Naistenviikon lukuhaaste: Leila Tuure

Olen kotoisin vetäytyvän veden kaupungista, aikoinaan meren rannalle ja joen varrelle rakennetusta. Näin lapsena unessa, miten meri aaltoili Käppärän hautausmaan aidan vieressä, mutta minun syntyessäni meri oli vetäytynyt jo kauas Mäntyluodon ohi, Tahkoluotoon saakka. Ja se jatkaa vetäytymistään.

Porin – Björneborgin – kirjoitettu historia alkaa Juhana Herttuan ajalta ja sen nykypäivä kantaa mukanaan nimiä ja paikkoja, jotka muistuttavat hänestä, kuten kaupungin paras ja kallein, nyt jo purettu Juhana Herttuan hotelli, Herttuan koulu, Juhana Herttuan asunnot, Juhana Herttuankatu sekä Juhanan nimeä kantavat kaupat, ravintolat tai Lions Clubin alueyhdistys.

Kaupungin perustajan Juhana Herttuan patsas Raatihuoneen edessä. Kun hän perusti Porin vuonna 1558, hän määräsi ulvilalaiset muuttamaan sinne. Nykyisten porilaisten luonteenlaatua ja suhdetta kotikaupunkiinsa selittää paljon ajatus siitä, että heidän esivanhempansa pakotettiin muuttamaan paikkakunnalle.

Meri vetäytyy kauemmas nopeaa tahtia, sillä maa on tasaista ja alavaa. Niin tasaista, että kaupungin korkein kohta, Isomäki, ei kohoa merenpinnan tasolta kuin kymmenisen metriä. Ehkä siksi katson aina niin haltioituneena taivaaseen kohoavia vuoria eteläisemmillä tai pohjoisemmilla seuduilla.

Leila Tuure (s. 1938) on porilainen, eläköitynyt historianopettaja, joka kirjoittaa historiallisia romaaneja kotikaupungistaan. Tänä keväänä hänen varhaisempia romaanejaan on ilmestynyt e-kirjoina ja Sanna Majurin lukemina äänikirjoina. 1700–1800-lukujen porvarissukuja kuvaavan Kauppamies-sarjan ensimmäinen romaani Väistyvän veden kaupunki julkaistiin alunperin jo vuonna 1998.

Romaani lähtee liikkeelle kaukaa, jääkauden ajoilta ja kuvaa lyhyesti ja lyyrisesti nykyisen Suomen alueen esihistoriaa (vähän kuin Juha Hurme Niemessään) ja erityisesti Kokemäenjoen varren asuttamisen historiaa – Teljän, eli nykyisessä Kokemäen Tulkkilassa sijainnut, kauppapaikka siirrettiin maankohoamisen myötä Ulvilaan ja myöhemmin Poriin – sekä Porin kehittymistä satama- ja kauppakaupunkina sekä sen lukuisia paloja.

Romaanisarjan varsinaisena keskuksena on Weberin kauppiassuku, jonka kantaisä on Lyypekistä poislähetetty Joachim Weber. Käytännössä kertomuksen fokuksessa on Weberin piikatyttö, Johanna, jonka isäntä viettelee. Raskauden tultua ilmi Johanna lähetetään kotiinsa, onneksi kuitenkin rahapussin kera. Hänelle hankitaan nopeasti puoliso, neljän lapsen leski-isä, joka suostuu ottamaan niin Johannan kuin tämän pian syntyvän lapsen.

Pariskunta saa myös yhteisiä lapsia, mutta rakkautta heidän välilleen ei synny. Johanna ei kerro isänsä mukaan nimeämälleen Joakim-pojalleen tämän taustaa. Siksi onkin suuri yllätys, kun Joachim Weber saapuu vaatimaan poikaansa itselleen. Hän on kolmen avioliiton jälkeen edelleen lapseton ja vailla perijää.

Joakim muuttaa Poriin isänsä luo, kouluttautuu ja oppii nauttimaan ylellisestä elämästä. Työntekoon hän ryhtyy vasta isänsä kuoltua ja äitinsä saavuttua pitämään kuria taloudessa. Hän myös avioituu ja saa lapsen, mutta puoliso suistuu mielenvikaisuuteen ja hukuttautuu pian lapsen syntymän jälkeen.

Pori perustettiin Kokemäenjoen rannalle, paikkaan jonka lähellä oli 1500-luvulla meren ranta ja hyvä satamapaikka. Siltaa joen yli ei rakennettu vielä pitkään aikaan. Meren ranta ja satama siirtyivät hiljalleen kauemmas.

Kiinnostavaa on, miten Joakim ryhtyy hiljalleen pitämään päiväkirjaa. Ajan tapaan ensin lyhyitä merkintöjä almanakkaan, mutta myöhemmin, niin ikään aikakaudelle tyypillisesti, pidempiä ja itsetutkiskelevia merkintöjä. Tästä päiväkirjan pidosta olisin lukenut enemmänkin.

Romaani on sujuvasti kirjoitettu. Siinä kulkevat mukana niin yleinen historia hallitsijoineen ja sotineen, paikallishistoria tulipaloineen ja rakennusprojekteineen sekä yksilöiden elämä iloineen ja suruineen. Välillä toki tulee hieman luennoinnin makua, aivan kaikkea ei lukijan tarvitsisi tietää. Joitain vuosilukuja olisin myös kaivannut, jotta lukiessa olisi pysynyt mielessä, että romaanissa eletään aikaa 1600–1700-lukujen taitteessa.

Reposaarelta avautuvat näkymät aavalle merelle.

Romaanisarjan myöhemmät osat kuvaavat naisten näkökulmasta suvun tulevia sukupolvia. Kauppamiehen sukua -romaanin pääosassa on Joakim-pojan leski Anna, joka on älykäs, lukenut nainen. Hän ottaa hoitaakseen suuren omaisuuden puolisonsa äkkiä menehdyttyä. Hänen poikansa Kim (monen sukupolven Joakimit pitää jotenkin erottaa toisistaan) ottaa puolestaan vastuun suvun konsernista ja sysää äitinsä syrjään. Weberin suvun miehet eivät vaikuta kovin mukavilta.

Nämä kaksi ensimmäistä osaa on nyt julkaistu uusina painoksina ja loputkin ilmeisesti lähiaikoina. Kepeää kesälukemista, mutta ei kuitenkaan romansseja, vaan romaaneja, joista oppii Suomen ja erityisesti Porin historiasta.


2 thoughts on “Naistenviikon lukuhaaste: Leila Tuure

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.