Naistenviikon lukuhaaste: Kate Atkinson

Kuten niin monena aikaisempanakin vuotena Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi on julkaissut naistenviikon lukuhaasteen. Olen osallistunut siihen kaksi kertaa. Vuonna 2018 kirjoitin koosteen naistenviikolla lukemistani nais(oletettujen)kirjailijoiden teoksista. Viime kesänä innostuin julkaisemaan kirjapostauksen kaikkina seitsemänä peräkkäisenä päivänä. Ensimmäinen postaus löytyy täältä.

Tänä vuonna olen niin sanotusti kaukaa viisas ja ryhdyn kirjoittamaan tekstejä jo hyvissä ajoin, heinäkuun alkupäivinä, jotta varmasti ehdin saada kaikki tekstit valmiiksi. Kirjahaasteen raamit ovat tuttuun tapaan väljät: voi kirjoittaa naiskirjailijoiden teoksista, luettujen teoksien naiskuvista, teoksista, joissa seikkailee nimipäiväsankareita ja niin edelleen. Minä otan tutun ja turvallisen näkökulman: luen naiskirjailijoiden teoksia.

Ensimmäinen tarkastelemani kirjailija on brittiläinen, Edinburghissa asuva Kate Atkinson. Olen aikaisemmin lukenut hänen Elämä elämältä -teoksensa, jonka rakenne on suoraan sanottuna outo, mutta kiehtova. Se osoittaa, miten pienillä asioilla, sattumilla, voi olla käänteentekevä merkitys ihmisen elämässä – vähän samaan tapaan kuin Sliding doors -elokuvassa, jossa päähenkilö joko ehtii metroon tai myöhästyy siitä – ja siitä taas seuraa kaksi aivan erilaista kohtaloa.

Tänä kesänä olen kuunnellut BookBeatista Antti Virmavirran lukemaa, Kate Atkinsonin dekkarisarjaa, joita löytyy viisi osaa. Niiden päähenkilönä on Jackson Brodie – entinen sotilas, entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä tai jotain, jonka menneisyydessä on suuria menetyksiä ja suruja ja jonka naissuhteet eivät tahdo onnistua.

Jackson Brodie on sympaattinen hahmo. Jäyhä ja töksäyttelevä, mutta moraalinen ja aina heikompien puolella. Hän tietää, miten asioiden pitäisi olla ja siksi välillä toimii noudattaen ennemmin omaa etiikkaansa kuin vaikkapa Britannian lainsäädäntöä.

Vaikka teosten lajityyppinä on dekkari, ovat ne myös paljon muuta. Ne kuvaavat brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen kehitystä toisen maailmansodan jälkeen, sukupuolirooleja, parisuhteiden jännitteitä, vanhemmuutta sekä sosiaalista epätasa-arvoa. Dekkareista on myös tehty televisiosarja, jota en ole vielä nähnyt, mutta harkitsen vakavasti Ruutu Plus -sisältöpalvelun hankintaa, jotta voisin katsoa sarjan.

Romaanien otsikoiden suomennokset eivät nekään ole perinteisiä dekkariotsikoita: Ihan tavallisena päivänä, Kaikkein vähäpätöisin asia, Eikö vieläkään hyviä uutisia, Joka lapsia ja koiria rakastaa ja Liian kirkas taivas. Otsikot alleviivaavat, miten arkisista asioista, ihan tavallisista päivistä, romaanit kertovat. Mutta ne kertovat myös, miten kaikkein vähäpätöisimpinä pidetyt asiat voivat kuitenkin muuttaa kaiken – aivan kuten Elämä elämältä -romaanissa. Teokset on kääntänyt erinomaisella tavalla Kaisa Kattelus.

Tavallisuudesta ja tavanomaisuudesta huolimatta romaaneissa myös sattuu ja tapahtuu. Jackson Brodie joutuu mitä kummallisempiin tilanteisiin, joista hän selviää rauhallisuutensa, älynsä, nyrkkiensä tai ihan sattuman ansiosta. Brodie on kotoisin Yorkshirestä, mutta teokset sijoittuvat eri puolille Englantia ja Skotlantia – monenlaiset maisemat, kylät ja kaupungit sekä niiden reuna-alueet tulevat lukijalle tutuksi. Joka lapsia ja koiria rakastaa sijoittuu pääosin Leedsiin, kun taas Eikö vieläkään hyviä uutisia ja Kaikkein vähäpätöisin asia tapahtuvat suurimmalta osalta Edinburghissa.

Edinburgh on inspiroinut Kate Atkinsonin lisäksi lukemattomia muitakin kirjailijoita, tunnetuimpana J. K. Rowling.

Jackson Brodie on melankolinen, mutta sympaattinen ja sarkastinen romaanisankari, joka rakastaa lapsiaan ja huolehtii eteensä tulevista koirista, vanhuksista, hyväksikäytetyistä ja eksyneistä. Tärkeitä naisia Jacksonin elämässä ovat edesmenneet äiti ja sisko, lapsien äidit Josie ja Julie sekä suuri rakkaus ja ainakin toistaiseksi saavuttamattomaksi jäänyt Maggie, joka etenee poliisin urallaan. Täytyy toivoa, että Jackson ja Maggie saisivat toisensa, jos sarja vielä etenee.

Atkinsonin kerronnassa minua viehättää hänen metaforien käyttönsä – ”Aina esittäessään kysymyksen hän kallisti päätään kuin pieni lintu. Varpunen.”; ”Pelko virtasi sisuksiin kuin jäinen vesiputous.” – sekä sulkeiden, pilkkujen ja ajatusviivojen avulla toteutettava päänsisäinen vuoropuhelu:

Nainen oli kietoutunut miesten villatakkiin kuin olisi ollut aivan jäässä. Hänellä oli jalassa vanhanaikaiset pörröiset tohvelit, sellaiset joita Jackson olisi kuvitellut isoäitinsä käyttävän, jos hänellä olisi ollut isoäiti – hänen sukunsa ei ollut järin pitkäikäistä sorttia.

Liian kirkas taivas.

Kate Atkinsin dekkariromaaneja on ollut rentouttavaa lukea (kuunnella) kesäisillä kävelyretkillä, askareiden lomassa ja unta odotellessa. Päähenkilö on sympaattinen ja naisia kunnioittava mies, kerronta sujuvaa ja kielenkäyttö taitavaa ja ajoittain riemastuttavaa, aina tarkkanäköistä.


8 thoughts on “Naistenviikon lukuhaaste: Kate Atkinson

  1. Atkinson on lempikirjailijoitani (oi, Elämä elämältä), ja Brodie on yksi dekkarisalarakkaistani (Admasberg ja Barbarotti ovat kaksi muuta). Atkinsonin taito ujuttaa pinnanalaisia viehättää minua, samoin se, että oletan, että dekkareiden juonet ja tapahtumat ovat harkitusti paljolti hitaita ja tapahtumattomuuksissa on juju.

    Kiitos naistenviikko-osallisuudestasi!

    Tykkää

    1. Kiitos! Jackson Brodie löytyy myös TV-sarjana ja intouduin katsomaan sen kesäloman aluksi. Oli upeaa päästä myös tuttuihin Edinburghin ja Skotlannin maisemiin. Seuraavaksi tartun Atkinsonin Hävityksen jumaliin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.