteerisuuden ja okkultismin kenttä, niin historian, harjoittajien, taiteilijoiden kuin tutkijoiden osalta, on kovin miesvaltainen. Siksi onkin erityisen ansiokasta, miten Faxneld nostaa teoksessaan esiin myös naistoimijoita ja omistaa teoksensa valtaosan kolmen esoteerisen naistaiteilijan esittelyyn.

Edellä mainitun Hilma af Klintin (1862–1944) lisäksi saamme tutustua – ainakin minulle ennestään tuntemattomiin – Lucie Lagerbielkeen (1865–1931) ja Tyra Kleeniin (1874–1951).

Lagerbielke ei Faxneldin mukaan ollut välttämättä kovin taitava taiteilija, mutta hän oli merkittävä hahmo sen vuoksi, miten hän pohti taiteen henkistä merkitystä, maalasi henkinäkyjensä perusteella, ja kertoi kanavoivansa kaunokirjallisuutta edesmenneeltä kirjailijalta. Hän oli oman aikansa esoteerinen julkkis, jonka tekstejä luettiin paljon ja joka sai palstatilaa lehdistössä. Hän teki suurelle yleisölle tunnetuksi esoterian ja taiteen kytköksiä.

Tyra Kleen puolestaan oli – Hilma af Klintin tavoin – koulutettu ja taitava taiteilija. Hän oli kosmopoliitti; opiskeli ja maalasi eri puolilla Eurooppaa. Hiukan spekulatiivisesti Faxneld kartoittaa Kleenin mahdollisia kontakteja muihin esoteerisiin taiteilijoihin, kuten Munchiin, sekä hänen inspiraationsa lähteisiin. Erityisen tärkeäksi nousee hänen mukaansa Blavatskyn feministinen ja teosofinen tulkinta paratiisin käärmeestä – aihe, joka on Faxneldin aikaisemmista tutkimuksista tuttu.

Tyra Kleen: Kielletty hedelmä 1915. Kuvalähde: https://www.thielskagalleriet.se/wp-content/uploads/2018/05/tyra-kleen_frbjuden-frukt-1915-akvarell-foto-lindblad-studio-e1526999372195.jpg

Tyra Kleenin elämään ja tuotantoon voi esimerkiksi tutustua Thielska Galleriet’n sivuilta, joissa esitellään hänen siellä esillä ollutta näyttelyään.

Tunnetuin ja arvostetuin kolmesta taiteilijattaresta on tietysti Hilma af Klint, jonka näyttely keräsi juuri New Yorkin Guggenheim-museossa ennätysyleisön. Klintin elämän ja tuotannon pääteemat ovat jo tuttuja, mutta häneen liittyy myös monia kertomuksia, jotka Faxneld osoittaa perättömiksi – esimerkiksi se, että hän olisi määrännyt teoksensa pidettävän salassa vuosikymmenten ajan.

Hilma af Klint ei työskennellyt yksin vaan osana De Fem sekä siihen liittynyttä De tretton -ryhmää, joiden toiminta on monin tavoin kiinnostavaa ja vähän tutkittua. Kyse oli naisten spiritualistisesta ryhmästä, jossa opiskeltiin ja pyrittiin kehittymään henkisesti, mutta samalla hyvin radikaalisti rikottiin sitä vastaan, mikä tuohon aikaan nähtiin mahdollisena ja sallittuna. Siinä esimerkiksi naiset jakoivat toisilleen ehtoollista ja toimivat uskonnollisen yhteisön johtajina – mutta toki salassa. Hilma af Klintin rooli ryhmässä ei ainakaan alussa ollut kovin merkittävä, vaikka hän onkin noussut jälkipolville tunnetuimmaksi naisista.

Hilma af Klint perehtyi paitsi spiritualismiin myös teosofiaan. Hän esitteli töitään Rudolf Steinerille tämän vieraillessa Ruotsissa 1908. Sen jälkeen hän tutustui sekä antroposofiseen että ruusuristiläiseen kirjallisuuteen ja liittyi antroposofiseen seuraan vuonna 1920 – ja esimerkiksi opiskeli Dornachissa Goethen värioppia, joka vaikutti suuresti hänen tuleviin töihinsä.

Hilma af Klintin laaja tuotanto (n. 1300 teosta) sekä lukuisat muistikirjat (124 kappaletta, n. 26 000 sivua) ovat vielä suurelta osin tutkimatta, joten työnsarka ei esoterian ja taiteentutkijoilta ole loppumassa.

Tarina jatkuu

Per Faxneld – ja hänen kanssaan kasvava joukko esoteriaa ja taidetta tutkivia – on sitä mieltä, että viime vuosisadan vaihteen ilmapiiri oli niin esoteeristen ja okkulttisten aatteiden ja ideoiden kyllästämää, että se ei voinut olla vaikuttamatta aikakauden taiteilijoihin ja kirjailijoihin. Siksi, kun vähän raaputtaa pintaa, löytyy tuon aikakauden taiteilijoista enemmän tai vähemmän esoteerisia vaikutteita. Ja siksi tuota aikakautta tutkivien tulisi perehtyä myös esoteerisuuteen ja okkultismiin voidakseen todella ymmärtää tutkimuskohdettaan ja sen kontekstia. Lisäksi Faxneld korostaa, että se, että tutkii esoteriaa, ei tarkoita sitä, että tutkija myös harjoittaisi esoteerisuutta.

Mutta ei esoteria ole senkään jälkeen kadonnut minnekään. Taiteessa se sai uusia muotoja vaikkapa surrealistien joukossa, se kytkeytyi 1930-luvun kansallisaatteisiin ja kansallissosialismiin, spiritualismilla oli vahva vaikutus sotien aikana ja sen jälkeen, kun ihmiset surivat menetettyjä läheisiään. Sodan jälkeen esoteerisuus sai taas uudenlaisia muotoja psykologian kehittyessä, parapsykologisissa tutkimuksissa, erilaisissa ufoilmiöissä, osana sodanjälkeisen sukupolven vastakulttuuria ja sitä seurannutta new agea ja uushenkisyyttä.

Esoteerisuudesta ja okkultismista on tullut tavanomaista ja populaaria. Se näkyy ja kuuluu ja vaikuttaa paitsi taiteilijoiden, kirjailijoiden, sarjakuvantekijöiden ja muusikoiden myös elokuvien ja televisiosarjojen sekä pelintekijöiden maailmoissa. Senkin vuoksi myös tämän päivän taidetta, kirjallisuutta ja populaarikulttuuria tutkivan on hyvä olla tietoinen esoteerisuudesta ja okkultismista sekä niiden pitkästä historiasta.

Rituaalimagiaa taiteessaan hyödyntävä taiteilijaryhmä WYRD (Jani-Petteri Olkkonen ja Jenny Suhonen) tuotti tämän teoksen osana Nina Kokkisen väitöskaronkkaa toukokuussa 2019.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.