Sudeettiporilainen kuuntelee ja muistelee

Jos jostain syystä et tiennyt, voin nyt paljastaa, että olen syntyjään porilainen. Muutin Porista Turkuun vuonna 1988 ja Turusta Raisioon 1997, mutta luultavasti vastaisin edelleen mistä tulet -kysymykseen, että tulen Porista. Identifioidun sudeettiporilaiseksi.

Vietin nuoruuden ja varhaisen aikuisuuden merkittävät vuodet porilaisessa Rattaanpyörä-baarissa ja soitin tyttöbändissä nimeltä Lasten ristiretki. Ne kummatkin vaikuttivat paljon siihen, millainen minusta tuli. Hyvässä ja pahassa.

Tuolloin 1980-luvun ensimmäisinä vuosina elettiin niin sanottuja Pori-rockin huippuvuosia. Ensin löi lävitse Yö ja sen jälkeen Dingo ja niiden jälkeen Mamba. Monet muutkin bändit pääsivät keikoille, levyttämään ja televisioon näiden bändien vanavedessä. Lasten ristiretki kulki siinä rinnalla, vähän varjoissa, treenasi, keikkaili ja teki demonauhoja, mutta ei koskaan levyä tai läpimurtoa – jotain tekemistä menestymättömyydellä saattoi olla myös sen kanssa, ettemme osanneet soittaa kovin hyvin.

Lasten ristiretki keikalla. Kuva: Pasi Grönman.

Noista ajoista alkaa pian olla neljä vuosikymmentä, joten viimeistään tässä vaiheessa voi ryhtyä nostalgiseksi. Nostalgiaa edesauttaa tänä kesänä radiossa ja Ylen Areenassa kuultava 20-osainen audiodraama Kaikki huutaa Dingo. Se on hyvin tehty ja koukuttava, kuten Dingon biisitkin. Minua houkutti kuuntelemaan sarjaa Siru Kainulaisen hieno blogiteksti: Porist ain vaa.

Kaikki huutaa Dingo -sarjaa on hauska kuunnella, ja muistella, mitä tapahtui siinä vieressä, lähellä. Minulla ei missään tapauksessa ollut mitään tekemistä Dingon tai sen menestyksen kanssa, mutta audiodraamassa on soittajien lisäksi monia minulle tuttuja ihmisiä, tapahtumia ja paikkoja. Lisäksi sarjan dialogi on tunnistettavaa, erityisen tuttua on porilainen äkkiväärä huumori, jota edustaa sarjassa (ehkä vähän liiankin) taajaan toistuva tervehdys: ”Viäläk sääki elät?”

Erityisesti sarjan ensimmäisissä osissa liikutaan minulle tutuissa ympyröissä, kuten Rattaanpyörässä. Minut voi kuvitella johonkin kohtaukseen istumaan viereisessä pöydässä kuunnellen bändiä perustavien tyyppien kinastelua tai seisomaan kaljajonossa rahaa toisiltaan pummivien soittajapoikien takana – ihmeen taajaan sarjassa kyllä tarjottiin toisille olutta, oman muistikuvani mukaan se ei ollut kovin tavallista. Pyörin usein myös Annankatu kuudessa, jossa meidänkin bändi jossain vaiheessa harjoitteli ja jossa kävin kuuntelemassa keikkoja ja katsomassa elokuvia. Rattaanpyörään ja Annankatu kuuteen voi tutustua myös YLEn jutussa, jossa kierretään Jontun kanssa Dingon alkuaikojen tärkeitä paikkoja.

Annankatu kuudessa – tai jossain toisaalla, muistikuvat eivät ole aivan kirkkaita – näin Sohon keikan, ennen kuin bändin nimi vaihtui Dingoksi. Myös Finnlevyn kykyjenetsintäkiertueen pysähtyminen hotelli Cumuluksessa on tuttu tilanne. Lasten ristiretki jonotti omaa vuoroaan, soitti levy-yhtiön edustajille demokasettiaan ja sai isällisiä neuvoja, mutta ei levytyssopimusta.

Muistan erään illan tuttujen luona, jossa yksi Dingon jäsenistä soitti kasetilta nauhoitusta bändin ensimmäisen levyn äänityssessiosta. Hän kertoi Kirkan pysähtyneen kuuntelemaan Lakatut varpaankynnet -biisin aloitusta ja huomanneen, miten se muistutti Hetki lyö -kappaleen introa. Kirka oli innostuneena nostanut peukaloitaan nuorille kollegoilleen.

Muistan myös toisen illan Nalle Pubissa, jonne yksi Dingon jäsenistä tuli aivan pöllämystyneenä kertoen edellisen illan keikasta Evijärvellä. Miten siellä oli ollut talo täynnä yleisöä, kaikki eivät olleet edes mahtuneet sisään. Miten yleisö oli kirkunut, miten kaikki oli ollut yhtä kaaosta.

Sen jälkeen kaikki olikin suomalaisen kevyen musiikin historiaa.

Kaikki huutaa Dingo -sarjasta välittyy hyvin 1980-luvun tunnelma, innostus ja tosissaan olo. Markka oli valuutta, jukeboksit soittivat levyjä, suuret ja painavat autopuhelimet olivat uusinta uutta. Yhtäältä Porissa kärsittiin rakennemuutoksen kourissa, eikä työtä tahtonut löytyä nuorille – suuri osa työttömistä nuorista ryhtyi soittamaan bändissä. Toisaalta meneillään oli nousukausi ja rahaa (vaikkapa bändikamoihin) sai pankista lainaksi helposti – tämä aiheutti monille rokkipojille myöhemmin ongelmia, kun rahat piti myös maksaa takaisin. Dokumentti tuo esiin myös sen, miten viattomia porilaispoikia sahattiin raha-asioissa silmään. Suuret rahat menivät aina jonnekin toisaalle. Toki Neumann laulujen pääasiallisena tekijänä sai leijonanosan rojalteista, kun niitä alkoi tippua.

Sarjan pääosassa on nimenomaan Neumann ja kuulemme paljon hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, muistoja laivoilta ja tunnelmointia merestä. Muut bändin pojat ovat enemmän statisteja, ja esimerkiksi heidän perhesuhteensa jäävät ohimenevien mainintojen varaan. Toki kaikkien oma persoonallisuus tulee esiin. Vaikka sarjassa juodaan kaljaa, ollaan humalassa ja poltetaan tupakkaa, soittajapoikien maailma kuulostaa melko kiltiltä ja siistityltä versiolta siitä, mitä todella tapahtui.

Vaikka en muista itse hankkineeni itselleni yhtään Dingon levyä, enkä käynyt heidän keikoillaankaan ennen kuin 2000-luvun alussa Turussa, käytännössä kaikki sarjassa esitetyt biisit tuntuvat tutuilta ja niiden sanat muistuvat helposti mieleen. 1980-luku oli niin kyllästetty Dingon musiikilla, ettei sen ulkopuolelle voinut jättäytyä. Ja biisit olivat niin tarttuvia, että ne jäivät samantien mieleen.

Kuvakaappaus Yle Areenan Suuren Dingo-illan livekeikasta – jota en jaksanut ihan kokonaan kuunnella.

Dingon jäsenet ovat kertoneet bändin historiaa vuosikymmenien kuluessa niin moneen kertaan, että tapahtumat ovat kiteytyneet ja ehkä jäykistyneetkin tarinoiksi. Tähän Ylen audiodraamaan on monista lähteistä ja aineistoista koottu yksi – elävä ja todenkaltainen – tulkinta siitä, mitä tapahtui.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.